torstai 31. lokakuuta 2013

Löytyykö meille mistään MEJÄ-opettajaa?

Äiti on saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, että Doris voisi olla ihan kelpo mejä-koira. Äidin mielikuvissa Doris laukkaa kilometrikaupalla (.....) jälkeä pitkin ja löytää kaikki kolareissa haavoittuneet peurat ja hirvet. Aivan.

Vaikka äiti kuvitteleekin a) olevansa itse hyväkin koiranohjaaja ja b) Doriksen olevan tässä(kin) lajissa ylivoimaisen fiksu, niin silti tuntuisi ehkä ihan hyvältä pyytää apua. Ettei mikään vaan mene pieleen. Ja ettei äiti missään vaiheessa opeta joitain juttuja väärin.

Osaako kukaan siis suositella meille MEJÄ-opettajaa Turun tai Lohjan alueelta? Riittäisi, että äiti ja koira tajuaisivat idean (, joten ainakin pari kertaa täytyy varata)!  Mielellään joku sellainen, joka on itse kisannut kys. lajissa - ihan vaan, että on säännöt hallussa ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi perheenjäsen

... nimittäin "saariperheeseen". Doris tapasi ensimmäistä kertaa Freyan, Elviksen uuden asuinkumppanin. Neitokaistem ensireaktiot eivät olleet kovin ilahtuneita: kiertelyä ja kaartelua, epämääräistä tuijottamista ja pilkahtelevia hampaita. Tässä vaiheessa äitiä alkoi jo jännittää ensi vuoden saarireissut..

Mutta neidit (erityisesti draamakuningatar itse!) yllättivät äidin ja muut läsnäolijat positiivisesti. Yhteinen sävel löytyi sittenkin! Minkäpä muunkaan, kuin muiden koirien haukunnan parissa ;) Isojen puolelle on niiiiiin kiva huudella, kun on aita välissä!


Freya







Saariperheen sekopäät <3 Kaikki samassa kuvassa!



torstai 17. lokakuuta 2013

Ennen ja jälkeen

Doris reilut 12 kiloa ja Doris 9,6 kiloa.

Nykyään Doris on kuin eri koira. Se jaksaa juosta muiden koirien perässä (ja pääsee joskus jopa ohi!) piiiiitkiä matkoja, neiti loikkii kuin aropupu aina vaan korkeammalle (sohville, tuoleille, sängylle... ja äiti repii hiuksiaan) ja mikä parasta, koko neidin olemus uhkuu elämänintoa! Äiti aina koirapuistossa ja lenkeillä vetistelee reipastuneen koiransa takia.

Draamailu ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään (päinvastoin!), joten tylsää ei tule jatkossakaan olemaan. Välillä äiti jopa uhkaa syöttää Dodon samaksi vanhaksi laiskalötköpullukaksi - rauhallista koiraa on joskus ikävä ;)


ENNEN




Tämä surullinen ja apaattinen olemus on onneksi kadonnut!



JÄLKEEN




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Syksy saapui sittenkin

Äiti innostui kuvaamaan (kaikkea muuta paitsi blogin päätähteä).. 

Miltä teidän syksy näyttää?


























tiistai 15. lokakuuta 2013

D ja pieni rakkaus!

Tällä kertaa vuorossa on hieman pienempi (mutta sitäkin tulisempi!) rakkaustarina. Tämä pienen pieni koiralapsi rakastui tulisesti Mustaan Kuningattareen. Kuningatar itse suhtautui rakkaudenosoituksiin tyynen rauhallisesti - kuten siniveriset tekevät.


Moi, mä oon Alma. Kuka sä oot?

Ai Doris? Jännä nimi.

Mitä sä vaan istut siinä?

Hei mähän mahdun melkein sun mahan alta, hihi!

Oon niin pieni, ettet edes huomaa mua, jos vähän seurailen..

Doris, Dooooriiiiiiis, arvaa kuka mä oon? Arvaa!

Mihin sä nyt meet? Heii, mä en pysy mukana!

Doris missä sä oot? Tää ei oo enää kivaa..

Sä et taida olla Doris? Ootko nähnyt sitä? 

Arvaa mitä?! Mä löysin sut!