tiistai 28. kesäkuuta 2011

Suunnitelmia (panikointia)

Kun äiti ja isä suunnittelivat koiran ostoa, eivät päällimmäisinä ajatuksina suinkaan olleet näyttelyt tai mikään muukaan kilpaileminen. Hakusessa oli koira, joka 'kestäisi' elämänrytmimme, eli sohvalla makoilun, koirapuistokuumeilun ja lenkkeilyn sekä suuren suuret hellyyskohtaukset. Isoisä taas on alusta asti intoillut Doriksen mahdollisuuksista(?) näyttely- ja käyttöpuolella. Hupaisan edellisestä lausahduksesta tekee se, ettei isoisällä ole minkäänlaista kokemusta mäyräkoirista, eikä näinollen niiden ulkonäköön liittyvistä tai muistakaan vaatimuksista. 


Helteet ovat kuitenkin pehmentäneet äidin pään lopullisesti. Tänään, Doriksen nukkuessa kolmansia aamupäiväuniaan, äiti nimittäin klikkaili itsensä SML:n sivuille ja etsi sieltä sopivia näyttelyitä. Näyttelyitä! Ja kas, nyt on muutamiin näyttelyihin sitten osallistuttu. Ihan kokeilumielessä, äiti väittää ja samaan aikaan vatsassa jo kivistelee alkava jännitys, vaikka ensimmäinen koitos on vasta syyskuussa. 


Doris suhtautuu kaikkiin äidin älynväläyksiin ja auringonpistosideoihin rakkaudella. Dorikselle on ihan ok, jos äiti haluaa tarkastella hampaita hieman useammin. Doris lenkkeilee kiltisti hieman pidempiä lenkkejä. Doris ei myöskään vastustele, kun sitä mittaillaan ja punnitaan. Siinä vaiheessa Doriksen kulmat tosin kohosivat, kun äiti alkoi paniikissa veuhkata, että mitäpä jos meidän Doris ei olekaan tarpeeksi iso normaalikokoiseksi mäyräkoiraksi! :D Niin, 23,5cm:n säkä ja 48cm rinnanympäryshän toki viestivät, että kaniinimäyräkoira tosiaan on tullut ostettua!;)


Isoisä oli katsellut äidin panikointia vain noin vartin verran, kun jo ilmoitti, että hän voi hoitaa kehässä esittelyn. Äidiltä putosi suuri kivi sydämeltä. Luultavasti isän täytyy raahata äiti pois kehän laidalta, ettei äiti pyörry tai vaihtoehtoisesti tartuta hysteriaa Dorikseenkin. Tyhmintä tässä on se, ettei äidin mielestä tuloksella oikeasti ole mitään väliä. Kunhan käydään kokeilemassa ja hakemassa uusia kokemuksia. Doris on kuitenkin äidille ja isälle aina se rakkain, kaunein ja suloisin pikku talipallo <3 


Mutta mistä sitten moinen vouhotus? Sitä taitaa Doriskin miettiä...


Doriksen kasvattaja on (jälleen kerran) ollut kultainen ja antanut neuvoja sekä opastanut jo tässä vaiheessa näyttelyitä varten. Leikkien, harjoitusmielellä, kasvattajakin painottaa. Kehässä ei kuulemma saisi laukata, vaan tulisi esittää ravia. Kahjojen hevostensa kanssa äidillä on aina ollut vauhdin kanssa ongelmia (lue: jarrut aina hukassa) ja niin tuntuu olevan Doriksenkin -tosin toisenlaisia. Doris kun ei liiku. Ei ennen kymmentä illalla. Nyt äiti miettiikin, voiko johonkin jotenkin vedoten pyytää, että näyttelyt järjestettäisiin keskellä yötä, juuri silloin, kun oma koira on vilkkaimmillaan. Kun se ei oikein muuten liiku. 

Prinsessan askartelupäivä



rähmäsimmu :) 




Äiti innostui (tai kyllästyi pikkuprinsessan energiapuuskiin) ja päätti hieman askarrella Doriksen kanssa. Töistä kuljetetut suuren suuret pahvilaatikot ovat kuin tehtyjä pienen mäyräkoiran tutkimusretkille. Ideana oli rakentaa hieno laatikkolabyrintti, jossa Dodo voisi seikkailla :) Piti tulla putket ja 'hiekkalaatikot', sanomalehtisilppua yms. Jostain kumman syystä äidin sisäinen askartelija ei kuitenkaan herännyt ja laatikkolabyrintti on tällä(kin) hetkellä vielä hieman vaiheessa.. Toivotaan, että iskä ehtisi tänään hieman avuksi..




Muutama pahvilaatikko saatiin sentään valmiiksi. Doris ei kuitenkaan suhtautunut äidin odottamalla tavalla. Ei ollut riehaantunutta intoa, ei lenteleviä pahvilaatikoita. Vain tyyni ja tylsistyneen näköinen mäyräkoira, jonka päivän suurin huvitus olivat pienet pahvinpalaset, joita se sitten kanteli ympäri pihaa ja järsi ruusupuskan alla. Tämäkin saattoi olla osasyy siihen, miksi äidin askarteluhalut lopahtivat..












Mutta Doris ei olisi mäyris, ellei se hieman 'järkeilisi' kaksijalkaisten päänmenoksi. Mikä oli tylsää iltapäivällä, olikin erittäin hauskaa ja kiinnostavaa yöllä. Äiti-parka mielenhäiriössään nimittäin raahasi yhden pahvilaatikon illaksi sisälle... Ja kun nukkumaanmenoaika sitten koitti, päätti Doris sitten näyttää, miten kiva se pahvilaatikko onkaan.. Ja kun pahvilootaan yhdistää vielä pihalta varastetun omenan, on riemu ylimmillään. Pahvilaatikko saikin kyytiä kahteen asti yöllä ja sama meno jatkui taas kuuden aikaan aamulla. 






Unettomana sängyssä makaava äiti pohdiskeli, että on parin tunnin yöunien lisäksi on ihanaa omistaa mäyräkoira ;)

perjantai 24. kesäkuuta 2011

RC:n kilpailu!

Doris, tuo julkisuudenkipeä pikkuhirviö on nyt sitten ilmoitettu Royal Caninin 'Koiranpäivät 2011' -kuvakilpailuun :) Dumboa voit äänestää tästä. Pidetään huoli, että ainakin joku mäyris voittaa ;)

Kotiruokaa

Ruokakyselyymme vastailtiin mukavasti -kiitos siitä kaikille :) Seassa oli myös Veeran ja Milon antama ohje, jota sitten päätettiin kokeilla käytännössä. Ohje oli simppeli: jauhelihaa, riisiä, kananmunaa, öljyä ja valkosipulia sekaisin. Tuoksu oli niin hyvä, että isä meinasi ryövätä Dodon sapuskat itselleen, mutta nähtyään loukatun mäyräkoiran katseen, tyytyi omiin pöperöihinsä.


Ruokaohje on ihan superi siitäkin syystä, että se kelpasi nirsolle neidillemmekin ilman sen kummempia temppuiluja. Yleensä Doriksella on päällä jokin suodatin, joka karsii kaiken 'kunnollisen' ruuan ja jättää syötäväksi vain herkut ja namit, mutta tässä kohtaa tuo kyseinen suodatin (onneksi) ei toiminutkaan täysin moitteettomasti ;) Suodatin meni itse asiassa niinkin sekaisin, että nyt pöperön seassa menevät jopa ne ällöttävät Royal Caninin pentumurotkin, joita on kammoksuttu reilu kuukausi.















Olisiko jollain antaa muita 'tee itse koiranruokasi'-ohjeita? :)


Doris löysi 'vieraspatjat'.. Mitäs muuta mäyris tässä tilanteessa tekisikään, kuin tunkisi patjojen väliin ihanan tunnelin :)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Tirkistelijä Doris.

Doris, äiti ja kummitäti lähtivät Turkuun muutamaksi päiväksi tyttöjen kesken. Reissun tarkoitus oli tavata koira- ja ihmisystäviä, rentoutua ja nautiskella. Doris otti suunnitelmat ehkä hieman liian kirjaimellisesti. Se joko kuorsasi sisällä omissa pedeissään (huom! monikko) tai ulkona keskellä jalkakäytävää. Myös koirapuiston edusta oli mahtava paikka dramaattiselle kyljelleen heittäytymiselle! Voiko parempaa äidinnolauspaikkaa ollakaan? Tämä dramaattinen heittäytyminen osui aina siihen kohtaan, kun äiti oli päättänyt viedä Doriksen kotiin. Mutta yllättäen (useiden tuntien makailusta ja 'äiti hei kuolen tylsyyteen' -katseista huolimatta) Doris ei halunnutkaan lähteä minnekään. Äiti nappasi tonnikeijunsa kainaloon ja laski sen maahan heti puiston ulkopuolella. Ja Doris heittäytyi. Dramaattisesti ja suurieleisesti tietenkin. Hirviövauva ei liiku, vaikka äiti maanittelee, kiskoo hihnasta, komentaa, kannustaa.. Turha kai mainita, että lopulta juttu meni niin, että Doris nautiskeli maisemista äidin sylistä?


Doriksesta on myös paljastunut tirkistelijä. Kaikkihan tietävät ne jalkapallo- ja jääkiekkokenttien laidalla kuolaavat teinitytöt, jotka kikattelevat hysteerisesti, kun joku komistus juoksee/luistelee ohi? Doris on juuri sellainen, ilman tuota hysteeristä kikatusta. Iltakävely jalkapallokentän ohi ei sujunut äidin toiveiden mukaan. Sadetta oli ilmassa, joten äiti oli heittänyt päälleen kamalimmat ja rumimmat vaatteensa, tukka ja meikit olivat päivän jälkeen hieman.. noh.. muuttuneet aamuisesta. Ilman paitaa juoksevien jalkapalloilijoiden ohi äiti olisi halunnut itsekin lähinnä juosta, mutta mitä tekee pänkkäpäätirkistelijämme? Istahtaa tietysti kentän portille ja tuijottaa häpeilemättä hikoilevia miehiä. Ei siis mitään kainoja katseita, vaan ihan suoraa tuijotusta. Äidille nousee tuskan hiki. Perinteinen maanittele-kisko-komenna-kannusta-uhkaile -kuvio on valmis.


Emme koskaan, emme ikinä enää kävele jalkapallokenttien tai luistinratojen ohi!


Peeäs. Bongattu maailman söpöin mäyrisvauva-Sirpa melkein naapurista! Terkkuja ja halirapsutuspusuja, mikäli luette tätä! :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Maalaiskoira Doris

Äiti ja isä raahasivat Doriksen tänään mukaan katsomaan äidin työkaverin koiravauvoja. Iskää varten reissu naamioitiin ihan viattomaksi piipahdukseksi työkaverin luona, mutta todellisuudessa äiti haaveili (ainakin!) yhdestä koiravauvasta. Pakko iskän myöntää, että jossain siellä possujen ja ankkojen välissä raavaankin miehen sydän heltyi pienelle sinisimmulle - tai sitten se oli vain äidin toiveajattelua...

Dorre, Salli ja Mini-mamma.

'Mäyrikset' tutustuvat. Dorre oli vielä tässä vaiheessa kiinni, kun Sallia meinasi pelottaa - ja arvatkaa vaan, kuka nautti tilanteesta.. :D

Doris ei pennuista juurikaan perustanut. Ne olivat itse asiassa todella tylsiä ja tyhmiä. Juoksivat karkuun, vinkuivat, eivätkä selvästikään vielä hallinneet kaikkia neljää jalkaansa. Pyh, totesi Doris. Edes kissat eivät ryhtyneet leikkiin. Onneksi tilanne hieman parani ulos mentäessä. Hassua, miten kaksi 'mäyräkoiraa' (Sallissa siis on mäyristä, uskokaa tai älkää!;)) jotenkin vain löysi toisensa kanalassa. Kaksi ahnetta siellä rohmuamassa kananruokia ja kas, yhteinen sävel löytyi heti! Kanala-episodin jälkeen kaksikko kirmasikin pitkin peltoja - siitä ei ole kuvia, sillä molemmat olivat kovin vauhdikkaita... 





Hmm.. Mistä noi korvat näyttää tutuilta?

Maatila jännine eläimineen on nyt takana ja korissa tuhisee väsynyt ja onnellinen mäyräkoira - taas muutamaa eläinystävää rikkaampana.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

APUA!

Minkä ikäisenä teidän mäykyille iski uhmaikä? Miten se näkyi?


Täällä meno on ainakin ollut aika... mahdotonta? Äiti tekee pitkää päivää töissä, samoin iskä, kummitäti ja isovanhemmat. Ei ole helppoa olla pieni mäyräkoira kaiken tämän kaaoksen keskellä. Mutta eipä ole äidilläkään helppoa painotella työn, koiranhoidon ja opiskelun kesken.. Kaiken kruunaa se, että ihanat luottohoitaja-isovanhemmat ovat parin viikon ulkomaanreissulla - kuinka ne kehtaavat! :D <- kaikesta edellä mainitusta johtuu myös tämä mystinen blogihiljaisuutemme.


Asiaan. Doriksella on joku uhmajuttu nyt päällä. Ainahan pikkuneiti on ollut temperamenttinen ja kovapäinen, mutta nyt.. huoh. Äiti ei saa edes aamuteetään juoda rauhassa, kun vinkuvanku-Doris jo virittelee ääntään päivän koitoksiin: vinkumistaulinaamurinaaärinääihanaaoopperaa. Ja kas kummaa, kuin vahingossa koko talo herää?  


Jos herkkäsieluista pikku Termiittiä menee komentamaan, saavat lelut kyytiä: pari vinkulelua on heittänyt henkensä, pehmolelut on riepoteltu sisuskaluja myöten pitkin kämppää. Luoksetulosta ei ole tietoakaan, vaan kutsusta Doris useimmiten katoaa paikalta? Illatkin ovat rauhattomia, kun neiti ei millään malta asettua aloilleen. Kitkutusta, ovien ja seinien raapimista, listojen pureskelua..


Joskus on ihan kiva äidinkin avautua -Doris kun tekee sitä nykyään päivittäin.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Suuri(?) ruokakysely!

Varsin mahtipontinen otsikko :D Suuresta ei tietoakaan, mutta jotain on kuitenkin yritettävä. Täällä tuskaillaan joka päivä enemmän ja vähemmän Dorren ruokailun suhteen. Välillä ruoka maittaa, mutta useimmiten ei. Ainakaan se terveellinen ruoka. Herkut kyllä menee mihin kellonaikaan hyvänsä. Nyt kuitenkin ollaan siinä tilanteessa, että äidin, isän ja isovanhempien hiukset ovat harventuneet uhkaavasti jatkuvasta hiusten repimisisestä ja stressistä: Miksei Doris syö? Saako se tarpeeksi kaikkia juttuja, kuten vitamiineja ja proteiinia? 

Pullukkahan Doris toki on, sitä ei kukaan voi kieltää... Mutta kun herkut vaan menee paremmin alas. Ja jotenkinhan sitä on elettävä syödäkseen... eiku syötävä elääkseen?

Nyt kaipailisemme hieman teidän vinkkejä ja neuvoja tämän pänkkäpään ruokintaan! Alla muutamia kysymyksiä, joihin voisi vastata. Myös itsetehtyjen ruokien ohjeita kaivataan!

1. Minkä ikäinen koirasi on?
2. Paljonko painaa (suunnilleen)?
3. Miten usein ruokitaan/pv? 
4. Miten paljon liikkuu päivässä?
5. Mitä koirasi saa ruuaksi? (jos koira ruokitaan monta kertaa päivässä, voi kertoa, mitä milloinkin saa.. Esim. eroaako aamuruoka iltaruuasta jne.)
6. Kuinka paljon koira saa kerralla ruokaa?
7. Joudutteko usein muuttamaan ruokintaa, esimerkiksi koiran kyllästyessä?
8. Onko allergioita?
9. Mitä koiranruokamerkkejä/tuotteita suosittelette ruokinnassa?
10. Mitä ohjeita saitte kasvattajalta ruokinnan suhteen?

Siinä muutama hassu kysymys. Tulivat ensimmäisenä mieleen :P Lisäinfoa voi toki antaa kysymysten 'ohikin' :) Ja kaikenlaiset kotitekoiset ruokaohjeet tosiaan kiinnostavat!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kuvahaaste!

Huhhuh. Vihdoinkin ollaan ihan ajan kanssa koneella. Tämän kertaisesta päivityksestä olenkin sitten erittäin innoissani, sillä tämä on ensimmäinen haaste koskaan! Kiitos ihanat Mai ja Arttu

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi 
2. Valitse neljäs kuva kansiosta ja julkaise se
3. Selitä kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama





Ei oo kovin koiramainen kuva tällä kertaa kyseessä, sääli sinänsä. Mutta olen salaa aika iloinen, että kuva on noinkin hyvä :) Kuvassa on Risto-Matti, eli Ripa, piharusakkomme. Tässä kohtaa lisään, että kyseessä tosiaan on tyttörusakko :) Kuva on varmaan pari vuotta vanha ja otettu silloin, kun olin juuri hommannut ensimmäisen järkkärini. Olin innoissani ja kuvailin sitten kaikkea mahdollista. Olin myös varma, että minusta tulee luontokuvaaja :D Ei tullut luontokuvaajaa kyllä..  


Risto on tavallisella päiväreissullaan takapihallamme. Luulen, että se kuuli kameran äänen, koska se on noin valppaan näköinen..


Huomatkaa muuten hienot vesisateesta johtuvat 'viirut' kuvassa ;)


Haastamme seuraavat ihanat: Marge, Alfie, Ossi ja Marja-Leena ja Ronja emäntineen.