sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Arvonnan voittajat!

Tällä kertaa arpaonni suosi Tiitua ja emäntää sekä Annabellaa. Voittajille on laitettu sähköpostia!

Kiitos kaikille osallistuneille! :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

maanantai 16. syyskuuta 2013

Lenkkikuvia

Lenkkikuvia parin viikon takaa. Kameran takana poikkeuksellisesti kummitäti ;) 








lauantai 14. syyskuuta 2013

Hurja painonpudotus!

Doriksen paino on puhuttanut aina. Iskän mielestä neiti on ollut läski, äidin mielestä söpö pikku pullukka, ja muiden kaksijalkaisten mielipiteet ovatkin sitten olleet kaikkea lössykän ja sinivalaan väliltä. Doris itse on tietenkin ollut sitä mieltä, että ruokaa on aina saatu liian vähän ja nälkäkuolema kurkkii jo ihan kulman takana. Ja mikään ei tietenkään ole vetoavampaa, kuin nälkiintyneen mäyräkoiran herttainen, sydäntäsärkevä katse..

Keväällä äiti ja iskä kuitenkin ryhdistäytyivät. Doriksen ruokinta pantiin remonttiin ja liikuntaa lisättiin. Ei mitään ihmeellisyyksiä, vaikka äiti jo suunnittelikin ilmoittavansa Dodon Rakas sinusta on tullut pullukka -ohjelmaan.

Ja tässä sitä nyt ollaan! Eläinlääkärissä vaaka näytti 9,6 kiloa! Jossain kaukana historiassa (tai ei edes niin kaukana..) laahustaa se päälle 12 kiloinen valas ;)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

"Vauvakuvat"

Eräänä kauniina viikonloppuna äiti ja Riikka tajusivat omistavansa ihka oikeat (ja vieläpä melko laadukkaat) kamerat! Tästä valaistuneina neidit päättivät rakentaa hienon kotistudion taustoineen kaikkineen. Kuvauskohteeksi päätyi (yllättäen) touhusta vähemmän innostunut koirakaksikko.

Erityisesti Doriksen oli hyvin vaikea ymmärtää, että matolta ei saanut liikkua. Paljon mukavampaahan olisi toki ollut nuolla linssiä tai kiipeillä kuvaajien sylissä. Myös taskuista tuoksuvat makupalat kiskoivat mäyräkoiraa maagisesti luokseen - kaikista kielloista huolimatta.

Kun iskä sitten pahaa aavistamatta saapui kotiin, usutti kuvauskaksikko iskänkin töihin. "Vahdi, ettei Dodo karkaa matolta" ja "Älä käske niiden tuijottaa sua" taisivat olla yleisimmät ohjeet hämmentyneelle isukille. 

Alla muutamia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita "vauvakuvia", joiksi Riikka ne kuvaavasti risti. Tiedättehän sellaiset kuvat, joissa siloposkinen vauva kellii lampaantaljan päällä? Vähän samaa fiilistä yritettiin näihinkin kuviin hakea. Jos koiruuksilta kysyttäisiin, niin yritykseksi se tosiaan jäi.

Tästä lähdettiin liikkeelle..





Melko nopeasti alkoi kyllästyttää.


Anovia katseita iskän suuntaan. "Onko tässä sunkaan mielestä mitään järkeä?"



"Iskä et nyt jätä meitä!"

"Antakaa mun kaikki kestää.." (jalaton virtahepo)

perjantai 6. syyskuuta 2013

Toivoton torstai

Viime viikolla Doriksen torstai oli kaikkea muuta kuin toivoa täynnä. Edellisenä päivänä pikkuneiti oli nimittäin onnistunut juoksemaan heinikossa niin villisti (kuka sitä nyt silmiään sulkisi, jos terävät heinät uhkaisivat silmiä..), että haavahan siitä tuli. Silmään.

Kerrankin äiti otti rauhallisesti. Ainahan Doriksen silmät rähmivät ja ovat enemmän tai vähemmän ummessa peltoseikkailujen jälkeen. Mutta kun torstaiaamuna neidin silmässä ei näkynyt muuta kuin vilkkuluomi, päätti äiti (hysteerisenä) tarttua puhelimeen ja pirauttaa naapurin eläinlääkäriin. Aika saatiin heti samalle päivälle ja onneksi isoisovanhemmat pääsivät käyttämään neitiä vastaanotolla muiden kaksijalkaisten ollessa töissä. Kiitos! 

Turha reissu ei missään nimessä ollut. Viikon ajan Doris on saanut antibioottisilmätippaa 4-6 kertaa päivässä, kipulääkkeen kerran päivässä ja sen lisäksi vielä mustuaista laajentavaa tippaa kerran päivässä. Pikkuisen on ollut iskällä ja äidillä laskemista ja miettimistä, kun tuntuu, että päivät menee vain erilaisten tippojen parissa! 

Doris itse on ollut.. oma (hankala) itsensä koko ajan. Jääkaapinviileät silmätipat kiukuttavat, mutta niiden jälkeen saatava makupala on aina kaiken kivun ja kärsimyksen arvoista. Kipulääkkeitä neiti taas söisi mielellään enemmänkin kerrallaan. Ilmeisesti ne maistuvat hyviltä, sillä Doris tosiaan vetelee lääkkeet sellaisenaan, ilman ylimääräistä rekvisiittaa.

Vähän (eikä niin vähääkään..) äitiä pelottaa vasemman silmän kohtalo. Se kun on viikon aikana vaihtanut väriä sinertäväksi.. Kunhan näkö pysyisi, niin äiti olisi enemmän kuin kiitollinen!




Huoh. Eläinlääkäristä kotiuduttu. Silmä ei ole parantunut (siinä on reikä), ja lääkekuuria jatketaan viikolla. Siispä huomiset näyttelyt jäävät väliin.. Kurjuus.

torstai 5. syyskuuta 2013

Viimeinen saarireissu

Äiti nappasi muutaman kuvan viimeiseltä saarireissulta tänä vuonna. Surullista, että kesä meni jälleen niin nopeasti. Nyt äiti toivookin sormet ristissä, että pieni hirviölapsi olisi toivottu saarivieras ensi kesänäkin - kaikesta aiheuttamastaan vaivasta ja kaaoksesta huolimatta..

Saareen saapuviin vanhempiin Doris sentään jaksoi reagoida innokkaasti. Äidin ja iskän naamat saivat kyllä sellaisen pesun, etteivät ole koskaan saaneet..! Pieni mäyräkoira lipoi ja lipoi, kiljahteli ja mötkyili. Mutta hetken päästä huoltajiin suhtauduttiin jo asiaan kuuluvalla tavalla: mököttämällä, sillä nämä moukathan olivat ensinnäkin hylänneet avuttoman koiran saareen (valta)merien keskelle vailla lämpöä ja rakkautta (niinpä niin..) ja toisekseen, päättivät hakea neidin takaisin juuri silloin, kun saarielämä alkoi maistua parhaalta. Toisin sanoen äiti ja iskä siis pilasivat jälleen kaiken.

Möksähtäneestä mäyrälapsesta ja koirakavereista saatiin sentään muutama kuva otettua. Tässä niistä parhaat:

Iskä leikki koirakuiskaajaa.

Nämä hurjastelijat uhkasivat saaren rauhaa..

... mutta onneksi järjestyspoliisit Taikaviitta (ilman taikaviittaa) ja Kultakurkku olivat valppaina, ja häiriköt saatiin ajettua pois!

Doris löysi uusia ystäviä. Tässä niistä yksi.


Kolmikon yhteinen leikki käsittää kaislikossa peräkanaa juoksemisen. Se, kuka jahtaa ketä, ei aina ole ihan varmaa.