keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Aarre!

Tänään Doris yllätti äidin kesken lenkin riuhtomalla hihnan päässä yrittäen päästä läheiseen pusikkoon (tämä ei sinänsä vielä yllättänyt äitiä). Laiskasta maastomakkarasta kuoriutui yllättäen varsin vahva ja nopea pikku otus (tämä sen sijaan jaksaa aina yllättää). Ja mitä Doris puskasta äidille kantoikaan! FASAANIN! Kokonaisen, hyvän näköisen kukon! (tässä nyt tuli se varsinainen yllätys). 

Äiti yritti toistaa "irti"-käskyä, mutta jostain syystä se ei tällä(kään) kertaa toiminut. Onhan se nyt ihan eri asia irrottaa hampaansa tylsästä tennispallosta  ja saada palkaksi herkkuja, kuin makoisasta lintupaistista. Irrottamisoperaatiota ei ihan hirveästi auttanut sekään, että äidin ei erityisemmin tehnyt mieli koskea koko lintuun. Doris sen sijaan suorastaan sukelsi linnun kimppuun, riepotteli sitä pitkin katua ja oli varsin ylpeä löydöstään. Äiti oli varma, et nyt molemmat sairastuvat lintuinfluenssaan ja vähintäänkin kuolevat. Ja kyllä äitiä ehkä ihan pikkuisen nolottikin, sillä muutamat ohikulkijat loivat äitiin varsin kiukkuisia katseita. Fasaanintappaja. 

Kun lintu ja mäyrä sitten lopulta saatiin erotettua toisistaan, iski äidille suru. Lintuparka. Kaikesta riepottelusta huolimatta hra Fasaani näytti jotenkin niin.. levolliselta? Aivan kuin se olisi nukkunut. Doris ei ottanut osaa tähän surkutteluun, vaan kiukkusi remmin toisessa päässä, niin kuin mäyräkoirat nyt kiukkuavat. Koko sydämestään. Ison egon ja loukatun sielun voimin.

Äiti raahasi kiukuttelevan lapsosensa kotiin rauhoittumaan. Tapahtumasta on nyt kulunut useampi tunti, mutta Doris ei ole ollut valmis sovintoon. Koiranpedistä on tuijottanut loukkaantunut silmäpari ja kuulunut kiukkuista  puhinaa.  

Iskä ei antanut äidin pitää hra Fasaanille hautajaisia. Eikä myöskään Doris. Olisihan se hyvän lihan tuhlausta kuopata tipu maan alle. 

P.S. Arvatkaas, mikä päivä ylihuomenna on?;)

perjantai 25. tammikuuta 2013

Koirapuistomietiskelyjä

Äiti haluaa pohdiskella jälleen ääneen. Tällä kertaa aiheena on, mikäs muukaan kuin, koirapuisto! Ensin äiti ajatteli ruotia yleistä koirapuistokäyttäytymistä ja sen jälkeen sitä, minkä ikäisenä koira on sopivan vanha sinne tulemaan.

Ihan ensimmäiseksi. Useimpien koirapuistojen välittömässä läheisyydessä on  yleensä jonkinlaiset ohjeet, jotka jokaisen puistoilijan kannattaisi lukea edes kerran läpi. Tällöin vältyttäisiin monilta ongelmilta. 

Näin kevään lähestyessä äidin karvat nousevat pystyyn huolettomista koiranomistajista, jotka käyvät päivisin/öisin juoksuttamassa kiimaisia narttukoiriaan tyhjässä puistossa. "Ei siellä ollut muita, niin ajateltiin mennä!" tai "jos tämä ei pääse säännöllisesti juoksemaan, niin se kerää ihan älyttömästi energiaa" ovat varmaan yleisimmin kuullut perustelut sille, miksi juoksuinen narttukoira puistoon raahataan. Ehkä vielä fiksumpi vaihtoehto on kuitenkin tuoda (edelleen se kiimainen narttu) tyhjälle tarhapuoliskolle, jos toisella puolella on porukkaa. Siellä sitten iloiset uroskoiranomistajat repivät lapsosiaan irti toistensa kurkusta. Ja toisella puolella nartunomistaja miettii hiljaa mielessään, että onneksi ollaan sentään tällä puolella, kun tuolla toisella puolella meno näyttää aika villiltä. Välillä äiti miettii, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu. Ihan oikeasti, kiertäkää niiden kiimaisten yksilöiden kanssa puistot mahdollisimman kaukaa. Älkää tuoko niitä edes siihen aidan toiselle puolelle moikkaamaan.

Toinen ikuisuusongelma ovat nylkyttäjät. Tai ylipäätään jollain tapaa huonosti käyttäytyvät koirat. Tai vielä enemmän mitään tekemättömät omistajat. Äidin mielestä jotain on pahasti pielessä silloin, kun esimerkiksi nartun omistaja saa ojentaa/komentaa/repiä irti koiransa selässä keikkuvaa urosta, kun tämän omistaja on joko a) täysin välinpitämätön tai b) kykenemätön tekemään mitään järkevää. 

Ja kolmas ärsytyksen aihe. Vanhemmat, jotka ottavat lapsensa mukaan puistoon. Ensinnäkin, jos päättää ottaa lapsen mukaan puistoon, tulisi tämän silloin osata käyttäytyä siellä. Ei huutoa, kiljumista, koirien jahtaamista tai ahdistelua. Mutta ihan samalla lailla myös vanhemman tulisi osata käyttäytyä. Vanhempi on aina vastuussa koirasta. Ei ole oikein lasta tai koiraakaan kohtaan laittaa lasta komentamaan koiraa (äiti haluaa lähettää terkkuja sinulle "isähahmo", joka et saanut yli-innokasta koiraasi hallintaan, vaan käskit lapsesi komentaa sitä -huonoin seurauksin tietysti..).

Entä mitä mieltä te lukijat olette siitä, että minkä ikäinen koira on sopivan vanha tulemaan koirapuistoon? Jos yhtään muistatte, niin äiti raahasi Doriksen puistoon heti, kun rokotukset olivat kunnossa. Äiti ja Doris puistoilivat päivittäin, useammankin tunnin kerrallaan. Kaiken lisäksi äiti (tuo ilkeä vanha kanahaukka) hylkäsi pienen kurttunaaman oman onnensa nojaan heti, kun päästiin portin sisäpuolelle. Äiti luotti siihen, että muut koirat osaavat käyttäytyä pennun kanssa: antavat sille anteeksi, kestävät siltä enemmän kuin muun ikäisiltä ja tietenkin myös opettavat sitä koirien tavoille. Ja hyvin meni. Ja menee edelleen. Doris on parin vuoden aikana nähnyt yhtä ja toista ja lähes poikkeuksetta se tulee kaikkien kanssa toimeen. Yli-innokkaat vouhottajat neiti tosin haluaa ensin pistää ruotuun, ennen sen parempaa tutustumista.

Äiti on törmännyt moniin koiranomistajiin, jotka tuovat esimerkiksi vasta kymmenen kuukauden ikäisen pennun ensimmäistä kertaa puistoon, koska "nyt se on kyllin vanha". Toki tuon ikäinen koira on vielä pentu, mutta ei enää niin pentu, etteivätkö muut koirat uskaltaisi vaatia siltä ja sitä jo hieman jurmuuttaakin. Ja yleensä tässä kohtaa omistajat pelästyvät ja haluavat suojella koiralastaan joko lähtemällä kokonaan pois tai pitelemällä sitä sylissä muiden koirien ulottumattomissa (ja tässä kohtaa muutama innokas koira alkaa yleensä hyppimään pennun perässä..)..

Mitä mieltä te olette? Mikä koirapuistokäyttäytymisessä ihastuttaa tai vihastuttaa? Entäpä mielipiteitä tuohon ikäasiaan?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Puistokuvia

Äiti, kamera ja koirapuisto. Tässä tulos tällä kertaa (pääosassa Safi-berni, joka oli koirapuistossa ihka ensimmäistä kertaa) :



























Toivepostaus: Päivä Doriksen matkassa!

8.05 Doris herää iskän herätyskellon pirinään. Pedistä kuuluu loukkaantunutta tuhinaa, sillä yöunet ovat (ilmeisesti) jääneet liian lyhyiksi.
8.15-8.30 Iskä käyttää Doorin nopealla aamupissalla. Ulkona on kylmä ja neiti protestoi tähän pissaamalla keskelle pihaa..
8.32 Iskä sanoo pikaiset heiheit "molemmille tytöille" ja suuntaa töihin. Doris jää odottamaan aamiastaan hivenen loukkaantuneena palvelusväen laiskuudesta.
8.50 Äitikin saadaan hereille ja Doris saa vihdoin ruokansa. Aamiainen sisältää tänään(kin) muroja ja peuraa.



8.52 Doris tulee häntä heiluen ilmoittamaan äidille, että ruokakuppi on nyt tyhjä (ja nuoltu kiiltävän puhtaaksi) ja joku herkku pitäisi saada.
8.53 Doris saa mininamin. Voi sitä riemun määrää!
8.55 Doris siirtyy vartiopaikalleen.
8.58 Kuuluu vaimeaa murinaa. Lapset pulkkineen ovat tulleet liian lähelle kuningattaren valtakuntaa. Äiti saa komentaa parikin kertaa ennen kuin neiti rauhoittuu...


9.05 Aika ajoin kuuluu loukkaantunutta puksahtelua: lapset eivät selvästikään tiedä, kenet ovat suututtaneet.
9.23 Doris päättää lopettaa partioinnin ja siirtyä petiinsä nukkumaan (pullean mahansa viereen).
10.45 Pedistä kuuluu ääniä. Mäyräneiti on selvästi peura- tai kissajahdissa..
12.15 Äiti kirjaimellisesti kiskoo Doriksen ylös pedistä. "Koirapuistoon!"-hihkaisu kuitenkin piristää kummasti neitiä, ja koiruus onkin ennen emäntää eteisessä valmiina ulkoilemaan.
12.20-13.30 Koirapuistoilua. Nani tuo Dodolle ylläriksi kaksi kurkkupalloa!! Puistossa on tänään yllättävän paljon porukkaa! Ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Pian Doris kuitenkin muistaa tehtävänsä puistopoliisina ja laittaakin riehujat ojennukseen.  




13.45 Ensi töikseen, heti sisälle päästyään, D ryövää toisen kurkkupallon itselleen.


14.01 "Äiti tuu kattoo, mitä mä tein!"


14.20 Puistoilusta uupunut koiruus mönkii petiinsä patterin viereen nukkumaan..
15.29 Dodo käy vinkumassa tenttiin lukevalta äitiltä huomiota. Kun yritys kuitenkin epäonnistuu, aloittaa mäyräneiti jo perinteeksi muodostuneen kiukuttelun ja draamailun. Kyytiä saavat niin pedin tyynyt ja peitot kuin pehmolelutkin. Ei auta, äiti ei helly. Nokka nirpassa Doris kömpii (riisuttuun) petiinsä nukkumaan.
16.29 D herää murisemaan takapihan vallanneille fasaaneille.
16.45 Iskä tulee kotiin ja siitähän se riemu repeää!
16.50 Iskän naaman pesua, sylissä temppuilua, huomion kerjäämistä... Äiti on auttamattoman ulkopuolinen tässä kuviossa. Äitin kanssa on ollut ihan tylsää, mutta onneksi iskä saapui pelastamaan..
17.30 Iskä ja Doris lähtevät ulos. D liehittelee iskää koko lenkin ajan, eikä muista tehdä tarpeitaan (tämä voi onnistua vain Dorikselta..)
17.32 Äiti laittaa D:n murot likoamaan
18.05 Kaksikko saapuu sisälle ja D laukkaa ruokakupilleen. Sinne on ilmestynyt ruokaa! Koiruus tyhjentää kupin hujauksessa. Vauhdista päätellen edellisestä ruokailusta on (mäyrän mielestä) kulunut ihan liikaa aikaa!
19.30-20.05 Salkkarit. Koko perhe makoilee olkkarissa, D tietenkin parhaalla paikalla (peittäen iskän ja äidin näkyvyyden..).

20.15-20.55 Epämääräistä leikkimistä lattialla iskän kanssa. Koska vain iskä osaa tänään leikkiä oikein. Koska äiti ei antanut huomiota aiemmin päivällä. Koska äiti on pyllystä. Ja iskä vaan paras!



21.00-22.00 Mäyrä nauttii elämästään iskän mahan päällä sohvalla. Äitin nyrpeistä ilmeistä ei välitetä! Taitaa iskä heltyä antamaan pari herkkuakin..

22.05-22.33 Vastahakoisesti Doris lähtee äidin kanssa iltapissalle. Ulkona on taas super kylmä, eikä neiti haluaisi liikkua minnekään. Parivaljakko kerää jälleen katseita: edellä harppova äiti ja perässä kiukkuava mäyrä ovat useiden ohikulkijoiden mielestä varsin huvittavan näköisiä.
22.22 Tuntematon nainen tulee vastaan iltalenkillä ja D alkaa heiluttaa häntäänsä sekä murista tervehdykseksi. Rakkautta ensisilmäyksellä! Hännänheilutuksista huolimatta rapsutuksia ei tällä(kään) kertaa heru.. :/
22.35-22.45 Yleistä kilarointia ympäri kämppää :D
22.44 Iltapusujen ja -rapsutusten jälkeen D on valmis kömpimään yöunille.
22.57 Armotonta kuorsausta (aamuun saakka!).



Iskä: "Et kai sä sinne blogiin nyt tommosia persekuvia laita?!"

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kauhun hetkiä

Joululomalla Torso aiheutti ylimääräistä hätää, paniikkia ja itkua lähes tukehduttamalla itsensä keppiin. Kyllä. Tavalliseen keppiin (risu se kai oikeasti oli, mutta Dorikselle on tärkeää, että aina tätä tapausta kerrottaessa painotetaan sanoja suuri ja keppi), siis suureen keppiin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Aikaisemmin kurkkuun on jäänyt muun muassa purutikkuja ja ruusupensaan piikikkäin oksa koirapuistosta (äiti jaksaa ihmetellä, miten kyseinen puska yhä on voimissaan kaikesta tästä Doorin suorittamasta karsintatyöstä huolimatta..), jota äiti sitten yhdessä puistosedän kanssa repi purevan ja ärisevän mäyräkoiran kurkusta irti. 

Itse asiassa edellä mainitut esineet eivät ole jääneet kurkkuun. Ne tuntuvat juuttuvan ikään kuin Doriksen hampaiden taakse(?) (jos joku lukijoista on hevosihmisiä, niin tätä "juuttumakohtaa" voisi verrata lähinnä hevosten hammaslomaan? Jonkinlainen kolo/kuoppa nimittäin Dorrenkin suussa ilmeisesti on?), välillä pahemmin ja välillä vähän väljemmin. Yleensä riittää, että äiti hieman pyörittelee/hankaa poskia ulkopuolelta niin, että tikku muljahtaa takaisin pureskeltavaksi, mutta joskus taas käy niin, että tikku tms. ei lähdekään pois ja koira menee paniikkiin. Äiti ei ole koskaan törmännyt vastaavaan. 




Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Mistä johtuu? Voiko asialle tehdä jotain?





perjantai 4. tammikuuta 2013

Kuulumisia




Joulu on ohi - valitettavasti. Doris joutui jättämään hyvästit herkullisille tuoksuille, pöydän alle "eksyneille" kinkkusiivuille ja lahjavuorille. Paketeista paljastui tänä vuonna kaikkea hienoa ja jännittävää: kummitäti muisti ensiapulaukulla, isovanhemmat pinkillä fleecehuovalla (, johon ilmestyi jostain mäyräkoiran mentävä aukko?) ja aivan mahtavalla musta-pinkki-raidallisella neuleella, isoäiti superilla aktivointipallolla ja isoisovanhemmat leluilla (, jotka nekään eivät selvinneet ehjinä Doriksen käsittelystä). Kaikesta draamailusta huolimatta Doris on näköjään kuitenkin osannut käyttäytyä -ainakin vierailuilla ;) 

Näitäkin mäyräkoira saattoi maistella..

Uutta vuotta neiti sen sijaan ei jäänyt kaipaamaan, päin vastoin. Mokoma juhla sekoitti mäyräkoiraneidin vuorokausirytmin kokonaan. Ensin D valvoi koko yön äidin sängyn alla dramaattisesti täristen ja seuraava päivä menikin lähinnä nukkuen ja välillä epäluuloisesti taivaalle tähyillen. Yrittipä neiti villitä Moskunkin mukaan tähän panikointiin, mutta toistaiseksi Mosku (maalaishölmö, tolvana, pojankloppi) ei jaksanut sen kummemmin kuulostella ulkoääniä.

Jäljestys ja peurajahti epäonnistuivat täysin. Suurista suunnitelmista ja uusista varustehankinnoista (mm. heijastinliivi) huolimatta lunta satoi. Satoi. Ja satoi. Niin paljon, että mäyräneiti olisi hukkunut ensimmäisten askelten jälkeen nietoksiin. No, onhan tässä tammikuu vielä aikaa. Doris itse on kovasti täpinöissään ja seuraileekin isoisän toimia "sillä silmällä", ihan vaan varmuuden vuoksi, jos toinen vaikka olisi lähdössä peurajahtiin ilman uljasta ajokoiraa.

3.1. Moskulta leikattiin nielurisat, toistuvien kurkkutulehdusten takia. Doris oli niin katkera herran ylimääräisistä ruoka- ja jäätelöannoksista, että neiti piti lähettää hoitoon iskän vanhemmille. Äkäpussia ei ole tavoitettu luurin toiseen päähän, joten äiti ei ole täysin varma draamakuningattaren kuulumisista (ihan hyvin siellä oikeasti menee!) :D

torstai 3. tammikuuta 2013

KUKKUU!


Arvonnan voittaja!

Arvonta on nyt suoritettu! Kummitädin karatessa suorittamaan harjoitteluaan Saloon, onnettaren virkaa toimitti tällä kertaa isoisä :) Ja tällä kertaa arpaonni suosi...

Veeraa, Miloa ja Breciä!

Äiti, iskä ja Doris toivottavat paljon paljon onnea halausten ja riemuhuutojen kera!:) Mikäli Veera ei kuitenkaan sähköpostiinsa vastaa, niin "varasijalle" arvottiin Joha!

Kommenteista kävi ilmi, että tänne blogin puolelle kaipailtaisiin enemmän kuvia draamakuningattaresta ja ylipäätään ahkerampaa päivittelyä. Äiti on pannut vinkit korvan taakse ja kunhan tämä "kiertolaiselämä" jälleen taas huomenna päättyy ja elämä tasoittuu, ruvetaan toiveita täyttämään enemmänkin! Näin varovasti äiti voisi lupailla, että tänä vuonna on luvassa enemmän kuvia, tekstiä ja ylipäätään Dorista!;) Ja tässäpä pikku neiti Dorpan terveiset: Kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille kommenteista, olette parhaita! Lupaan potkia äitin hyllypyllyyn vauhtia!