maanantai 26. elokuuta 2013

Hoitokoiran hölmöilyt

Onnenpekka Doris pääsi jälleen nautiskelemaan saareilusta Honeyn ja Elviksen kanssa huimaksi kahdeksi viikoksi! Neiti reissasi jälleen ihan yksin, ilman vanhuks.. siis vanhempia (, rajoja ja kuria). 

Äidin ja iskän onneksi saari ei kuitenkaan enää kuhise lokin- ja joutsenenpoikasia tai vaappuvia merihanhilapsukaisia. Rauhasta ei kuitenkaan ole ollut tietoakaan, sillä Doris on kyllä osannut järjestää ohjelmaa ihan itsekin. Milloin se on haastanut Honeyn myyräjahtiin (tietysti nukkumaanmenoaikaan), milloin taas huolestuttanut kaksijalkaisia katoamistempuillaan.

Tekstiviestit ovat lennelleet äidin ja "hoitotädin" välillä melko tiiviistikin nämä kaksi viikkoa. Äiti päätti kerätä tänne parhaimmat palat hoitojaksolta. Tässä teille sitä aidointa Dorista ;)

(14.8.2013 klo 8.51) "Sataa ja koirat herättivät mut 7.30 ja istuivat ruokajonossa :) Niiin kova nälkä :) Söivät, eivätkä menneet edes ulos kun satoi, ja painuivat takas nukkumaan." 
- Oikea aamupala-aika on siis puoli tuntia myöhemmin. Ja niin dorismaista herättää kaksijalkaiset vain ruokkimaan prinsessa, ja painua sen jälkeen petiin jatkamaan unia..

(15.8.2013 klo 10.40) "Dodo tuli äsken juosten mun luo, kun pelästyi puuta hakkaavaa tikkaa. Se on niin pelottava :) Nyt hyppäs korituoliin nukkumaan, siellä on turvallista olla :)"
- Mamman ja papan eräkoira <3

(15.8.2013 10.45 jatkoa edelliseen..) "Niin, hän on oikein pieni nössö välillä, niin kuin Honeykin. Kaikki on pelottavaa, jos on jotain uutta :) Elvis on vaan lunkina ja pienet usein juoksee hänen luo suojaan."
- Doris on kyllä tavannut tikan ennenkin.. Ehkä saaritikat sitten ovat miljoona kertaa pelottavampia ja isompia? Sellaisia tappajalintuja, jotka hotkii mäyriksiä välipalaksi?  

(15.8.2013 19.58) "Prinsessa D nukkuu ulkona tuolissa. Ne on olleet koko päivän myyräjahdissa. Heillä on niin tärkeä projekti."
- myyräjahtiin osallistuivat siis luonnollisesti vain Doris ja Honey. Elvis (fiksuna koirana) ei moisesta välitä.

(18.8.2013 klo 19.07) "Sun täytyy kyllä hankkia Dodolle kans tommonen laatikko kuin Honeylla. Nyt Doris meni sinne taas nukkumaan ja illalla joudun ottamaan hänet pois, et Honey pääsee nukkumaan!"
- äitin ja iskän pikku talipallo on siis mennyt ryöväämään Honeyn pedin itselleen...

Ja kaiken tämän kamaluuden keskellä hoitotäti neuloi Dodolle vielä ihka oman "saaripeiton", johon tuli asiaankuuluva kirjailu "Princess D". Doris kiitti hoitopaikasta omalla erikoisella tavallaan... Tiputtamalla Honeyn kalliolta mereen.. *syvä huokaus*



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kiitoksena lukijoille - arvonta!

Mennyt kesä on ollut aika hurja. Mukaan on mahtunut niin suurta surua, ikävää ja raivoa kuin onnistumisia ja onnenkyyneliäkin. Eniten Dorista, äitiä ja iskää ovat kuitenkin piristäneet te, ihanat lukijat, mahtavilla kommenteillanne: milloin olette potkineet persuksille, tsempanneet ja toisinaan taas jarrutelleet menoa. Vaikka äiti aluksi vankasti väittikin ikuistavansa Doriksen toilailut vain omaksi ilokseen, on bloggaaminen saanut ihan uutta merkitystä ja intoa teidän lukijoiden ansiosta. Nöyrimmät kiitokset siis kaikille - niin  vakkareille kuin satunnaisille ohikulkijoillekin!

Elokuu tulee olemaan hiljaisempi täällä blogin puolella. Äiskällä alkaa taas opiskelut (työn ohelle), iskä jatkaa töitä ja Doris-neiti perinteistä draamailuaan. Menee hetki, ennen kuin Doris ottaa (kuvitellun) koirapuiston kuningataren roolin taas itselleen, saareilut loppuvat ja tylsä arki palaa jälleen. Ei kai siitä ainakaan ihan heti keksi kirjoitettavaa?

Doris ei kuitenkaan salli blogin vaipua kadotukseen, joten ihan pikku prinsessan inspiroimana äiti päätti järkätä täällä arvonnan! Palkintona on tällä kertaa paljon kiinnostusta herättänyt "nännikumi" (aidoilla aromeilla maustettuna), jonka pitäisi kestää hieman rajummatkin leikit ;) Nännikumeja olisi nyt tarjolla kaksin kappalein, joten (tadaa!) voittajiakin on kaksi :D



Loppuun vielä osallistumisohjeet
* kilpailu on tarkoitettu blogin rekisteröityneille lukijoille
* arvonta sulkeutuu 31.8. klo 23.59
* liitä kommenttiin toimiva sähköpostiosoite, johon mahdollisesta voitosta voi ilmoittaa
* mitään sen ihmeempää ei tällä kertaa tarvitse kommentoida :D

perjantai 9. elokuuta 2013

Näyttelyistä hieman pidemmin

Huhhuh, maanpinnalle ovat hiljalleen laskeutuneet niin ylpeät vanhemmat kuin kehuissa paistatellut mäyräkoiralapsikin. Äiti on niiiin ylpeä, että uskalsi viedä pikku mussukkansa "ison pahan tuomarisedän" arvosteltavaksi, ja Doris tuntee lähinnä sääliä ja myötätuntoa hysteeristä emäntäänsä kohtaan: "Kyllä mä voin äiskä tässä vähän ravata ja seistä, jos sä haluat. Rauhotu nyt!". 

Doriksen ensimmäisissä (ja luultavasti viimeisissä..) näyttelyissä oli äidin lisäksi mukana myös tausta- ja tukijoukkoja. Isoisä heräsi varta vasten aamulla kukonlaulun aikaan, jotta ehtisi mukaan äidin tueksi ja Doriksen riemuksi näyttelypaikalle. Iskä taas hoiti ritarillisesti kuvailun, vaikka äiti olikin kaikessa siinä kiireessä ja paniikissa unohtanut vaihtaa kameraan pidemmän putken... Isoäiti taas kävi perjantaina ostamassa Dodolle ihka oikean näyttelyhihnan - KIITOS! :) Ja kotona hengessä mukana olivat monet rakkaat kaksijalkaiset.

Näyttelypaikalla äiti taas joutui kyselemään ihan tyhmiä juttuja koko ajan kaikilta: "Milloin me mennään kehään?", "Milloin me saadaan lähteä kehästä?" ja ehkä parhaimpana "Siis saadaanko me jatkaa, vaikka meille näytettiinkin punaista lappua? Eikö se tarkoitakaan hylättyä?" :D Kiitokset siis kilpakumppaneille ja tuomarille hyvistä hermoista ja pokerinaamasta ;)




torstai 8. elokuuta 2013

Sadepäivät parhaan ystävän seurassa

Keskiviikkoiltapäivänä satoi kaatamalla ja ukkostikin niin lujaa, että Doris koki parhaaksi painua iskän ja äitin sängyn alle piiloon. Kesken pahimman tutinan ja paniikin ovikello kuitenkin soi. Hieman ihmeissään Doris suostui tulemaan ovelle vieraita vastaan.

Ja voi mikä onni sieltä kävelikään sisälle! Honey! Ja vieläpä "yökyläkassin" kanssa! Hännät vispasivat, kielet lipoivat ja tassut sutivat lattialla. Ukkonen sai Doriksen mielestä pauhata ihan rauhassa, nyt oli paljon tärkeämpää tekemistä! Honeyhoneyhoney!

Äiti ei ole koskaan nähnyt koirakaveruksia, joilla klikkaisi niin hyvin yhteen kuin tällä parivaljakolla. Ne kävelevät kylki kyljessä, kurnuuttavat toisiaan ja nukkuvat epämääräisessä läjässä lattialla. Koko ajan tapahtuu, mutta silti on niin hiljaista ja kaaoskin kohtuullisen hallittua ;) Yleensä Dodon koirakaverit kun ovat hieman.. energisempää sorttia: rullalle menneitä mattoja, merkattuja päiväpeittoja, kuopille kaivettu takapiha... 

Ainoa, mistä koiruuksille tuli hieman sanomista, oli Honeyn tötterö (, jota pidettiin siis öisin ja silloin, kun koirat jäivät kaksin). Ensin Doris tuntui lällättelevän tötteröpäälle, mutta sitten pienen mustan silkkiturkin päähän iski ajatus siitä, että tötterö saattaisi tuoda Honeylle enemmän sääliä tai huomiota(ja erityisesti niitä sääliherkkuja!). Niinpä Doris kävi välillä kiskomassa tötteröstä. "Anna se tänne!". Toistaiseksi trötö on kuitenkin pysynyt joko Honeyn päässä tai sitten hyllyssä turvassa mäyräkoiralta ;)

Äiti ja iskä ovat tunteneet olonsa ulkopuolisiksi ja epätoivotuiksi nämä pari päivää. Honeylla ja Dodolla kun tuntuu olevan ihan omat jutut meneillään - sellaiset, joista ei muille (ainakaan kaksijalkaisille) kerrota.. No, eiköhän se äitin syli ja iskän leikkiseura sitten taas viimeistään kelpaa, kun Honeyn on aika pakata yökyläkassi ja suunnata takaisin omaan kotiin.

Onni on oma paras koiraystävä.

















sunnuntai 4. elokuuta 2013

Pikaiset näyttelykuulumiset

Kaikesta (äidin) panikoinnista huolimatta kannatti ehdottomasti tänään raahautua näyttelypaikalle. Tuloksena ERI ja kilpailuluokan 3! Äiti ja iskä ovat haljeta ylpeydestä! 

" Rotutyyppi erinom. Oikeamuot. pää. Hyvä ylälinja. Lyhyt rintakehä. Rinnan syvyys hyvä. Kulmaukset hyvät. Voisi liikkua vähän pidemmällä askeleella. Esitetään hyvin." (Esko Nummijärvi, Turku 4.8.2013)

Äiti yrittää palautua takaisin maanpinnalle ;) Nyt se on kuitenkin tehty ja kaikki selvisivät hengissä! 

Ps. Iso kiitos vinkeistä, joita annoitte edelliseen postaukseen!