Poseerausharjoituksia

Jos sattuu saamaan (aikaiseksi) synttärilahjaksi upouuden objektiivin, on sitä tietenkin heti päästävä käyttämään. Ja koska maailmasta nyt ei yksinkertaisesti löydy parempaa mallia kuin itse Kuningatar Doris, lienee selvää, että alla on aikamoinen määrä otoksia juuri kyseisestä merkkihenkilöstä. 

Salamavalojen räiskeessä äiti huomasi myös harmaat karvat mäyräneidin kuonossa. Nytkö jo? 

Haaste

Jee, meidät haastettiin! Kiitoksia vaan, Maalaistytön päiväkirja -blogin Johannalle! :) Kysymykset eivät tällä kertaa koske pelkästään koiria, joten hieman eksytään blogin aihepiiristä ;)

S Ä Ä N N Ö T

1. Kiitä sinut haastanutta blogia ja linkkaa hänen bloginsa.

2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 eri kysymykseen.

3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Award -haasteen ansainnutta alle 200 lukijan blogia.

4. Keksi 11 uutta kysymystä haastetuille.

Ratsastus vai ravit?

Olen harrastanut ratsastusta 16 vuotta, joten valitsen tietenkin ratsastuksen. Ravikärryillä olen tainnut istua noin viitisen kertaa ja raveissa on tultu käytyä kerran. Mielelläni kuitenkin joskus tutustuisin enemmänkin ravimaailmaan!

Oletko tarkka vaatetuksestasi ratsastaessa vai käykö mitkä vaan, mitkä päällä sattuvat olemaan?

Ennen en juuri välittänyt, mitä puin tallille. Nykyään olen aika tarkka siitä, että vaatteet mätsäävät hyvin yhteen. Parasta on tietenkin, jos omat vermeet ovat sävy sävyyn hevosen satulahuovan ja/tai pinteleiden kanssa ;) Pyrin ostamaan laadukkaita ja kestäviä vaatteita, jotka ovat väriltään ja malliltaan klassisia ("aina muodissa"). Minulla on esimerkiksi vieläkin käytössä ratsastushousut, jotka ostin kesän 2001 ratsastusleirille! :D

Hevonen vai poni?

Olen pienestä asti ratsastanut aina tallin jättiläisillä, joten tekisi mieli vastata hevonen. Vuokrikseni on kuitenkin poni, joten... Vaikeaa! Saanko vastata molemmat? 

Mitä katsot ensimmäisenä löydettyäsi uuden blogin?

Ensimmäisenä kiinnitän huomiota yleisilmeeseen. Onko ulkoasu siisti ja rauhallinen? Ovatko kuvat hyvälaatuisia? Olen myös melko tarkka oikeinkirjoituksen suhteen... Jos nämä kaikki edellä mainitut asiat ovat kunnossa ja blogi vielä päivittyykin säännöllisesti, saatan jäädä lukijaksi :)

Overo, tovero vai tobiano? Miksi?

Tobiano. Miellyttää omaa silmää eniten :) 

Mikä oli lempi lastenohjelmasi lapsena?

Rakastin Avara luonto -ohjelmaa! Ja itkin aina salaa, jos joku norsunpoikanen sattui kuolemaan (noh, teen sitä kyllä edelleenkin). Lastenohjelmista lemppareita olivat Kaukametsän pakolaiset ja Muumit.

Aito nahka vai keinonahka? Miksi?

Aito nahka kestää tietenkin käyttöä paremmin... Mutta voih, ne eläinparat :(

Jos saisit osallitua yhteen tv-ohjelmaan, mikä se olisi? Miksi?

En ihan oikeasti haluaisi osallistua yhteenkään tv-ohjelmaan... 

Kotisi syttyisi palamaan ja ehtisit pelastamaan kolme asiaa, mitkä ne olisi?

Dorren, poikaystäväni ja lompakon. Jos siis Dorren ja poikaystävän voi laskea "asioiksi" ;)

Mitä kieltä haluaisit oppia? Miksi?

Hmmmmm.... Espanjaa ehkä? Olen opiskellut enemmän ja vähemmän saksaa, englantia, viroa ja viittomakieltä. Tai sitten ranskaa? En tiedä! :D

Montako blogia sinulla on ollut?

Monta! Kirjoitan tälläkin hetkellä Doriksen blogin lisäksi kahta muuta: Toinen on enemmän lifestyle-tyylinen, toista taas kirjoitan yhdessä siskoni kanssa. Yhteisblogissamme ruodimme ratsastuksiamme ja haaveilemme yhteisestä kaviokkaasta ;)

M E I D Ä N   K Y S Y M Y K S E T   M U I L L E
1. Miksi juuri mäyräkoira?
2. Kuvitellaan tilanne, jossa sinun tulee päättää kohde 50 000 euron lahjoitukselle. Minkä kohteen valitsisit ja miksi?

3. Jos saisit nyt aloittaa uuden harrastuksen, mikä se olisi?

4. Bloggaisitko, jos et omistaisi koiraa? Jos vastasit kyllä, minkälainen blogisi olisi? Mitä se käsittelisi jne.?

5. Kuluvan kesän kohokohta?

6. Turhin temppu, jonka koirasi osaa?

7. Millainen on koirasi normaali päivä?

8. Paras muisto koirasi kanssa?

9. Elämäsi koira? Kuka ja miksi?

10. Jos voisit matkata ajassa taaksepäin, johonkin tiettyyn hetkeen, mihin matkustaisit ja miksi?

11. Kallein eläinlääkärireissunne? Kerro siitä.

Haastamme siis seuraavat blogit ja huipputyypit niiden takana:

1. Veera ja Milo

2. Neiti Elli Umpilampi

3. Ronja ja Elviira

4. Sheriffit

5. Kakkiranttalin tarinoita

6. Artun tassunpainalluksia

7. Iivari Määräkoera

8. Lemmy

9. Wallattomat mäyräkoirat

10. Marja-Leena ja Ossi

11. Lukukoira Sylvi

Täällä taas!

Heipä hei vaan, jos siellä ruudun toisella puolella vielä joku on... Äiti teki törkeän katoamistempun, ihan arvaamatta ilman ennakkovaroituksia. Joskus on vain helpompaa pujahtaa hetkeksi piiloon.

Mutta, mitä meille kuuluu nyt?

 

Ihan ensimmäiseksi, Doris on vihdoin steriloitu. Johan sen kanssa pitkään jahkailtiinkin. Eräänä päivänä äiti reipastui sen verran, että sai soitettua eläinlääkärille. Doris ei tietenkään aavistanut mitään, vaikka äidin silmät vetistivätkin jo matkalla klinikalle. Tyypilliseen tapaansa äiti oli ihan varma, että Doriksen sydän ihan varmasti vain lakkaa lyömästä kesken leikkauksen tai sitten mäyräneiti  menehtyisi viimeistään verenhukkaan tai jälkikomplikaatioihin. Doris oli kuitenkin varsin reipas ja selvisi kaikesta todella helposti. Samana iltana jo syötiin ja nukuttiin ihan entiseen malliin ;) Vaikka leikkaus ei tuonutkaan reippautta tai virtaa lisää, on ero entiseen kuitenkin huima. Enää ei tarvitse taistella valeraskauksia vastaan - elämä on paljon helpompaa ja tasaisempaa! Oikeastaan muita dramaattisia muutoksia äiti ei ole huomannut. Diivailu ja nenänvartta pitkin muita katselu ovat jatkuneet entiseen tapaan ;)

Doris söi paketillisen hiivaa. Tästä ei ole edes kauaa aikaa. Eräänä iltana äiti päätti ruveta tekemään pitsapohjaa. Alusta asti itse tietenkin. Doris halusi totta kai osallistua tähän(kin) operaatioon, ja oli hommassa vieläpä niin täysillä mukana, että äidin kädestä tipahtanut hiivamöykky ei ehtinyt edes koskettaa lattiaa, ennen kuin se oli jo kadonnut parempiin suihin. Äiti lähinnä naureskeli mäyrälapsen ahneudelle, mutta iskäpuolen mielestä asia oli vakava. Ja tosiaan, onneksi taloudesta löytyi edes yksi järkevä henkilö, joka jaksoi googletella hiivan vaikutuksista. Melko pian äiti saikin olla taas soittamassa eläinlääkärille - tietenkin sille koko pitäjän kalleimmalle, kun elettiin kuitenkin myöhäistä iltaa. Eläinlääkäri neuvoi oksettamaan suolan ja veden avulla. Äiti tunki yhdistelmää mäyrän kurkkuun ensin tahnana ja sitten hieman löysempänä versiona. Normaali koira olisi ehkä ruvennut oksentamaan, mutta Dorikselle seos maistui hyvin. Huuliaan lipoen se oikein odotti seuraavaa erää ;) Jossain vaiheessa äidin huumorintaju loppui. Uusi soitto eläinlääkärille. Ja pian sinne sitten kiidettiinkin aikamoista ylinopeutta. 10 minuuttia myöhemmin, monta oksennusta ja satasta köyhempänä päästiin lähtemään takaisin kotiin. Kotona Doris sitten osoittikin mieltään erittäin näkyvästi. Ruokakuppien kolistelua ja murhaavaa mulkoilua. Nälkä oli hirrrrrrrmuinen!

Doris ja äiti ovat muuttaneet. Iskälle on sanottu heiheit, ja isäpuoli on toivotettu erittäin suurin hännänheilutuksin tervetulleeksi laumaan! :)

Painon kanssa kamppaillaan edelleen. Äitin tekisi mieli nostaa kädet ilmaan ja luovuttaa. Ei vaan onnistu! Ennen sterilointia Doris oli todella hyvässä kunnossa. Neiti keräsi kehuja niin näyttelykehien sisäpuolella kuin koirapuistoissakin. Energiaa tuntui riittävän. Steriloinnin jälkeen alkoivat kuitenkin ongelmat. Entinen ruoka osoittautui liian energiapitoiseksi, joka kostautui kiloina vyötäröllä. Steriloiduille koirille tarkoitettu ruoka taas ei sopinut lainkaan. Karva muuttui sameaksi ja kiillottomaksi ja Dobbe alakuloiseksi. Nyt on jatkettu vanhan ruuan kanssa, tosin entistä pienemmällä annoksella. Turkki on kunnossa, mutta kilot pysyvät. Valitettavasti normiruuan tuoma energia ei myöskään näy mitenkään lenkkipoluilla... 

Viimeisistä näyttelyistään Doris sai varasertin. Viime kesä oli aika jännittävää aikaa. Äiti rohkaistui ilmoittamaan Dobberin jopa kaksiin näyttelyihin. Isoisä pakotettiin tietenkin esittämään kiukutteleva mäyräkuningatar ;) Kovasti isoisä yritti, mutta välillä Doris vain heittäytyi mahdottomaksi. Milloin rupesi väsyttämään, milloin taas teki mieli pussata tuomarin naamaa. Ensimmäisistä näyttelyistä Dobbe kuitenkin nappasi ERI:n ja seuraavista SA:n ja VASERT:n. Äiti oli haljeta ylpeydestä! Doris taas suhtautui tilanteeseen asiaankuuluvalla rauhallisuudella ja ylpeydellä. Neiti selvästi tiesi (ja tietää toki edelleen) oman arvonsa ja paikkansa.

MITÄ TEILLE KUULUU???

#kutsumua

Jäärallia!

Doris on suorastaan pöyristynyt äidin laiskuudesta ja ikuisesta kiireestä. Eiväthän ne sentään ole (lähelläkään) tarpeeksi hyviä syitä sille, ettei blogi päivity. Neiti on ehtinyt täyttää vuosiakin tässä välissä. Missä erikoispostaukset ja onnentoivotukset?

Vanhenemispäivä sujui mukavissa merkeissä. Päivään mahtuivat kaikki tärkeimmät kaksijalkaiset sekä (aina mäyräkoiran mielestä liian vähäinen) herkuttelu ja helliminen. Sunnuntaina synttärisankarin titteli olikin sitten unohdettu, ja mäyrälapsi joutui lenkkeilemään. Jäälle. Moskun kanssa. 

Kaksijalkaisten ihmetykseksi Doris oli oikeastaan aika innoissaan. Jäällä nähtiin jopa juoksuaskeleita ;)

Visusti sisätiloissa

Ulkona on ihan liikaa pakkasta mäyräneidin mieleen. Paras tapa välttyä jäätymiseltä on tietenkin loikata sohvalle ja kaivautua viltin lämpöön. Siinä eivät äidin kiukkuiset katseet auta.

Vuosi 2013

tammikuussa...

♥ julkistettiin arvonnan voittajat ♥ neiti Mäyrä meinasi tukehtua keppiin (voi kyllä..) ♥ toteutettiin toivepostaus Dorren päivästä ♥ puistoiltiin (tietty!) ja pohdiskeltiin koirapuistokäyttäytymistä ♥ kerrottiin Doriksen omituisesta löydöstä puskasta..

helmikuussa...

♥ vietettiin erään draamakuningattaren synttäreitä ♥ oli aikamoista hiljaiseloa ♥ blogiin tuli haaste, joka tietenkin vastaanotettiin! ♥ jahdattiin mustaa kumiluotia pitkin koirapuistoa (kuten joka ikinen kuukausi)

maaliskuussa...

♥ aloitettiin kurikuuri (, joka tuli enemmän kuin tarpeeseen!) ♥ kummitäti, Riikka ja Pihvi kävivät vierailulla (triplailoa!) ♥ tuskailtiin, miten vaikeaa jäljestyksen aloittaminen voikaan olla ♥ tehtiin reissu isoisovanhempien luo ja kirjoitettiin lyhyt matkakertomus ♥ listailtiin Tobiaksen lempinimiä ♥ kuvattiin Pyllerön pyörähdys -kuvasarja ♥ päiväkodin lapset luulivat Dorista sipuliksi..

huhtikuussa...

♥ Doris meinasi hukkua lumihankeen metsälenkillä ♥ Neiti Napanuora astui taas kuvioihin ♥ kärsittiin juoksuista - ja vähäsen myös niistä kurakeleistä

toukokuussa...

♥ kummitäti kirjoitteli postauksen blogiin ♥ Saarikausi alkoi ♥ Doris ui ensimmäistä kertaa koskaan (eikä meinannut edes hukkua) ♥ vietettiin koiranhuoltopäivää

kesäkuussa...

♥ kaikki meni aika pahasti pieleen ♥ eksyttiin pentutehtailun hurjaan ja kurjaan maailmaan ♥ ravattiin TYKS:ssä ♥ oltiin onnellisia omista ja terveistä koiristamme ♥ julkaistiin Saariseikkailu-kuvia kolmen postauksen verran

heinäkuussa...

♥ yritettiin toipua kesäkuusta ♥ löydettiin vihdoinkin mäyräkoiran kestävä lelu ♥ Dorre sai saareilla ihan itsekseen koirakavereidensa kanssa (ilman tyhmiä ja tylsiä vanhempia) ♥ äiti innostui ja ilmoitti neidin näyttelyihin

elokuussa...

♥ uskaltauduttiin näyttelykehään ja kaikkien (paitsi Doriksen) yllätykseksi kaikki sujui hyvin! ♥ nautittiin sadepäivistä parhaan ystävän seurassa ♥päiviteltiin hoitokoiran hölmöilyjä 

syyskuussa...

♥ tehtiin viimeinen saarireissu ♥ otettiin höpsöjä "vauvakuvia" ♥ kameran takaa löytyi poikkeuksellisesti kummitäti ♥ hehkutettiin hurjaa painonpudotusta 

lokakuussa...

♥ oli se silmäoperaatio ♥ kuvattiin D ja iso rakkaus ♥ ... sekä D ja pienempi rakkaus ♥ esiteltiin uusi saariperheenjäsen ♥ ihailtiin ennen ja jälkeen -kuvia Totorosta 

marraskuussa...

♥ Dodo kiukkusi tavallista enemmän ♥ pelailtiin Ällitälliä ♥ .. ja muistettiin jopa videoida se! ♥ törmättiin lenkillä ihanaan vastaantulijaan

joulukuussa...

♥ fiilisteltiin lähestyvää joulua ja kaikkea muutakin ♥ selätettiin taas yhdet juoksut ♥ törmättiin kuusimetsän kummajaiseen ♥ saatiin supereita joululahjoja (kiitos vielä!) ♥ Doris asui astianpesukoneessa... ♥ panikoitiin uuden vuoden takia (äiti toki Dorrea enemmän)

IHANAA VUOTTA 2014 KAIKILLE!

Se aika vuodesta..

Taasko ne ampuu niitä raketteja?

Tehtävä: Yrittää saada mäyrälapsi feromonpöllyihin ennen ensimmäisenkään raketin räjähtämistä. Tähän mennessä tehtävän suorittaminen on onnistunut kohtuullisesti. Kolmannen päivän iltana Dorre alkaa selvästi olla hieman.. no.. pöllyssä. Tai oikeastaan sitä on vaikea sanoa. Neiti kun nukkuu muutenkin kaiken sen ajan, kun ei ole äidin kiskottavana pihalla tai syö jotain. 

Miten te muut valmistaudutte uuteen vuoteen koiran kanssa? Onko antaa jotain hyviä vinkkejä? Tulossa on ensimmäinen kaupungissa vietetty uusi vuosi, ja äiti on hieman paniikissa. Doriskin varmasti olisi, jos ymmärtäisi, mikä päivä lähestyy uhkaavasti...

(Rakettien ääni saa siis Doriksen rauhattomaksi. Se vaeltelee ees taas ympäri kämppää huolestuneesti ympärilleen vilkuillen. Välillä neiti vetäytyy esimerkiksi sängyn alle, muttei jää ikinä pitkäksi aikaa paikalleen. Näihin "oireisiin" kaipaisimme siis apua tällä kertaa! :D) 

Kuusimetsän kummajainen

Aatonaattona äiti päätti, että Doris on saatava kuusimetsälle mukaan. Kukaan muu ei ollut kovin innostunut ajatuksesta, ei edes neiti itse. Mielessä oli vieläkin vahvana toissavuotinen kuva, jossa isoisä, äiti ja kummitäti jahtasivat ketun perään lähtenyttä koiralasta. Siinä rytäkässä kärsivät hermojen lisäksi myös kaadettu kuusi, jota piti tietenkin koko pyydystysoperaation ajan kiskoa perässä..

Tänä vuonna kaksijalkaiset aikoivat kuitenkin olla mäyrää nokkelampia, ja päättivät pitää Doriksen turvallisesti flexin päässä. Äiti ja kummitäti olivat varmoja, että tällä kertaa kuusen etsiminen sujuu mutkattomasti. Mutta kuinkas kävikään!

Tänä vuonna Doris oli erittäin innostunut metsäläinen (liekö sitten johtunut lumettomuudesta). Heti autosta loikattuaan se kiskoi kuin heikkopäinen äidin roikkuessa flexin toisessa päässä. Ääneen pohdittiin, mahtaisiko hihna kestää moista repimistä...

Metsässä Doris sinkoili kumiluotina sinne tänne: risujen ali ja puunrunkojen ympäri, äiti perässä pujotellen. Sanomattakin on varmaan selvää, ettei äiti siinä vauhdissa kerennyt kuusia paljon katselemaan. Eikä kerennyt kummitätikään, kun sai koko ajan olla selvittämässä fleksiä milloin minkäkin risun ympäriltä.. 

Koko kaaoksen kruunasi hirviparka, joka sattui rymistelemään aivan kuusipartion edestä. Arvatkaa vaan, bongasiko neiti Hirvikoira sen! Tietenkin! Ja niin sitä mentiin! Nyt hihnan päässä roikkui isoisä ja äiti sekä kummitäti saattoivat vain jäädä ihmettelemään, miten kovaa mäyräkoira pienillä kintuillaan oikein pääsee. Oksat katkeilivat ja pehkot rymisivät parivaljakon laukatessa pelästyneen hirven perään...

Kymmenen minuutin kuluttua isoisä palasi innosta tärisevä mäyräkoira sylissään. Ja voi, miten loukattu sielu Doris olikaan! Se oli selvästi loukkaantunut siitä, ettei isoisä (metsämies muka, pah!) ollut tajunnut irrottaa fleksistä kokonaan. Hän, suuri ja rohkea hirvikoira, olisi varmasti saanut hirvipaistin hommattua pöytään! 

Doriksen draamailusta johtuen kuusipartio joutui tyytymään ensimmäiseen kuusenruotoon (metsästä oli päästävä äkkiä pois!).. Olihan se toki tuuhea, muttei yhtään sitä mitä etsittiin. Ihan liian korkea ja rungoltaan turhan paksu. Nyt olohuoneen nurkassa nököttää vino kuusi, joka on alhaalta niin tuuhea, ettei sen kastelu oikein meinaa onnistua. 

Alla muutama kuva Doriksen joulunvietosta!

Lahjat bongattu. Nää on kaikki varmaan mulle?

Ihania! Dorre on selvästi (ainakin jossakin välissä) osannut käyttäytyä, sen verran paljon kuusen alta löytyi lahjoja! Doris kiittää!

 Ja ettei nälkäkuolema vaan yllätä... Röyhkeyden huippu!

HYVÄÄ JOULUA!

Ohi on!

Miksi äiti ei tykkää juoksuista? Ehkä siksi, että Doris näyttää aina juoksujen ajan tältä, kun pitäisi lähteä ulos:

(Huomatkaa uusi prinsessapanta - kiitokset isoäidille!)

Mutta mikä parasta, nyt ne (juoksut) ovat taas ohi! 

♥

Ällitälliä

Mitä täällä tapahtuu...?

Kerrankin äiti on sanaton. Viikonlopun aikana koirapuistoiltiin koko porukalla. Doris tepsutti jokaisella kerralla oikein mallikelpoisesti koirapuistoon ja käyttäytyi siellä asiallisesti. Iskä alkoikin epäillä äidin kertomuksia verenhimoisesta mäyrästä..

Tänään äiti koirapuistoili Dorren kanssa ihan vaan kahdestaan. Ja voi! Pieni mäyrä oli jälleen entisensä! Ihan turhaan äiti siis vuodatti noinkin paljon tekstiä edellisessä postauksessa.. Mussu-Dorre on palannut ja Hormonihirviö toivottavasti kadonnut ♥

Nyt, kun iskä on taas lähtenyt, pedistä tuijottavat pirullisen koiralapsen viekkaat silmät (tai sitten ei)..

Minäkö muka kiukkuinen? Äiti hei, ootko vähän tyhmä?

Ihana vastaantulija ♥

"Tämän on pakko olla narttukoira, kun se on niin siro!"

♥ ♥ ♥

Löytyykö meille mistään MEJÄ-opettajaa?

Äiti on saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, että Doris voisi olla ihan kelpo mejä-koira. Äidin mielikuvissa Doris laukkaa kilometrikaupalla (.....) jälkeä pitkin ja löytää kaikki kolareissa haavoittuneet peurat ja hirvet. Aivan.

Vaikka äiti kuvitteleekin a) olevansa itse hyväkin koiranohjaaja ja b) Doriksen olevan tässä(kin) lajissa ylivoimaisen fiksu, niin silti tuntuisi ehkä ihan hyvältä pyytää apua. Ettei mikään vaan mene pieleen. Ja ettei äiti missään vaiheessa opeta joitain juttuja väärin.

Osaako kukaan siis suositella meille MEJÄ-opettajaa Turun tai Lohjan alueelta? Riittäisi, että äiti ja koira tajuaisivat idean (, joten ainakin pari kertaa täytyy varata)!  Mielellään joku sellainen, joka on itse kisannut kys. lajissa - ihan vaan, että on säännöt hallussa ;)

Uusi perheenjäsen

... nimittäin "saariperheeseen". Doris tapasi ensimmäistä kertaa Freyan, Elviksen uuden asuinkumppanin. Neitokaistem ensireaktiot eivät olleet kovin ilahtuneita: kiertelyä ja kaartelua, epämääräistä tuijottamista ja pilkahtelevia hampaita. Tässä vaiheessa äitiä alkoi jo jännittää ensi vuoden saarireissut..

Mutta neidit (erityisesti draamakuningatar itse!) yllättivät äidin ja muut läsnäolijat positiivisesti. Yhteinen sävel löytyi sittenkin! Minkäpä muunkaan, kuin muiden koirien haukunnan parissa ;) Isojen puolelle on niiiiiin kiva huudella, kun on aita välissä!

Freya

Saariperheen sekopäät <3 Kaikki samassa kuvassa!