maanantai 24. elokuuta 2015

Poseerausharjoituksia

Jos sattuu saamaan (aikaiseksi) synttärilahjaksi upouuden objektiivin, on sitä tietenkin heti päästävä käyttämään. Ja koska maailmasta nyt ei yksinkertaisesti löydy parempaa mallia kuin itse Kuningatar Doris, lienee selvää, että alla on aikamoinen määrä otoksia juuri kyseisestä merkkihenkilöstä. 

Salamavalojen räiskeessä äiti huomasi myös harmaat karvat mäyräneidin kuonossa. Nytkö jo? 


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Haaste

Jee, meidät haastettiin! Kiitoksia vaan, Maalaistytön päiväkirja -blogin Johannalle! :) Kysymykset eivät tällä kertaa koske pelkästään koiria, joten hieman eksytään blogin aihepiiristä ;)

S Ä Ä N N Ö T

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.
4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Ratsastus vai ravit?
Olen harrastanut ratsastusta 16 vuotta, joten valitsen tietenkin ratsastuksen. Ravikärryillä olen tainnut istua noin viitisen kertaa ja raveissa on tultu käytyä kerran. Mielelläni kuitenkin joskus tutustuisin enemmänkin ravimaailmaan!

Oletko tarkka vaatetuksestasi ratsastaessa vai käykö mitkä vaan, mitkä päällä sattuvat olemaan?
Ennen en juuri välittänyt, mitä puin tallille. Nykyään olen aika tarkka siitä, että vaatteet mätsäävät hyvin yhteen. Parasta on tietenkin, jos omat vermeet ovat sävy sävyyn hevosen satulahuovan ja/tai pinteleiden kanssa ;) Pyrin ostamaan laadukkaita ja kestäviä vaatteita, jotka ovat väriltään ja malliltaan klassisia ("aina muodissa"). Minulla on esimerkiksi vieläkin käytössä ratsastushousut, jotka ostin kesän 2001 ratsastusleirille! :D

Hevonen vai poni?
Olen pienestä asti ratsastanut aina tallin jättiläisillä, joten tekisi mieli vastata hevonen. Vuokrikseni on kuitenkin poni, joten... Vaikeaa! Saanko vastata molemmat? 

Mitä katsot ensimmäisenä löydettyäsi uuden blogin?
Ensimmäisenä kiinnitän huomiota yleisilmeeseen. Onko ulkoasu siisti ja rauhallinen? Ovatko kuvat hyvälaatuisia? Olen myös melko tarkka oikeinkirjoituksen suhteen... Jos nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat kunnossa ja blogi vielä päivittyykin säännöllisesti, saatan jäädä lukijaksi :)

Overo, tovero vai tobiano? Miksi?
Tobiano. Miellyttää omaa silmää eniten :) 

Mikä oli lempi lastenohjelmasi lapsena?
Rakastin Avara luonto -ohjelmaa! Ja itkin aina salaa, jos joku norsunpoikanen sattui kuolemaan (noh, teen sitä kyllä edelleenkin). Lastenohjelmista lemppareita olivat Kaukametsän pakolaiset ja Muumit.

Aito nahka vai keinonahka? Miksi?
Aito nahka kestää tietenkin käyttöä paremmin... Mutta voih, ne eläinparat :(


Jos saisit osallitua yhteen tv-ohjelmaan, mikä se olisi? Miksi?
En ihan oikeasti haluaisi osallistua yhteenkään tv-ohjelmaan... 

Kotisi syttyisi palamaan ja ehtisit pelastamaan kolme asiaa, mitkä ne olisi?
Dorren, poikaystäväni ja lompakon. Jos siis Dorren ja poikaystävän voi laskea "asioiksi" ;)

Mitä kieltä haluaisit oppia? Miksi?
Hmmmmm.... Espanjaa ehkä? Olen opiskellut enemmän ja vähemmän saksaa, englantia, viroa ja viittomakieltä. Tai sitten ranskaa? En tiedä! :D

Montako blogia sinulla on ollut?
Monta! Kirjoitan tälläkin hetkellä Doriksen blogin lisäksi kahta muuta: Toinen on enemmän lifestyle-tyylinen, toista taas kirjoitan yhdessä siskoni kanssa. Yhteisblogissamme ruodimme ratsastuksiamme ja haaveilemme yhteisestä kaviokkaasta ;)


M E I D Ä N   K Y S Y M Y K S E T   M U I L L E
1. Miksi juuri mäyräkoira?
2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?
3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?
4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?
5. Kuluvan kesän kohokohta?
6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?
7. Millainen on koirasi normaali päivä?
8. Paras muisto koirasi kanssa?
9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?
10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?
11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.

Haastamme siis seuraavat blogit ja huipputyypit niiden takana:
8. Lemmy

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Täällä taas!

Heipä hei vaan, jos siellä ruudun toisella puolella vielä joku on... Äiti teki törkeän katoamistempun, ihan arvaamatta ilman ennakkovaroituksia. Joskus on vain helpompaa pujahtaa hetkeksi piiloon.

Mutta, mitä meille kuuluu nyt?
 
Ihan ensimmäiseksi, Doris on vihdoin steriloitu. Johan sen kanssa pitkään jahkailtiinkin. Eräänä päivänä äiti reipastui sen verran, että sai soitettua eläinlääkärille. Doris ei tietenkään aavistanut mitään, vaikka äidin silmät vetistivätkin jo matkalla klinikalle. Tyypilliseen tapaansa äiti oli ihan varma, että Doriksen sydän ihan varmasti vain lakkaa lyömästä kesken leikkauksen tai sitten mäyräneiti  menehtyisi viimeistään verenhukkaan tai jälkikomplikaatioihin. Doris oli kuitenkin varsin reipas ja selvisi kaikesta todella helposti. Samana iltana jo syötiin ja nukuttiin ihan entiseen malliin ;) Vaikka leikkaus ei tuonutkaan reippautta tai virtaa lisää, on ero entiseen kuitenkin huima. Enää ei tarvitse taistella valeraskauksia vastaan - elämä on paljon helpompaa ja tasaisempaa! Oikeastaan muita dramaattisia muutoksia äiti ei ole huomannut. Diivailu ja nenänvartta pitkin muita katselu ovat jatkuneet entiseen tapaan ;)

Doris söi paketillisen hiivaa. Tästä ei ole edes kauaa aikaa. Eräänä iltana äiti päätti ruveta tekemään pitsapohjaa. Alusta asti itse tietenkin. Doris halusi totta kai osallistua tähän(kin) operaatioon, ja oli hommassa vieläpä niin täysillä mukana, että äidin kädestä tipahtanut hiivamöykky ei ehtinyt edes koskettaa lattiaa, ennen kuin se oli jo kadonnut parempiin suihin. Äiti lähinnä naureskeli mäyrälapsen ahneudelle, mutta iskäpuolen mielestä asia oli vakava. Ja tosiaan, onneksi taloudesta löytyi edes yksi järkevä henkilö, joka jaksoi googletella hiivan vaikutuksista. Melko pian äiti saikin olla taas soittamassa eläinlääkärille - tietenkin sille koko pitäjän kalleimmalle, kun elettiin kuitenkin myöhäistä iltaa. Eläinlääkäri neuvoi oksettamaan suolan ja veden avulla. Äiti tunki yhdistelmää mäyrän kurkkuun ensin tahnana ja sitten hieman löysempänä versiona. Normaali koira olisi ehkä ruvennut oksentamaan, mutta Dorikselle seos maistui hyvin. Huuliaan lipoen se oikein odotti seuraavaa erää ;) Jossain vaiheessa äidin huumorintaju loppui. Uusi soitto eläinlääkärille. Ja pian sinne sitten kiidettiinkin aikamoista ylinopeutta. 10 minuuttia myöhemmin, monta oksennusta ja satasta köyhempänä päästiin lähtemään takaisin kotiin. Kotona Doris sitten osoittikin mieltään erittäin näkyvästi. Ruokakuppien kolistelua ja murhaavaa mulkoilua. Nälkä oli hirrrrrrrmuinen!

Doris ja äiti ovat muuttaneet. Iskälle on sanottu heiheit, ja isäpuoli on toivotettu erittäin suurin hännänheilutuksin tervetulleeksi laumaan! :)
Painon kanssa kamppaillaan edelleen. Äitin tekisi mieli nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Ei vaan onnistu! Ennen sterilointia Doris oli todella hyvässä kunnossa. Neiti keräsi kehuja niin näyttelykehien sisäpuolella kuin koirapuistoissakin. Energiaa tuntui riittävän. Steriloinnin jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat. Entinen ruoka osoittautui liian energiapitoiseksi, joka kostautui kiloina vyötäröllä. Steriloiduille koirille tarkoitettu ruoka taas ei sopinut lainkaan. Karva muuttui sameaksi ja kiillottomaksi ja Dobbe alakuloiseksi. Nyt on jatkettu vanhan ruuan kanssa, tosin entistä pienemmällä annoksella. Turkki on kunnossa, mutta kilot pysyvät. Valitettavasti normiruuan tuoma energia ei myöskään näy mitenkään lenkkipoluilla... 

Viimeisistä näyttelyistään Doris sai varasertin. Viime kesä oli aika jännittävää aikaa. Äiti rohkaistui ilmoittamaan Dobberin jopa kaksiin näyttelyihin. Isoisä pakotettiin tietenkin esittämään kiukutteleva mäyräkuningatar ;) Kovasti isoisä yritti, mutta välillä Doris vain heittäytyi mahdottomaksi. Milloin rupesi väsyttämään, milloin taas teki mieli pussata tuomarin naamaa. Ensimmäisistä näyttelyistä Dobbe kuitenkin nappasi ERI:n ja seuraavista SA:n ja VASERT:n. Äiti oli haljeta ylpeydestä! Doris taas suhtautui tilanteeseen asiaankuuluvalla rauhallisuudella ja ylpeydellä. Neiti selvästi tiesi (ja tietää toki edelleen) oman arvonsa ja paikkansa.
MITÄ TEILLE KUULUU???