Doris - isokokoinen sinivalasuroksemme

Doriksella on iso ego. Ei, vaan valtava. Ensin äiti naureskeli, että Doris on mäyräkoira varustettuna tanskandogin egolla. Nyt tuntuu, että parempi olisi verrata sitä suoraan sinivalaan egoon..

Doris tepasteli taas ympäri asuntoaan ja äkkäsi yllättäen nurkkaan asetetun kokovartalopeilin. Ensin peilin mäyräkoiralle muristiin ja isoteltiin, mutta kun äiti ja iskä ystävällisesti kertoivat, että 'kuvassa olet sinä itse, Doris', alkoivat mäyräkoiran aivot raksuttaa. Ja nyt, muutamaa päivää myöhemmin, Doris on täysin rakastunut. Peilikuvaansa. Itseensä. Se voi viettää peilin edessä tuntikausia ihaillen kuvaansa (se esitteli peilikuvansa ylpeänä myös Biffille...). Ensin Doris poseerasi yksinään, mutta nykyään se hilaa peilin eteen lelunsa ja ruokansa - ettei ihailua tarvitse keskeyttää leikkien tai ruokailun ajaksi ;)

Äiti mietti pitkään, avautuisiko täällä blogin puolella myös juoksun jälkeisistä ongelm.. siis muutoksista, joita Doriksessa on tapahtunut. Aivan kuin pänkkäpäisessä ja isoegoisessa koirassa ei olisi jo ollut tarpeeksi, on Doris (juoksusta masentuneena) päättänyt kertaheitolla vaihtaa myös sukupuoltaan. Se heitti hyvästit pinkeille ja vihreille juoksusuojille ja hyppäsi kertaheitolla urosten maailmaan: neiti alkoi nostaa jalkaansa pissatessaan sekä astua muita koiria. Niin, no, Doris myös merkkailee. Koko ajan. Kaikkialle. Pispispis. Ja astuminen, se ei rajoitu vain saman kokoisiin koiratovereihin, vaan pitää sisällään kaikki chihuista tanskandoggeihin :D

Doris itse on omaksunut tämän uuden sukupuolensa loistavasti. Se on merkkailun ja astumisen lisäksi oppinut myös äijäilemään, eli omimaan narttuja itselleen ja antamaan muille (oikeille) uroksille 'turpiin' (säälittävällä mäyräkoiratyylillään ;)). 

Äiti istuu koirapuiston penkillä ja muuttuu yleensä viiden minuutin jälkeen punaiseksi häpeästä. 'Meidän pikku Doriksesta' on yllättäen tullut hormonihirviö, oikea teinipoika. Äidin mielestä helpointa olisi, jos uteliaille kyselijöille voisi todeta vain 'minä vasta hommasin tämän koiran, enkä ole ehtinyt kouluttaa sitä' tai 'voi ei, ei se ole minun vaan äidin/isän/siskon/serkun/kummin/kaiman/valitse itse'.. 

Toistaiseksi äiti kuitenkin puree hammasta ja astelee urosnarttukoiransa kanssa koirapuistoon häpäisemään itsensä ;)

Pullukka ja ruipelo metsäilemässä osa 2

Lisää kuvia :) 
Äiti haluaa huomauttaa, että 2,5 tunnin metsässä rymyäminen väsyttää mäyriksen tehokkaasti! Tällä hetkellä tilanne on se, että Doris on koisaillut vaivaiset kolme tuntia korissaan. Mikäli äiti tai iskä kuitenkin erehtyy ulko-ovelle, Doris aloittaa äänekkään 'kuorsaamisen' - ettei kukaan vahingossakaan erehdy luulemaan, että se haluaisi ulos :D

Pullukka ja ruipelo metsäilemässä

Äiti on helpottunut. Koiran ruokinta (ja sen vaikeus) ei olekaan ydinfysiikkaa. Ei, vaikka siltä on jo pidempään tuntunut. Resepti on sangen yksinkertainen: paaaaaljon liikuntaa, säännölliset ruokinta-ajat ja kaikki ylimääräiset herkut pois. Ja tadaa! Puolen vuoden jälkeen äiti ja isä voivat ylpeinä todeta, että Doris tosiaan syö kuppinsa tyhjäksi!


Viikko on mennyt Riikan ja Biffin kanssa kuntoillen. On käyty koirapuistossa, lenkkeilty, koirapuistoiltu lisää ja vielä vähän lisää. Aina koirapuiston penkillä istuessaan äiti rupeaa pohtimaan, miten mukavaa olisi, jos kamera olisi ollut mukana. Sama on toistunut koko viikon, kunnes tänään äiti ryhdistäytyi ja päätti ottaa kameran metsäretkelle mukaan. Doris poseerasi vanhasta tottumuksesta (joskin alkuun hieman näreissään, se kun ei voinut ymmärtää, miksi äiti halusi jättää sille paniikkihihnan kiinni), Biff taas juoksenteli innosta soikeana ympäriinsä :)


Äiti on sitä mieltä, että Doris ja Biff ovat mitä erikoisin parivaljakko. Doris on musta, Biff vaalea. Doris on tankki, Biff atleetti. Doris on hidas, Biff äärettömän nopea. Doris on kuuro tänne-huudoille, Biff tulee juosten luokse. Doriksen perusilme on hölmistynyt, Biffin taas tarkkaavainen. Mutta silti ne ovat löytäneet yhteisen sävelen, saman aaltopituuden. Varsin sopuisan näköinen parivaljakko, eikö? ;)

Riemuidiootit

Äiti (toisin kuin Doris) on helposti innostuvaa tyyppiä. Äiti kiihtyy sekunnissa nollasta sataan, pää suorastaa pursuaa (kuningas)ideoita ja energiaa riittää vaikka muille jakaa. Kun tähän lisätään vielä yhtä innokas kaveri ja tämän suloisista suloisin koira, on soppa valmis. 

Niinpä noin vartin koirapuistossa jutustelun jälkeen Doriksen syksy alkoi näyttää tältä: ToKo-kurssia, jälkikurssia, agilitykurssia, mätsäreitä, näyttelyitä, metsälenkkeilyä, muuten vain lenkkeilyä, koirapuistoilua... Nämä kaikki Doriskin vielä hyväksyi ilman sen kummempaa venkoilua (kuitenkin asiaan kuuluvalla rauhallisuudella), mutta äidille listalla ei ollut tarpeeksi tekemistä. Pitäähän pienen mäyräkoiran päästä toteuttamaan itseään! 

Toteuttamaan tosiaan. Äidin pää pehmeni koirapuistossa sen verran nopeasti ja tehokkaasti, että seuraava idea olikin jo jotain ennenkuulumatonta: Dorishan voisi osallistua myös maasto- ja ratajuoksuihin! Tässä kohtaa Doris oli vetää nakin väärään kurkkuun ja äidin kaverikin katsoi äitiä hieman erikoisesti. 'Kai niihin harjoituksiin nyt saa muitakin koiria tulla juoksemaan - ihan vain kokeilumielessä?' No ei saa. Ja parempi kai niin.

Tässä kohtaa Doris heittää pallon hädissään teille haluaen tietää, tuoko lähestyvä syksy muillekin uusia koiraharrastuksia mukanaan? Ja mitä  mäyrisihmiset koiriensa kanssa harrastavat? :) Doris haluaa vielä tähän väliin vinkata, että mikäli haluatte pelastaa erään pienen ja varsin suloisen mäyristyttösen rasitusvammoilta ja liialta läähätykseltä, vastailkaa vain mukavasti tyyliin "me vain makoilemme mäyriksemme kanssa päivät pitkät ja syötämme sille nakkeja ja lihapullia". Myös vastaukset, jotka menevät suunnilleen näin: "teemme mitä ikinä mäyräkoira vain haluaa", ovat enemmän kuin tervetulleita ;)

ISO kiitos!

Äidillä on viimeinen työpäivä (tai no -ilta) edessä. Tavarat on pakattu ja pienoisella jännityksellä odotetaan, kestääkö punainen paholaisemme moisen lastin Turkuun asti. Äidin mielestä mukana on kaikki tarpeellinen, isän mielestä puolet taas voisi suosiolla heittää pois. Auton ahtautta ei myöskään yhtään helpota eräs pieni mäyräkoira, joka välttämättä haluaa nukkua etupenkillä penkinlämmitin (edelleen) täysillä. Äidillä on tiedossa mukava matka takapenkillä polvet suussa, hiki otsalla -tyyliin, Doriksen nautiskellessa lämmöstä ja tilasta etupenkin puolella.

Kesä tosiaan on meidän kohdaltamme siinä mielessä ohi, että lopullinen paluu Turkuun häämöttää tuolla reilun kymmenen tunnin päässä :) Doris odottaa innolla koirapuistoa ja koirakavereita, mutta jää toki kaipaamaan metsiä ja peltoja, joissa on saanut koko kesän rymytä - niin, ja ehkä ihan vähän niitä isovanhempien tekemiä lettuja (vaniljajäätelöllä!), ihailuja, rapsutuksia, kasvimaan aarteita, kukkapenkkejä, kantarelleja...

Tässä kohtaa kolmen koplamme haluaakin nöyrästi kiittää kummitätiä,  isovanhempia ja isoisovanhempia, jotka ovat kärisvällisyydellä ja rakkaudella katsoneet Doriksen perään iskän ja äitin paahtaessa töissä :) Ilman teitä mäyriksemme olisi varmasti kävelevä aikapommi (tai vastaavasti noin 100kg:a painavampi tankki...). Olette kaikki rakkaita, puspus <3

 

Epäonnen elokuu

Äiti ei haluaisi olla pessimisti. Äiti haluaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että asiat päättyvät useimmiten onnellisesti. Ja kaikkea muuta yltiöpositiivista pajatusta.


Elokuu ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen (edes isän ja äidin lähestyvät synttärit eivät sitä pelasta): 
- Jäljestyskurssi, jolle meidän piti osallistua, menikin kokonaan ohi Doriksen juoksun takia (Doriksen mielestä se ei tietenkään olisi ollut mikään este, korkeintaan hidaste)
- Emme myöskään pääse osallistumaan 3.9. Lohjan näyttelyihin, sillä tämän päiväisen nukutuksen takia (ks. tämä) emme saa osallistua. Doping-säännökset ovat sellaiset. Varoaikakin on huimat 28 päivää!
- Juoksu esti myös pentujen ToKo-kurssille osallistumisen
- jäljestys- tai ToKo-kursseja ei enää tälle syksylle järjestetä

                                       *   *   *  *  *  *  *   *

Loppuun vielä mielenvirkistykseksi kuvia maanantailta, jolloin äiti ja Doris metsäilivät. Äiti siis poimi kantarelleja ja yritti pelastaa niitä Doriksen alta. Neiti kun taas silppusi kaikki keltaiset sienet tieltään. (keskittykää roikkuvan vatsan sijasta Doriksen sielukkaisiin silmiin).

Jos vesi ei tule mäyriksen luo, on mäyriksen mentävä veden luo..

Kylmästä järvestä ja synkästä metsästä pelastettu rääpäle.

Hampaanpoisto-operaatio.

Äiti raahasi Doriksen tänään eläinlääkäriin - kirjaimellisesti. Neiti kun ei millään olisi halunnut astua sisään huoneeseen (ulkopuolelle odotushuoneeseen kun jäi niiiin ihanan tuoksuiset hajut täysin haistelematta) tai seistä lääkärin pöydällä (tai vaa'alla, joka näytti 10.2kg.. Tässä kohtaa äiti kuolee häpeästä). Neidiltä poistettiin tänään siis tuo ongelmaksi muotoutunut kulmahammas, se kun ei ole millään suostunut itse lähtemään. Dorista vauvahammas ei ole haitannut alkuunkaan, mutta äidin mielestä nyt oli korkea aika käydä se poistattamassa.

Itse toimenpide oli nopea ja kivuton - ainakin Dorikselle. Äiti itse joutui poistumaan odotustilaan, vetämään syvään henkeä ja pyyhkimään tuskanhikeä otsaltaan, niin pahalta pikkuvauvan hampaan silpominen tuntui. Ja nimenomaan silpominen, poistettava hammas kun hajosi pieniksi palasiksi..

Herätyspiikin jälkeen Doris ei tietenkään pitänyt mitää kiirettä ylösnousemisen suhteen. Piiiiitkät venyttelyt ja vanuttelut, jonka jälkeen lässähtäminen keskelle huoneen lattiaa. Eivät auttaneet eläinlääkärin tökkimiset, eivätkä äidin maanittelut. Doris oli päättänyt nukkua päiväunensa juuri siinä. Eläinlääkärikin muuten oli sitä mieltä, että Doris on hieman taipuvainen dramaattisuuteen: tuon teatraalisen 'kuoleman' (Doris sai siis 5kg:n painoisille suunnatun nukutuksen, eikä siltikään muka meinannut herätä) jälkeen neiti nimittäin piti hirveän huutokuoron kauan ennen ja jälkeen nukutuspistoksen. 

Nyt pikkuneiti jatkaa uniaan täällä isovanhemmilla. Oma koppa ei tietenkään kelvannut. Hieman syrjässä oleva kori ja siinä makaava 'kuolettavasti haavoittunut' mäyräkoira kun saattaisivat joltain ohikulkijalta jäädä huomaamatta. Niinpä Doris nyt makailee mitään peittelemättä keskellä keittiön lattiaa. Jalat kohti taivasta. Kieli ulkona. Rintakehä sentään nousee ja laskee hengityksen tahtiin ;)

Mäyris sienikorissa

Sillä aikaa kun äiti, iskä ja Doris vielä vetelivät sikeitä, isoäiti oli jo ehtinyt käydä sienimetsässä. Kun sieniä sitten ruvettiin putsaamaan, halusi Doriskin (yllättäen) osallistua. Niinpä äidin ja iskänkin oli noustava lämpimästä sängystä kylmään ulkoilmaan ihastelemaan sieniä..

Nälkäinen mäyräkoira bongasi sienikorin, nam.

 Myös sieniveitsen tupsu oli kaveri.

Doriksen ehdoton lemppari oli suuren suuri punikkitatti. Se oli ainoa lajiaan, joten mäyrisneiti päätti napata sen itselleen. Samoin pari kantarellia (puhdistettua toki). Jokainen voinee kuvitella, ettei isoäiti ollut kovin mielissään, kun putsatut sienet lähtivät mäyräkoiran mukana ja levittyivät kauniisti pitkin pihaa..