lauantai 28. toukokuuta 2011

Miten paljon tuhoa pieni mäyräkoira saakaan aikaan?

Ei tarvita kuin suuri takapiha kasvimaineen ja kukkapenkkeineen, muutama hassu tunti aikaa ja tietenkin tehokas pieni mäyräkoira ja kaaos on valmis.

Äiti oli autuaan tietämättömänä töissä, jätettyään Doriksen isovanhemmille hoitoon. Isoäiti lähti rakkaimman harrastuksensa, eli kasvien, kimppuun takapihalle ja päätti ottaa intoa pursuavan Doriksen mukaan.

Ja suurin piirtein näin se sitten meni:

1. Doris löytää kasvimaalta pienet muovikyltit, joissa lukee, mitä mihinkin riviin on istutettu. Doris päättää kerätä ja syödä muovikyltit.

2. Isoäiti ehtii kasvimaalle pelastamaan muovikyltit. Doris luovuttaa ja lähtee vaeltelemaan nurmikolle.

3. Isoäiti päättää istuttaa pari kukkasta ruukkuihin. Doris huomaa tämän ja rientää avuksi. Doris syö kolme(?) muoviruukkua, kaivaa ylös istutetut kukkaset ja päättää vielä kaataa isot, keraamiset ruukut.

4. Isoäiti siirtyy istuttamaan ruusuja kukkapenkkiin. Doris kaivaa järjestelmällisesti ylös jokaisen istutetun ruusun tai mikä vielä parempaa, kaivaa penkkiin ihan omat kuopat.

5. Doris kyllästyy ja päättää siirtyä kukkaruukkukukkien kimppuun :D Doris syö useimmat kukat, joten jäljelle jää vain vihreät varret ja lehdet (onneksi ensi viikolla ei suinkaan ole ylioppilasjuhlia tiedossa....).

6. Doris löytää grillin ja päättää riekkua sen alla niin kauan, että jumiutuu sinne. Isoäiti 'ei huomaa' tapausta kuin vasta vartin jälkeen.. ;)

En tiedä, listasinko kaiken, mitä Doris sai aikaan... Näköjään listasta puuttuu eräs kataja, jota kaivettiin ja revittiin auringonlaskuun saakka. Varsin ehtiväinen koira.

Hassua, että kyseisen episodin jälkeen isoäiti ilmoitti, että Doris voisi mennä viikonlopuksi hoitoon toisille isovanhemmille, kun isä ja äiti on töissä? ;)

4 kommenttia:

  1. Voi sentään, Doris tykkää kukista mutta aika rajusti :)
    Arttu sen sijaan seisoi kuin patsas suurimman osan ajasta pihalla, kun kitkin puskan juurista ruohoja. Toin sille sitten ison luun järsittäväksi, niin alkoi viihtyä.
    Kyllä se isoäiti vielä leppyy, kun Dorikselle kasvaa järkeä. Ja ennenkin koska järjettömänä Doris on niin suloinen :):)

    Tosi mainioita nuo leikkikuvat kolmessa aiemmassa postauksessa, en vaan ehtinyt silloin kommentoida. Mikä kumma siinä on, kun usein koirien pitää olla kisaillessaan poski poskea vasten, suut auki ja hampaat loistaen :)

    VastaaPoista
  2. Voi isoäiti -rassua, ehkä Dooris kaipasi vain seuraa, tai sitten sillä oli vaan kova tekemisen halu. Kyllä mäyrikset on sitten ihania, vai mitä?

    VastaaPoista
  3. Mai: Juu, Doriksen rakkaus on aika rajua! Voih, tännekin halutaan rauhallinen, arttumainen koiruus!:) Ja joo, isoäiti on jo aivan leppynyt: hyvä jos Dorren jalat saavat koskettaa maata, sillä isoäiti pitää sitä niin paljon sylissä ;)

    Kiitos! Tykkään noista koirapuistokuvista sen takia, kun nuo ilmeet on aina kohdillaan!:D Doriskin näyttää osittain jopa 'hurjalta' ;)

    Ellieli: Ihania ovat joo:) Doris on luonteeltaan erittäin...osallistumishaluinen pieni koira :D Haluaa olla kaikessa aina täysillä mukana, vaikka sitten olisikin lähinnä tiellä :D

    VastaaPoista
  4. Teille on haaste blogissamme :)

    VastaaPoista