torstai 22. marraskuuta 2012

Epätoivo

Jossain vaiheessa malli Perässä vedettävä mäyräkoira oli muodissa. Vielä kesällä se nauratti. Tai jos ei naurattanut, niin äiti saattoi ainakin ottaa kymmenkiloisen mäyräkoiran kiskonnan urheilun kannalta. Mutta enää ei ole kellään hauskaa, ei koiralla, äitillä tai iskällä. 

Jos aurinkoinen päiväkin tuottaa jättimäisiä ongelmia saada maastonakki liikkeelle, niin sadepäivät ovat lähes mahdottomia. Doris laittaa jarrut päälle jo heti kynnyksellä, eikä suostu liikkumaan eteenpäin. Oikeasti, neitiä saa työntää/puskea/vetää/kiskoa tai vaihtoehtoisesti taluttaja saa liikuttaa neidin jokaista jalkaa. Siinä on ulkoiluttajalla tapahtunut hermojen menetys ja (tuskan)hiki kastellut vaatteet jo läpimäriksi ennen ulkoroskiksia. Paremmalla säällä Doris kinnaa vastaan vain painonsa verran ja tietysti niin kaukana taluttajasta kuin talutin vain antaa myöden. Koirapuistoon toki juostaan töppöjalat viuhuen, mutta muuten liikkuminen (siellä puistonkaan puolella) on käytännössä olematonta.

Missä oi missä on iloinen lenkkikaveri, joka häntä heiluen viipottaa taluttajansa edellä? Äiti epäilee, mahtuuko sellaisia pukinkonttiin tänä(kään) vuonna...

Kysymys kuuluukin, että mistä ihmeestä mäyrälle sitten saisi sitä liikkumisintoa? 

Niin ja luonnollisesti toinen epätoivon aiheuttaja on valeraskaus. Siispä täällä onkin äitiä ja iskää viihdyttämässä pieni musta mulkoilija, joka ei innostu mistään, vihaa kaikkea ja ahdistuu ihan arkipäivän jutuistakin. 

Tällä hetkellä äidistä tuntuu erityisen hienolta omistaa mäyräkoira!

11 kommenttia:

  1. Duunikaverin mäykyllä on sama vaiva ja samat oireet.... toivotaan että menee molemmilla ohi pikaisesti :)

    Nelli ei iltapimeällä mitenkään mielellään ulkoile mutta jos pääsen viemään sen ulos vähän valoisampaan aikaan (aurinko - mikä se on?) niin sitten pääsemme tekemään pitkän lenkin. Valeraskauksia ei meidän tarvitse enää kärvistellä, jihaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin leikkaus edessä tammikuussa. Ei tästä näköjään tule yhtään mitään, kun jokaisten juoksujen jälkeen tulee valeraskaus :<

      Poista
  2. Täällä taas on tuota vauhtia ihan liikaaki:/ Onkohan nämä mäyräkoirat äärimmäisyyksien koira? Meneekö mikään asia keskitietä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti! Mäyrikset on selvästi joko - tai -tyyppiä! Nyt kun tätä laiskamatoa on kiskonut perässään puolitoista vuotta, vaihtaisin ilomielin hieman energisempään yksilöön!:D

      Poista
  3. Täälläkin on perässä vedettävää mallia oleva mäyräkoira - tai ainakin oli. "Vaiva" on korjaantunut melkein itsestään, vaikka tänään oli alkukankeutta lenkille lähdettäessä. Pian se meni kuitenkin ohi (ehkä kun tasst kerran kastuivat, ei kosteaalla säällä ollut enää väliä).
    Olen innostanut Iinestä liikkumaan heittelemällä sille namia vähän matkan päähän. Kyllä se sitten tajusi liikkua kanssani eteenpäin ja tarkkailla, milloin namia taas tulee. Vielä parempi keino Iineksen kohdalla oli lelut. Iines kantaa palloja ja keppejä mielellään suussaan, ja vauhti paranee aina huomattavasti kun saa kantaa jotain, häntäkin nousee ylpeästi pystyyn.
    Valeraskaus on varmaan sitten vähän eri juttu, siitä meillä ei ole kokemuksia. Toivottavasti se Doris siitä piristyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyykin kokeilla noita nameja! Uskon, että toimisivat tuonkin herkkusuun kohdalla.. :D Tosin lelut voisivat olla parempi vaihtoehto Doriksen laihdutuskuuria ajatellen.. :P Täälläkin Doris tykkää kantaa risuja ja palloja. Ainoa ongelma noiden keppien kanssa on vain se, että sen täytyy vähän väliä pysähtyä syömään sitä :D Jos lenkille saa koiraseuraa mukaan, Doris kulkee "ihan kuin normaali koira" :D

      Poista
  4. Toivotaan, että vaiva menee itsekseen ohitse. Oletko tutkinut Doriksen tassut, ettei niissä ole mitään? Ossilla on ollut elämänsä aikana viisi varpaanvälitulehdusta ja se vaiva on aika huomaamaton, muuta kuin tassun polkuanturat tulevat niin kipeiksi, ettei koiraa huvita lainkaan liikkua. Ihmeellistä, jos koira ei lainkaan halua liikkua. Sadekeli on tietysti oma lukunsa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin olen pähkäillyt, olisiko koira jostain kipeä. Kommenttisi luettuani tutkin pötkön tassut, mutten huomannut niissä mitään outoa, eikä neiti arastellutkaan niitä. Lisäksi räpelöin vähän kaikkialta (selkä, niska jne.), muttei kyllä vaikuttanut kipeältä. Ihmeellistä tosiaan!

      Poista
  5. Meillä mennään kyllä sellasta tahtia että. Onneks kumpikaan ei sentäs ihan naru kireällä vedä mutta useinkaan ei kyllä tartte vauhtia hopsuttaa noihin koiriin, paitti sillon kun löytyy joku makosa viesti :D

    Pitäsköhän teidän miettiä Dorkun leikkauttamista koska eihän tommonen oo yhtään kivaa että sillä on vähän väliä valeraskaus päällä. Luojan kiitos meillä Brecillä ei vielä ole kertaakaan ollut ja itse olen jo vähän miettinyt että voisihan sen leikkauttaa koska mitä sillä jos kerta pentuja ei tehdä? Juoksuista hirvee vaiva, sitten aika monilla tulee se märkäkohtukin millon kai viimestään sitten se kohtu leikataan?? Joten jos säästyis noilta ärsyttäviltä jutuilta ni kaippa se sen arvosta olis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, olisipa Doorikin tuollainen! Tai no, on se tosiaan muiden koirien seurassa lenkillä ihan reipas, mutta jos kahdestaan mennään, niin saan kiskoa neitiä perässä alusta loppuun.

      Juu, Doris menee leikkaukseen tammikuussa :) Päätettiin/mietittiin sitä jo kesällä, mutta uudet juoksut olivat niin lähellä, ettei ell halunnut leikata, vaan käski odottaa näiden juoksujen yli :) Tosi kurja vaiva tuo on ollut alusta alkaen.. Näiden juoksujen kohdalla näytti jo valoisammalta ja ehdittiin jopa toivoa, ettei koko valeraskautta edes tulisi.. Toisin kävi.

      Ja vaikka Doris syötävän suloinen (kaikessa jääräpäisyydessään) onkin, niin ei meillä ole tarkoitus astuttaa sitä :) Kuitenkin valeraskauskin on periytyvä vaiva, enkä toivoisi sitä yhdellekään koiralle.

      Poista
  6. Kiva että Dorkku pääsee vaivasta kohta puoliin eroon. Onhan toi nyt ihan peestä.

    VastaaPoista