lauantai 24. maaliskuuta 2012

Kuulumisia

Inhottavat juoksut ovat vihdoin takana, aurinko paistaa ja koirapuisto kuivuu kovaa vauhtia. Olisi loisto sää ulkoiluun, pitkiin lenkkeihin ja koiratreffeihin. Äidillä olisi myös kuvausintoa pitkästä aikaa. Mutta mäyräkoiraneitipä päättää jälleen kerran järjestää omaa ohjelmaa - tai tässä tapauksessa olla järjestämättä. 


Ensin oli hankalaa koirapuistossa. Reilun kuukauden tauko puistoilusta ja Doris oli ihan pihalla kaikesta. Sosiaalisesti lahjaton, kuten äiti hienoine sanoineen asian ilmaisi. Neitiä joko pelotti tai ärsytti, useimmiten molempia yhtä aikaa. Koirakaverit olivat liian nopeita/tylsiä/hitaita/arkoja/innokkaita ja Dodoa ahdisti. Sitten äidin korviin kantautui tieto, että koirapuistossa on liikkeellä kennelyskää. Ei koirapuistoiltu aikoihin. Tässä välissä Dodon silmäoireet pahenivat ja äiti sai taas soitella eläinlääkärille. Elämäänsä kyllästynyt mäyräkoiraneiti raahattiin jälleen kerran ammattilaisen tutkittavaksi. "Ei me osata sanoa mikä siinä on", eläinlääkäri sanoi ja ojensi tassunsa, "seitsemänkymmentäviisi euroa".Dorren silmä on onneksi parantunut itsestään. Äiti, mainosten ja mainospuheiden uhri, lisäili ruokaan vain hieman B-vitamiinivalmistetta. Hilseilykin on onneksi kadonnut.


Mutta ärsyttävä masentajailonpilaaja valeraskaus on täällä taas. Doris vain nukkuu ja masistelee. Nyt ei innostuta koirapuistosta tai aurinkoläikistä matolla, ei edes super hyvistä nameista. Äidin tekisi mieli ravistella draamakuningatarta ja sanoa, että elämä kyllä jatkuu.  

Onko muiden kevät ollut yhtä vaikea?


(Äiti pahoittelee jälleen kerran kuvatonta postausta. Jotenkin vällyjen väliin hautautunut, kovaan ääneen kuorsaava mäyris ei vain tuntunut kovin järkevältä kuvauskohteelta..)

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Sohvaperunasta hirvikoiraksi

Äidin ja iskän sairastellessa Doris on lomaillut ensin kummitädin ja sitten isovanhempien luona. Reipas maailmanmatkaaja ei ole kuulemma pahemmin kaipaillut 'vanhempiaan' (lähinnä kai nyrpistellyt kyseisten henkilöiden nimet kuullessaan, kehtasivatkin jättää prinsessan yksin!) vaan kerjännyt tuttuun tapaansa ja nautiskellut rapsutteluista (joita muuten saa paljon enemmän isovanhemmilta kuin äidiltä ja iskältä, NIIN!).

Tänään Doris ja Mosku olivat päässeet isoisän kanssa metsälenkille. Kaupunkineiti, joka normaalisti ei a) kasta varpaitaan muuten kuin pakon edessä b) pidä märästä lumesta c) ainakaan lähde auraamattomaan metsään rämpimään oli tänään yllättänyt kaikki. Mäyräkoiran tarmolla oli rämmitty upottavassa märässä hangessa, bongailtu hirvenjäljet ja niitä sitten jäljitetty piiiiiiiitkän matkaa (ja pidemmälle kuin Mosku ;)). Isoisä oli tästä tietysti innoissaan ja isoäidin mukaan Doriksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä pitkälti tältä: ajoa ja metsästystä aamusta iltaan -  toki vain metsästysaikana.

Äiti on toisaalta liikuttunut isoisän innosta (ja lapsenmielisestä uskosta siihen, että sohvanvaltaajaprinsessasta muka tulisi eräkoira) ja toisaalta taas ihmeissään omasta prinsessastaan. Missä vaiheessa sohvaperunasta tuli hirvikoira?

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Silmähuolia - apua kaivataan!

Äiti päätti nousta sen verran influenssavuoteeltaan, että saa blogin päivitettyä. Nyt on nimittäin huoli, johon äiti toivoo neuvoja/apuja/vinkkejä muilta koiraihmisiltä. Kyse on Doriksen silmistä - tai oikeastaan silmänympäryksestä. Ensin iho alkoi muuttua sieltä harmaaksi (ihan kuin vanhalla koiralla), mutta nyt siihen on ilmestynyt myös jotain rupea/näppyä. Alue ei kuitenkaan erityisemmin kutise tai tunnu haittaavan, mutta äidin silmään tuo harmaa rupireunus pistää pahasti.


Onko mitään ideoita, mikä olisi kyseessä?