Äiti haluaa pohdiskella jälleen ääneen. Tällä kertaa aiheena on, mikäs muukaan kuin, koirapuisto! Ensin äiti ajatteli ruotia yleistä koirapuistokäyttäytymistä ja sen jälkeen sitä, minkä ikäisenä koira on sopivan vanha sinne tulemaan.
Ihan ensimmäiseksi. Useimpien koirapuistojen välittömässä läheisyydessä on yleensä jonkinlaiset ohjeet, jotka jokaisen puistoilijan kannattaisi lukea edes kerran läpi. Tällöin vältyttäisiin monilta ongelmilta.
Näin kevään lähestyessä äidin karvat nousevat pystyyn huolettomista koiranomistajista, jotka käyvät päivisin/öisin juoksuttamassa kiimaisia narttukoiriaan tyhjässä puistossa. "Ei siellä ollut muita, niin ajateltiin mennä!" tai "jos tämä ei pääse säännöllisesti juoksemaan, niin se kerää ihan älyttömästi energiaa" ovat varmaan yleisimmin kuullut perustelut sille, miksi juoksuinen narttukoira puistoon raahataan. Ehkä vielä fiksumpi vaihtoehto on kuitenkin tuoda (edelleen se kiimainen narttu) tyhjälle tarhapuoliskolle, jos toisella puolella on porukkaa. Siellä sitten iloiset uroskoiranomistajat repivät lapsosiaan irti toistensa kurkusta. Ja toisella puolella nartunomistaja miettii hiljaa mielessään, että onneksi ollaan sentään tällä puolella, kun tuolla toisella puolella meno näyttää aika villiltä. Välillä äiti miettii, mitä ihmisten päässä oikein liikkuu. Ihan oikeasti, kiertäkää niiden kiimaisten yksilöiden kanssa puistot mahdollisimman kaukaa. Älkää tuoko niitä edes siihen aidan toiselle puolelle moikkaamaan.
Toinen ikuisuusongelma ovat nylkyttäjät. Tai ylipäätään jollain tapaa huonosti käyttäytyvät koirat. Tai vielä enemmän mitään tekemättömät omistajat. Äidin mielestä jotain on pahasti pielessä silloin, kun esimerkiksi nartun omistaja saa ojentaa/komentaa/repiä irti koiransa selässä keikkuvaa urosta, kun tämän omistaja on joko a) täysin välinpitämätön tai b) kykenemätön tekemään mitään järkevää.
Ja kolmas ärsytyksen aihe. Vanhemmat, jotka ottavat lapsensa mukaan puistoon. Ensinnäkin, jos päättää ottaa lapsen mukaan puistoon, tulisi tämän silloin osata käyttäytyä siellä. Ei huutoa, kiljumista, koirien jahtaamista tai ahdistelua. Mutta ihan samalla lailla myös vanhemman tulisi osata käyttäytyä. Vanhempi on aina vastuussa koirasta. Ei ole oikein lasta tai koiraakaan kohtaan laittaa lasta komentamaan koiraa (äiti haluaa lähettää terkkuja sinulle "isähahmo", joka et saanut yli-innokasta koiraasi hallintaan, vaan käskit lapsesi komentaa sitä -huonoin seurauksin tietysti..).
Entä mitä mieltä te lukijat olette siitä, että minkä ikäinen koira on sopivan vanha tulemaan koirapuistoon? Jos yhtään muistatte, niin äiti raahasi Doriksen puistoon heti, kun rokotukset olivat kunnossa. Äiti ja Doris puistoilivat päivittäin, useammankin tunnin kerrallaan. Kaiken lisäksi äiti (tuo ilkeä vanha kanahaukka) hylkäsi pienen kurttunaaman oman onnensa nojaan heti, kun päästiin portin sisäpuolelle. Äiti luotti siihen, että muut koirat osaavat käyttäytyä pennun kanssa: antavat sille anteeksi, kestävät siltä enemmän kuin muun ikäisiltä ja tietenkin myös opettavat sitä koirien tavoille. Ja hyvin meni. Ja menee edelleen. Doris on parin vuoden aikana nähnyt yhtä ja toista ja lähes poikkeuksetta se tulee kaikkien kanssa toimeen. Yli-innokkaat vouhottajat neiti tosin haluaa ensin pistää ruotuun, ennen sen parempaa tutustumista.
Äiti on törmännyt moniin koiranomistajiin, jotka tuovat esimerkiksi vasta kymmenen kuukauden ikäisen pennun ensimmäistä kertaa puistoon, koska "nyt se on kyllin vanha". Toki tuon ikäinen koira on vielä pentu, mutta ei enää niin pentu, etteivätkö muut koirat uskaltaisi vaatia siltä ja sitä jo hieman jurmuuttaakin. Ja yleensä tässä kohtaa omistajat pelästyvät ja haluavat suojella koiralastaan joko lähtemällä kokonaan pois tai pitelemällä sitä sylissä muiden koirien ulottumattomissa (ja tässä kohtaa muutama innokas koira alkaa yleensä hyppimään pennun perässä..)..
Mitä mieltä te olette? Mikä koirapuistokäyttäytymisessä ihastuttaa tai vihastuttaa? Entäpä mielipiteitä tuohon ikäasiaan?
