(isoäiti, tämän tekstin voit skipata kokonaan!)
Kevät ja ihanat koiranpennut. Ihanat rotikanpennut, joita tuntuu tupsahtelevan jokaisen kulman takaa. Rotikkakuume, joka ei hellitä ennen kuin saa rutistaa omaa ruttukasaa sylissään.
Äitillä on ollut nimi tiedossa jo monta vuotta, kasvattajien nettisivujakin on selailtu - ihan vain sopivasti, ei missään nimessä liikaa. Ja mikä parasta, iskäkin on hommassa mukana. Ja Doris, joka on urhoollisesti suostunut leikkimään niin nuorien kuin vanhojen rottweilereiden kanssa (vaikka välillä onkin hieman pelottanut). Missään nimessä rotikkaneitonen ei ole ajankohtainen vielä(kään), mutta äiti on ehtinyt nimen lisäksi pohtia monia muitakin asioita. Lähinnä askarruttaa se, miten iso ja pieni koira tulevat toimeen keskenään? Uskaltaisiko niitä koskaan jättää päiväksi kahdestaan ilman, että äiti löytää Doriksen paloiteltuna karvamatolta? Ei kai Doriksen urhoollinen rohkelikkoluonne kärsi siitä, jos isompi koira hieman höykkyyttää? Ja ennen kaikkea, osaako äiti rakastaa tasapuolisesti kumpaakin karvalastaan?
Onko kellään kokemusta pienen ja ison koiran yhteiselosta ja sen sujuvuudesta? :)
perjantai 11. toukokuuta 2012
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Mäyräkoiran hempeä kuorsaus
Onni on omistaa kuorsaava mäyräkoira <3 Tai tarkemmin sanottuna sellainen mäyräkoira, joka kuorsaamisen lisäksi ulvoo ja huutaa unissaan. Ei, kyse ei ole mistään suloisesta uni-ininästä, vaan hiukset pystyyn nostattavasta huudosta. Viime yönä iskä ja äiti meinasivat pelästyä kuoliaiksi, kun yön pimeydestä alkoi kuulua järrrrkyttävää huutoa. Noh, pikku neitihän se siellä jahtasi rosvoja/peuroja/hevosia/kissoja/Moskua unissaan.
Ensi yötä jännityksellä odottaen.. ;)
Näkeekö muiden (mäyrä)koirat paljon unia? :)
Ensi yötä jännityksellä odottaen.. ;)
Näkeekö muiden (mäyrä)koirat paljon unia? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)