sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

torstai 28. maaliskuuta 2013

Sipulikoira


Mikäli haluaa päivän naurut (ja nolata mäyräkoiraparan perin pohjin), kannattaa ehdottomasti suunnitella lenkit niin, että tulee käveltyä päiväkodin ohi. Tälläkään kertaa lapset eivät tuottaneet pettymystä. Tänään ohi hiiviskelevään mäyräkoiraan reagoitiin näin: "Tuolla menee pieni sipuli!". Äidillä oli hauskaa, Doriksella ei. Kaiken loskassa raahaamisen ja jäällä juoksuttamisen jälkeen jo valmiiksi kiusattu ja väärinymmärretty nelijalkainen joutui vielä näin pahan nöyryytyksen kohteeksi. 

On varmaan sanomattakin selvää, että mikäli Doriksen mielipidettä edes kerran kuunneltaisiin, kiertäisi se lapset hyyyyyyyvin kaukaa. Onneksi seuraavana on kuitenkin vuorossa matkalaukkujen pakkaus ja suunta kohti isovanhempia ja ylitsevuotavia lihapatoja ;)

Doris, äiti ja iskä toivottavat kaikille oikein mahtavaa ja aurinkoista pääsiäistä! 

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Lyhyt matkakertomus

Lukijat toivoivat matkakertomusta ja kovasti äiti aikoikin sellaisen toteuttaa - runsain kuvin ja sanoin tietenkin. Mutta jotenkin se ei vain ollutkaan niin yksinkertaista. 

Pohjoisen isoisovanhemmat ovat kovin vanhoja ja huonossa kunnossa. Mutta pikkukoira ymmärsi. Kertaakaan viikonlopun aikana se ei loikannut vanhoja jalkoja vasten. Kertaakaan se ei jäänyt maahan makaamaan, koska ymmärsi, etteivät toiset jaksa kumartua sitä silittämään. Se venytti ja venytti kaulansa mahdollisimman pitkäksi, jotta väsyneet kädet pääsisivät mahdollisimman vähällä. Iltapäiväunien ajaksi Doris käpertyi lattialle viereen valvomaan ja öisin se kävi tasaisin väliajoin kurkkaamassa, että kaikki on hyvin. 

Ja mitä riemua Doris toikaan vanhan parin elämään. Ei tarvinnut yrittää muistella sanoja tai muodostaa hankalia lauseita. Ei tarvinnut liikkua, sai vain olla. Ja hetken elämä oli äärettömän helppoa.

Äiti jaksaa aina ihmetellä sitä, millainen vaikutus eläimillä on ihmisiin. Miten terapeuttisia ne ovat. Miten niiden pelkkä läsnäolo voi auttaa ja vaikuttaa positiivisesti. Miten ne ovat niin paljon, yrittämättä kuitenkaan mitään. Ja ennen kaikkea, miten paljon iloa ne tuottavat ympärilleen. 

Kiitos Doris - ihan vain siitä, että olet olemassa.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Viittasankari

Tänään kaikkien koirien sankarin, Viittasankarin, taikaviitta koitettiin ryövätä todella törkeällä tavalla.  Kyseessä oli viholliskoira Kultakurkku. Viittasankari pyysi äitiä laittamaan todistusaineiston blogiin - todiste siitä, ettei supersankarillakaan aina ole helppoa!

"Täällä sinä taas olet Kultakurkku! Minua et nappaa!"

"Perskeles.. En muistanut, että oot noin nopee!"

"Voi nyt hemmetti sun kanssas!"

"Irti siitä.. IRTI!"

"Jos ei hyvällä, niin sitten pahalla.."

"TÄÄLTÄ PESEE!"


*ärinäämurinaajodlausta*

*ärinäämurinaajodlausta osa 2*

"Ja eikun perään!"


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Rakkaalla lapsella on monta nimeä..

(Äiti lähettelee tuskaisia terveisiä sängynpohjalta. Toveri noro-virus on löytänyt tänne.. Pahoittelut onnettomasta postauksesta!)

Pitkät automatkat ovat mitä parhaimpia kaikenlaiseen pohdiskeluun. Tällä kertaa äiti ja kummitäti rupesivat miettimään, miten monta lempinimeä neiti Makkarajalka onkaan saanut näiden parin vuoden aikana. Tässä niistä murto-osa:

Doori
Dors
Dodo
Dorothy
Dorothea
Dorsvik
Dobby
Marsvin
Diiva
Draamaqueen
Kumiluoti
Risdo (kielinerot vauhdissa..)
Rottalapsi
Kakara
Hirviövauva (jos äiti olisi saanut päättää, tästä olisi tullut Doriksen "oikea" nimi..)
Toby
Tobias
Torvisieni
Tirppa
Tabitha
Tuutti
Tuutta
Tappijalka
Makkarajalka
Töötiperuna
ja tietysti BORIS (kiitos huonokuuloisten koirapuistolaisten..)


Millaisia lempinimiä teidän koiruuksilta löytyy? :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Reissukoira

Seuraavaksi mäyrälapsi raahataan Pohjois-Savoon isoisovanhempia (niitä toisia!) tapaamaan! Edessä on monen tunnin automatka, jonka neiti toivottavasti viettää takapenkillä pötkötellen..

Aurinkoista viikonloppua!

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Kevättä rinnassa!

Äiti ja iskä ovat odottaneet Doriksen juoksuja saapuviksi helmikuusta asti. Eipä ole näkynyt. Sen sijaan juoksuihin viittaavista oireista on kärsitty jo kuukaudenpäivät. Doris nylkyttää. Doris örisee hihnassa. Doris ei tottele. Dorikselta (ja äidiltä!) menee hermot. Doris ottaa kaiken itseensä. Doris on.. Doris.

Kuten juoksujen odotuksesta saattaakin päätellä, ei äiti saanut leikkausaikaa soitettua. Eli vielä on edessä yhdet juoksut. Mutta heti, kun ne alkavat, äiti lupaa soittaa eläinlääkärille! Lupaa! Toivottavasti juoksut eivät vaan veny kauhean pitkälle kevääseen.. Silloin kun edessä on taas muuttoa isovanhempien täyshoitoon (, joka Doriksen kohdalla tietenkin tarkoittaa suuhun tungettuja herkkuja ja rapsutuspalvelua) ja työkuvioita.

Toistaiseksi äidin on siis kestettävä - itseäänhän tässä vain voi syyttää. Doriksella sen sijaan ei ole hätäpäivää! Neiti nautiskelee täysin rinnoin paitsi pikkuhirviön maineestaan myös aurinkoisista kevätpäivistä, joita vietetään yhä enenevissä määrin metsälenkeillä (miten niin äiti häpeää kiukkupussiaan ja haluaa piilotella metsissä?). Dodon mielestä ei ollenkaan paha siis ;)

Näkyykö kevät teidän koirissa jotenkin?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Röhkivä porsas ja iskä


Videon laadusta viis, volat kaakkoon! Neitiä ihan pikkasen kiukuttaa (kuten äänestä kuulee..), ettei iskä tajua heti antaa lelua takaisin, vaan sen eteen pitää tehdä töitä! 

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Valivali..

Äidin ja Doriksen hyvästä tuurista kertonee jotain se, että kun vihdoinkin  viime vuoden loppupuoliskolla "tiimiin" löydettiin Jäljestysmestari koirineen, satoivat lumet maahan. Monen kuukauden odottelun jälkeen lumi päätti sitten "maastoutua" juuri sinä viikonloppuna, kun oli tarkoitus lähteä treenaamaan jälkeä. Loistavaa!

Äiti ei antanut itsensä tai pullean mäyräkoiransa masentua. Nyt kun lunta oli satanut kohtuullisesti, oli vihdoin mahdollista luovuttaa Doris isoisän hellään huomaan ja päästää parivaljakko puskiin rymyämään peurojen perässä. Ajatuksesta innostuivat niin Doris kuin isoisäkin. Mutta kappas, kun tänä vuonna hirvien kanssa oli ongelmaa, eikä peuranajoon jäänyt aikaa. Kun hirvijahti sitten viimein päättyi, oltiin jo niin pitkällä vuoden loppua, että joulu painoi päälle. Ja kun juhlat sitten oli juhlittu, voitiin vain todeta, että "kappas, luntahan on satanut pari(sataa) metriä lisää".

Tammikuun viimeiseen päivään asti äiti kuitenkin elätteli toiveita, että pakkaset laskisivat ja lumestakin sulaisi puolet pois. Kuinka ollakaan, ei tämä (erittäin realistinen) toive toteutunut, joten peuroillekin saatiin sanoa heiheit.

Tällainen epätoivo ja "mikään ei koskaan mene niin kuin on suunnitellut" -meininki on tuttua hevospuolelta, mutta onko sen pakko laajentua koskemaan myös koiraharrastusta? :o 

Seuraavaksi luvassa (toivottavasti) onkin jotain aivan muuta. Siistit sisätilat ainakin ;)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Jälleennäkemisen riemua!

Doriksen (ja toki iskän ja äidinkin) viikonloppu oli mitä mahtavin! Siihen sisältyi rapsutuksia, korvien repimistä, kaverin kanssa jaettu peuransarvi.. 




Ensin paikalle saapui kummitäti. Voi sitä riemun määrää, kun lähes kaksi kuukautta erossa olleet näkivät toisensa. Äiti jo pelkäsi Doriksen nyrjäyttävän vähintään häntänsä, niin innokkaasti se vispasi puolelta toiselle.  Vihdoinkin talouteen oli saatu Doris-fani, joka jaksoi heitellä kulkuspalloa kerta toisensa jälkeen ja pidellä peuransarvesta kiinni! Lienee kai sanomattakin selvää, että kummitädin saapumisen jälkeen äidin ja iskän läsnäoloa ei koettu ollenkaan tarpeelliseksi. Dorikselle kelpasivat vain kummitädin antamat herkut ja rapsutukset, jotka tietenkin olivat monin verroin äidin ja iskän vastaavia parempia.





Myöhemmin illalla seuraan liittyivät vielä Biff ja Riikkakin. Äiti oli mielessään kuvitellut riehakkaan jälleennäkemisen Biffin ja Doriksen välille. Pentuaikojen "Paita ja Peppu" kun eivät olleet nähneet toisiaan moneen moneen kuukauteen. Flunssainen äiti myös (salaa) toivoi, että riehuminen kuluttaisi mäyräneidin energiavarastoja sen verran, että oltaisiin selvitty lyhyemmillä lenkeillä. Mitä vielä! Biff kyllä ryntäsi sisään lupaavan riehakkaasti, mutta siihen se jäikin. Koirat parkkeerasivat heti olohuoneen paksulle karvamatolle ja jäivät siihen kellimään rapsutuksia kerjäten. Kaksijalkaisten kannustus- ja yllytyshihkaisut kaikuivat kuuroille korville. Noin kymmenen minuutin päästä lattialta kuului kuorsaus. Silloin tällöin jompi kumpi kaveruksista tarttui peuransarveen ja tarjosi sitä toiselle. Hetken pureskelun jälkeen uni maistui jälleen. 




Vaikka loppuilta ei mennytkään aivan suunnitellusti, oli äidin mielestä kovin hellyyttävää katsella vierekkäin nukkuvia kauhukakaroita. Se sai äidin jälleen pohtimaan, millaista olisi, jos taloudessa olisi kaksi koiraa... ;)

Onko teidän karvakorvilla parasta koiraystävää?

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tästä kaikki alkoi....

Edellisessä postauksessa oli puhetta kurikuurista. Tässä "taustatietoja" kyseiseen kuuriin. Alla on kuva puunrungosta (voi kyllä, sen sisälle/läpi pääsee kolmesta eri reiästä - oikea mäyräkoiran unelma siis). 




Yhdistäkää mielessänne kiireinen aikataulu, hermostunut äiti, kiukutteleva mäyräkoira ja puunrunko. Minkälaisia mielikuvia syntyy? Nimim. Eräänä maanantaiaamuna mäyräkoiraansa tunnin kyseisestä puunrungosta kaivanut kiukkuinen äiti.


Tyhjennyksen tarpeessa?

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Kurikuuri

Äiti on näin kevään myötä ryhdistäytynyt ja ottanut kovemmat otteet ikuisuustaistelussa kiukkuavaa mäyräkoiraa vastaan. "Kurikuuri" on nyt jatkunut muutaman viikon ja tuloksia alkaa hiljalleen näkyä, jos oikein positiivisin mielin asiaa katselee. 

Kaikki lähti käyntiin hihnakäyttäytymisestä. Doriksen kanssa ongelmahan on ollut lähinnä se, että neiti ei oikeasti liiku minnekään vaan jumittaa siellä hihnan toisessa päässä. "Perässä vedettävää mallia", yrittää äiti aina vitsailla ohikulkijoille, mikäli harmiltaan ja kiukultaan pystyy. Nyt, kun äiti on hieman reipastunut kurin ja lenkkien suhteen, parivaljakon yhteiset lenkkeilyt hoituvat kerta kerralta paremmin. Äidistä on ollut järkyttävää huomata, että ennen niihin pitkiin tunnin lenkkeihin menee oikeasti vain puoli tuntia, jos vain liikkuu reippaasti. Aluksi Doris kapinoi rajustikin tällaisia uudistuksia vastaan, mutta pikku hiljaa se on alistunut kurjaan kohtaloonsa ja koittaa liikuttaa töppöjalkojaan hieman reippaammassa tahdissa. Aika ajoin Doris jopa kulkee äidin edellä.. ;)

Myös koirapuistoilun suhteen on tapahtunut muutamia muutoksia. Enää äiti ei suostu viettämään koko päiväänsä siellä (mäyräkoiraa jahdaten). On tapahtunut suorastaan valaistuminen: tunti (tai kaksi..) koirapuistoilua päivässä riittää vallan mainiosti! Jopa Doriksellekin (syynä saattaa tietysti olla lähinnä suurta vesilammikkoa muistuttava koirapuisto, mutta kuitenkin..)! Niin ja on ollut ehkä ihan hyvä, ettei äiti ole raahannut Dorista koirapuistoon kolmea kertaa päivässä (onhan äidillä toki omakin elämänsä..) :D

Koirapuistossa äiti on myös aloittanut luoksetulon treenaamisen - taas jälleen kerran. Se taito kun tuntuu kadonneen mäyräneidin ajatuksista jonnekin? Enää ei edes pää kääntynyt äitiin päin kutsuttaessa. Mutta hiljalleen (lukuisten kirosanojen ja hiusten kiskomisten jälkeen) tämäkin asia on korjaantumassa.









Onkos muilla ollut tarvetta "kurikuureille"? ;)