torstai 11. huhtikuuta 2013

Neiti Napanuora

Päivät, jolloin iskä on työmatkoilla ja tytöt (eli äiti ja Doris) jäävät kahdestaan, ovat aika mielenkiintoisia. Silloin Doris muuttuu itsenäisestä oman tiensä kulkijasta Neiti Napanuoraksi. Neiti Napanuora on läheisriippuvainen otus. Se ei päästä äitiä hetkeksikään näköpiiristään, vaan yrittää aina hivuttautua mahdollisimman lähelle nukkumaan (eli vahtimaan). Neiti Napanuora ei luota äidin turvallisuuteen edes öisin. Normaalisti lämpimässä kopassaan patterin vieressä makaava mukavuudenhaluinen pikku hirviö onkin äkkiä valmis nukkumaan melko kovalla nukkamatolla lattianrajassa - mahdollisimman lähellä äitiä tietysti. Jaa miksikö? Sitä äitikin miettii.. Tässä kohtaa Dor.. siis Neiti Napanuora yrittää huikata, ettei vahtiminen täysin ajanhukkaa ole. Tänäänkin paloi pastat kattilaan (voi kyllä!) ja edelliskerralla, kun iskä oli reissussa, äiti veti leipäveitsellä lähes tikkausta vaativan haavan peukaloonsa. Neiti Napanuora jatkaisi listaansa loputtomiin, mutta äidin mielestä tähän on hyvä lopettaa. 

Tässä parin päivän aikana äiti on huomannut, että mäyräkoiran tiivis katse voi toisinaan olla... ahdistava? Eikä sekään ole kivaa, ettei edes vessaan pääsee ilman perässä kuuluvia tassunääniä (ja armotonta oven raapimista, jos sen ehtii vetää Neiti Napanuoran nenän edestä kiinni!).. Joten, iskä! Jos luet tämän blogitekstin, niin viesti lienee jo melko selvä: tule pian kotiin! Hermolomaa kaipaavat sekä äiti että mäyräkoira. Erityisesti jälkimmäinen. Se kun ei (todellakaan!) ole tottunut valvomaan vuorokausia putkeen ;)

Löytyykö muilta Napanuoria? 

12 kommenttia:

  1. Vihdoinkin löytyy Artun kaksoisolento - Doris Napanuora!
    Mitä useamman päivän olen kotona, sitä "kädettömämmäksi" Arttu tulee, seurailee minua, tuijottaa ja on todella kuvauksesi mukaan jopa ahdistava.
    Mietin juuri tänään, että miten tätä asiaa lähtisi purkamaan. Ajattelin tarvitsevani asiantuntijan neuvoja, mikä on mennyt pieleen, kun koiralla ei ole mitään muuta tekemistä kuin emännän seuraaminen. Vertaistukea tarvitsemme, joten mukava kun ilmoittauduit :) En siis osannut auttaa yhtään, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo, miten kuvailet Arttua kädettömäksi jne. kuulostaa (valitettavasti) niiiiiiin tutulta!

      Meillä tosin ongelmaa ei ole, mikäli isäntä on "arjessa mukana" (eli ei ole pidempiä työmatkoja tms.). Mutta heti kun Dobbe tajuaa, ettei iskä tulekaan töistä kotiin, alkaa napanuorailu. Se on ihan uskomatonta! Ja sitten taas, kun iskä palaa takaisin, niin Dodo luovuttaa ja menee oikein helpottuneena nukkumaan (ja nukkuukin pitkään!), koska on tajuttoman väsynyt siitä kaikesta vahtimisesta.

      Jos saat jostain vinkkejä/neuvoja, niin jaa ihmeessä tännekin! :)

      Poista
    2. Tähän on pakko jatkaa vielä sen verran, että kun otan Artun autoon ja ajamme vain muutaman kilometrin, sitä hysteerisen volinan ja vinkunan määrää ei voi hermostumatta kuunnella. Jos ajan pidemmälle, Arttu istuu takapenkillä, mahdollisimman lähellä, katsoo penkkien välistä etuikkunasta ulos ja valvoo herkeämättä tuntitolkulla, vaikka on jo ihan poikki, ja aloittaa vinkunan joka kerta, kun tulemme risteykseen tai 60-alueelle! Se vinkuna ei ole normaalin pientä, vaan yltyy joskus tosi järkyttäväksikin. Olen tulkinnut, että se odottaa niin herkeämättä perille pääsyä kivaan paikkaan (koirapuisto, metsä, kylään...), että minua (ja vain minua) pitää hoputtaa.

      Mutta. Kun yksi tuttavamme ottaa Artun kyytiin, koira siirtyy itse takapenkille nukkumaan alle viiden minuutin, ja kuorsaa siellä perille asti. Arvaa, ottaako päähän. Mutta pysytään kuulolla, tätä asiaa voisi alkaa tosissaan purkaa. Mikäli siinä on jotain tehtävissä...

      Poista
  2. Jep *nostaa käden ylös* Elviira napanuorakas! Suihkussa käydessä Epsi thö Napis makaa lattialla ja vesi vaan ruiskii kuonolle. Sama vessassa käydessä, keittiöön mentäessä... Saatika jos käy viemässä roskat ilman Napista! Ovelle tultaessa kuuluu hento piips piips ja oven takana oottelee ilonen mäyräkoira "iiks missä sä oot ollu mä oon oottanu sua jo monta tuntia!!!!" Jep. Olin poies 2 minsaa Epsi, vein vaan roskat...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi pikku Epsiä! Kuulostaa siltä, että siitä on kasvamassa oikein kelpo Napanuora ;) Mutta ihan tosissaan, ei tommonen oo kivaa.. Mites Ronja, onko siinä napanuoramaisia piirteitä?

      Poista
    2. No Ronja ei ihan niin paha oo. Se antaa rauhassa kyllä käyä vessassa ja suihkussa eikä tule varjona perässä :) jos on mahdollisuus olla lämpimän peiton alla sängyssä niin ropo valitsee sen vaihtoehdon. Ronja saa välillä vaan hellyyskohtauksia ja se riittää sille :)

      Poista
  3. Ihan noin paha ei tilanne ole meillä. Nelli kyllä seuraa ja nytkin istuu tuossa kiinni kyljessä (sohvalla...) ja yrittää punkea syliin. Jos nousen niin heti on neiti perässä - tosin epäilen, että se vahtii ihan vaan sen takia, josko menen keittiöön ja neiti saisi jotain hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, meilläkin Doris on erityisen tarkka, jos askeleet suuntautuvat keittiöön päinkään - ainahan on mahdollisuus, että jääkapin ovi aukeaa ja joko sieltä tippuu jotain hyvää tai sitten niitä ihan tarjoillaan ;)

      Poista
  4. No ei meilläkään ihan noin pahana ole. Mutta tietyissä tilanteissa huomaan kyllä napanuoramaisia piirteitä. Esim. metsälenkuroillakin, vaikka Elli on irti, se pysyttelee meidän kintuissa. Luulis siinä vaiheessa ottavan tassut alleen ja livistävän, ainakin vähän pidemmälle, vaan ei, siinä se pysyy, muutaman metrin päässä meistä. Isäntä ei tykkää, kun se toivoi metsästyskaveria, mutta itse olen tyytyväinen ettei juurikaan tarvi pelätä koiran karkaavan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kumpa meilläkin jatkuisi tuo napanuorailu ulkoilmassa! Mitä vielä! Heti kun päästään ovesta ulos, niin Doris unohtaa kaksijalkaisten olemassaolon! Se pärjäisi loistavasti ilmankin :D Eli tosiaan me ei voida pitää Dobbea lenkeillä irti, koska se ei (varmaan koskaan) tulisi takaisin.. Nimim. Ratsukon perässä juoksevaa mäyräkoiraa kiinni yrittänyt..

      Poista
  5. Alma seuraili pentuna, mutta oppi ettei niin ole kivaa ja tarvis. Nyt Rentulle opetetaan samaa asiaa. Meillä isäntä tekee pelkästään keikkatyötä eli koirat joutuvat joka viikko kestämään pelkkää emäntää. :D Rentusta varsinkin huomaa ylimääräistä seurailua aina kun töihin on lähdetty. Pitkää pinnaa vaan sinne ja vieroita välillä Dorre ihan tarkoituksella. :)

    PS: Meillä on teille pieni ylläri blogissa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä siis ongelma tulee esiin vain silloin, kun isäntä on pidempään (enemmän kuin pari päivää) poissa. Sitten alkaa napanuorailu. Muuten mun läsnäolo ei vois neitiä vähempää kiinnostaa :D Täytyy koittaa itsekin liikkua enemmän/olla poissa kotoa, kun isäntäkin on.. Jospa se siitä helpottuisi :)

      Jee, kiitos paljon! :)

      Poista