sunnuntai 16. joulukuuta 2012

tiistai 4. joulukuuta 2012

ARVONTA!

Lähestyvän joulun kunniaksi äiti, iskä ja Doris päättivät järjestää täällä blogin puolella arvonnan. Palkintona on Mustin ja Mirrin 20 euron lahjakortti! 




Osallistumisaikaa on 31.12.2012 saakka.  Arvonta suoritetaan viikolla 1 ja samalla viikolla  (tai viimeistään vkolla 2) palkinto on tarkoitus saada myös postiin. Arvonta on tarkoitettu vain blogin rekisteröityneille lukijoille!

Osallistua voi kommentoimalla tähän postaukseen. Erityisesti äidistä olisi kiva kuulla risuja ja ruusuja blogin suhteen, kun taas Doris kaivannee lähinnä kehuja ja ylistyspuheita itsestään;) Sana on vapaa! Niin, ja äiti muistuttelee vielä, että laittakaa myös toimiva sähköpostiosoitteenne kommenttiin mukaan, että saadaan voittaja kiinni :)

Arpaonnea ja mainiota joulunodotusta tasapuolisesti kaikille!
<3: Doris, äiti ja iskä 

maanantai 3. joulukuuta 2012

Peurakoira Doris

Sillä aikaa, kun äiti raatoi viikonloppuna töissä ansaitakseen ahneelle mäyräkoiralle murkinarahaa, oli isoisä lähtenyt äidin lähdöstä möksähtäneen mäyräkoiran kanssa peuranruokintapaikalle. "Ihan vaan katselemaan", kuten isoisä asian ilmaisi. Ja voi, miten innoissaan Doris oli ollut! Sieltä se oli bongaillut jäljet lumen alta ja lähtenyt innokkaasti jäljittämään. Pahuksen isoisä kuitenkin toppuutteli hihnan toisessa päässä, ja vaikka Doori kuinka kiskoi ja kiskoi, isoisä ei suostunut lähtemään lumihankeen peurojen perään. Mälsää. Doris olisi varmasti mököttänyt loppuillan, jos olisi täpinöiltään tajunnut ;)

perjantai 30. marraskuuta 2012

Kurkkupallo


Ihana koirapuistotuttumme Nani muisti Dorista eräänä päivänä tällaisella pallolla :) Kyseessä on siis "kurkkupallo", joka tuntuu/näyttää aivan säkkikankaalta, mutta onkin valmistettu kurkusta - eli on siis syötävää. Mikäs sen parempi lahja persolle mäyräkaverille ;) 

Ja kyllä Doris olikin  ihan pikkuisen innoissaan uudesta lelusta! Siinä missä Nanin koira Honey oli vain silpunnut palloa ympäri kämppää, Doris kyllä heti tajusi, että moisen kapistuksen voi hyvillä mielin pistellä poskeensa. Ensin se tietenkin katsoi äitiä ilkikurinen ilme silmissään "Lällällää, huomasitko? Revin uuden pallon kappaleiksi", mutta kun äiti ei reagoinut tähän mitenkään, alkoi Doris tyytyväisenä mutustaa aarrettaan.



Suuret kiitokset vielä Nanille -teit mäyräkoiralapsen äärettömän onnelliseksi! :)


torstai 29. marraskuuta 2012

Valpas vahti

Doris bongasi koiranpennun ;)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Koirapuiston koomikot

Kaikki vähääkään blogia lukeneet tietävät varmasti, että äiti ja Doris viihtyvät koirapuistossa. Siellä vierähtää helposti useampikin tunti, äidillä tuttujen kanssa jutellen ja Doriksella herkkuja kerjäten (leikkiminen ja ylipäätään liikkuminen on Doorin mielestä yliarvostettua)..

Luonnollisesti, kun puistossa on tullut vietettyä aikaa reippaastikin, on äiti törmännyt mielenkiintoisiin ihmisiin sekä hassuihin lausahduksiin ja keskusteluihin (tosikot älkää vaivautuko lukemaan tätä pidemmälle :) Ja muistutuksena, että vaikka teksti saattaakin antaa ymmärtää toisin, ei äitikään ole täydellinen ;)). 

Vanhempi nainen (ihan tosissaan): Oletko koskaan juoksuttanut koiraasi hautausmaalla?
Äiti: En kyllä ole! Ei ole käynyt mielessäkään! (tässä kohtaa äiti vielä yritti etsiä merkkejä siitä, että nainen vitsailisi, mutta turhaan..)
Nainen: Kannattaa kokeilla! Siellä on hyvä juoksuttaa: aidattu alue, ei muita koiria ja usein vieläpä rusakoitakin jahdattavaksi!

Taustaa: Koirapuistossa on iso tukki, jonka sisälle/läpi pääsee kaivautumaan. Kyseinen tukki on erityisesti mäyristen mieleen. Puistoon saapui hienompi nainen kahden pitkäkarvaisen mäyriksen kanssa. Mäyräkolmikko syöksyi heti tukin luo ja alkoi kaivautua sen sisälle.
Nainen: Ai kamala! Miten ne tuonne? Pääsevätköhän ne koskaan pois?
Äiti: Juu, siitä pääsee ihan helposti läpi. Kiva, että täällä on tuollainen. Mäyriksillekin vähän luontaista tekemistä.
Nainen: Miten niin?
Äiti: Niin siis mäyräkoirat = luolakoiria?
Nainen: Jaa! Ei, kyllä minun koirani ovat näyttelykoiria!
(Tämän jälkeen äiti ei keksinyt enää sanottavaa...)

Koirapuiston porttia lähestyi mies koiransa kanssa. Luonnollisesti kaikki puistoilijat lähtivät pyydystämään koiriaan portilta, jotta parivaljakko pääsisi rauhassa sisään. Mies päästää koiransa haistelemaan muita portin läpi.
Puistoilijat: Nyt voit tulla, kaikki (koirat) on kiinni.
Mies: Ei me viitsitä tulla sinne, kun tällä on juoksu.
Saman tien pari uroskoiraa käy toistensa kimppuun hirmu rähinällä.
Mies: Ohhoh, aika hurja meno siellä!
(Niin, miksiköhän...)

Joukkoon on myös mahtunut welsh corgin omistaja, joka ihmetteli koiransa paimennustaipumusta ("en ymmärrä, miten se noin paimentaa!"), ihmisiä, jotka ensimmäistä kertaa kuulevat lonkkakuvauksista ("mistä te siis ootte tommosta tietoa saaneet? Ja onks tommonen tieto tärkeetä?"), pariskunta, joka ei ymmärtänyt rekisteröityjen koirien päälle ("kyllä me tämä meidän Fido (nimi muutettu) viedään näyttelyihin, koska meille sanottiin että sen vanhemmat on puhdasrotuisia! Koiralla ei siis ollut papereita, eivätkä ostajat olleet nähneet koiran vanhempia"), toinen pariskunta, jonka koira pelkäsi tuulta ("jos tuulee, se on aivan kauhuissaan! Ottakaa se syliin, jos se hakee teistä turvaa") ja mummeli, joka haukkui äidin koiranpilaajaksi ja "mäyrismurhaajaksi", koska äiti mainitsi, että koirapuistossa on omat puolensa isoille ja pienille koirille ("mäyräkoirat ei pelkää mitään! Kyllä se vika on omistajassa sitten! Ei pitäisi olla mäyräkoiraa tuollaisella). 

torstai 22. marraskuuta 2012

Epätoivo

Jossain vaiheessa malli Perässä vedettävä mäyräkoira oli muodissa. Vielä kesällä se nauratti. Tai jos ei naurattanut, niin äiti saattoi ainakin ottaa kymmenkiloisen mäyräkoiran kiskonnan urheilun kannalta. Mutta enää ei ole kellään hauskaa, ei koiralla, äitillä tai iskällä. 

Jos aurinkoinen päiväkin tuottaa jättimäisiä ongelmia saada maastonakki liikkeelle, niin sadepäivät ovat lähes mahdottomia. Doris laittaa jarrut päälle jo heti kynnyksellä, eikä suostu liikkumaan eteenpäin. Oikeasti, neitiä saa työntää/puskea/vetää/kiskoa tai vaihtoehtoisesti taluttaja saa liikuttaa neidin jokaista jalkaa. Siinä on ulkoiluttajalla tapahtunut hermojen menetys ja (tuskan)hiki kastellut vaatteet jo läpimäriksi ennen ulkoroskiksia. Paremmalla säällä Doris kinnaa vastaan vain painonsa verran ja tietysti niin kaukana taluttajasta kuin talutin vain antaa myöden. Koirapuistoon toki juostaan töppöjalat viuhuen, mutta muuten liikkuminen (siellä puistonkaan puolella) on käytännössä olematonta.

Missä oi missä on iloinen lenkkikaveri, joka häntä heiluen viipottaa taluttajansa edellä? Äiti epäilee, mahtuuko sellaisia pukinkonttiin tänä(kään) vuonna...

Kysymys kuuluukin, että mistä ihmeestä mäyrälle sitten saisi sitä liikkumisintoa? 

Niin ja luonnollisesti toinen epätoivon aiheuttaja on valeraskaus. Siispä täällä onkin äitiä ja iskää viihdyttämässä pieni musta mulkoilija, joka ei innostu mistään, vihaa kaikkea ja ahdistuu ihan arkipäivän jutuistakin. 

Tällä hetkellä äidistä tuntuu erityisen hienolta omistaa mäyräkoira!

keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Kun iskä on poissa, Doris hyppii pöydillä...

.. tai ainakin melkein (ja varmasti hyppisikin, jos neidillä olisi yhtään pidemmät jalat ja/tai parempi ponnistusvoima).

Iskä on ollut nyt paljon poissa kotoa perheasioidensa takia. Tämä on näkynyt paitsi tyhjänä ja hiljaisena asuntona, myös temppuilevana mäyräkoirana ja koiralapsen komentamisesta väsyneenä äitinä. Ensimmäiset "isättömät" päivät menivät hyvin. Päivärutiinit säilyivät ja koiralapsi oli tyytyväinen. Saattoi äiti antaa muutaman ylimääräisen herkunkin "surua lievittämään" (muistetaan tämä, kun äiti ensi kerralla itkee lihavan koiransa takia).. 

Sitten se alkoi. Temppuilu. Yhdessä yössä Doris muuttui Lötkömakkarasta Hirviövauvaksi (kyllä, se on täällä taas!). Ensin Doris järkytti äitiä yrittämällä karata avonaisesta ovesta, sitten ongelmia tuottivat paikallaanolo ja odottaminen eteisessä ennen ja jälkeen lenkin. Kuvio on aina sama: äiti antaa käskyn, Doris mulkoilee, äiti toistaa käskyn ja Doris tekee mitä huvittaa. Jossain vaiheessa homma sitten onnistuu, mutta äiti on tässä vaiheessa jo niin kiukkuinen, että pieni mäyräkoirakin ymmärtää olla hetken kunnolla. Paino sanalla hetken. 

Doriksesta on myös tullut röyhkeä. Se saattaa kiipeillä (tai useimmiten vain yrittää) tuoleille, sohvalle, sängylle.. Äiti saa kiljua kurkkunsa käheäksi, eikä neiti edes korvaansa lotkauta. Ainoa keino estää makkaran valloitusyritykset, on napata koira alas. Doris on tietenkin ajoittanut tämän "minä kiipeän, sinä jahtaat" -leikkinsä sopivasti niihin hetkiin, jolloin äiti yrittää ihan oikeasti opiskella. Mikäs sen mukavampaa taukojumppaa, kuin juosta ympäri taloa ojentamassa ilkikurista lapsukaista!

Viimeksi eilen äiti joutui myös saalistamaan villiintynyttä koiraeläintä koirapuistosta. Voi sitä energian määrää, joka Doriksesta löytyi heti, kun äiti ehdotti kotiin lähtöä. Siellä se musta kumiluoti kimpoili ees taas, häntä voitonriemuisesti heiluen. Ja taas koeteltiin äitin hermoja..  

Äiti yrittää kannustaa itseään toistelemalla, että ehkä Doorilla on vain iskää ikävä. Tuntuisi liian pahalta ajatella, että iskän myötä taloudesta katosi myös se ainoa järjen ja auktoriteetin ääni, joka sai mäyräkoiran pysymään poissa sohvilta, vessasta ja tuoleilta.. 

Reagoivatko muiden koiruudet näin rajusti, jos joku perheestä on pidempään poissa?

maanantai 5. marraskuuta 2012

Ikävä iski taas lujaa..


Me lähdemme tästä elämästä, 
emmekä kuitenkaan lähde. 
Me elämme edelleen kaikessa, 
mitä olemme tehneet. 
Kaikki, mitä olemme ajatelleet ja sanoneet ja olleet,
jää elämään ja valaisemaan toisten tietä. 
Me kuolemme, 
emmekä kuitenkaan kuole, 
vaan elämme niiden sydämissä, 
jotka ovat rakastaneet meitä.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pyrähdyksiä talven kunniaksi!

Ensilumi satoi Turkuun viime viikon torstaina. Kylmästä valkoisesta sekosi äidin lisäksi myös eräs mustaturkkinen diivailija, joka normaalisti välttelee kaikkea kylmää/märkää/muuten vain epämiellyttävää. Lumi oli kuitenkin Doriksen mielestä niin kiva juttu, että sen kunniaksi jaksoi jopa hieman liikkuakin (oikeasti, äiti voisi kertoa tarinoita siitä, miten mäyräkoira suorastaan kiitää koirapuistoon, mutta sinne päästyään vain istuu siellä paikallaan tuntitolkulla): tällaiset sporttiset pyrähdykset ovat tosiaankin äärimmäisen harvinaisia!

Alla lumen kunniaksi (tai no tässä tapauksessa pitäisi varmaan sanoa muistoksi..), mitäs muutakaan kuin koirapuistokuvia! :) Huomatkaa Dodon järrrrrrkyttävä musta kaulapanta, jonka kanssa se näyttää entistä enemmän urokselta.. Punainen, tyttömäinen panta on kuitenkin historiaa. Neiti kun päätti viikonloppuna harrastaa hiirijahtia ja piehtaroida kaiken maailman ällötysten päällä. Koira ja panta molemmat pestiin ainakin miljoona kertaa, mutta siltikään hirvittävä haju ei lähtenyt pannasta mihinkään. Sunnuntai-iltana ei hirveästi valinnanvaraa pantojen suhteen ollut, joten tyytyminen oli siihen ensimmäiseen ja ainoaan sopivaan, Momo-Moskusen vauvapantaan, joka tietenkin oli musta.. Siinä eivät äitin nenännyrpistelyt paljoa auttaneet. Ensi viikolla äiti aikoo kuitenkin suunnata koirajuttuostoksille: ostoslistalla on kaulapannan lisäksi kaikkea tyttömäistä, koska äiti yrittää epätoivoisesti saada "koirani on tyttö" -viestiä välitettyä muille kaksijalkaisille. Ongelmaksi on nimittäin koitunut Dodon ulkomuodon ja viskibassoisen äänen lisäksi myös sen nimi. Ihmiset, jotka ovat pättäneet, että kyseinen makkarajalka on uros, kuulevat Doriksen aina Boriksena..  Nyt äiti pohtiikin, voisiko sadeviittaan kirjailla (tai mahdollisesti spreijata) tekstin "olen oikeasti tyttö"? 

Ps. Arvatkaa kumpi mäyristä on Doris? Hoikka ja sporttinen vai tuo pulleanpehmeänlihavanlaiska?;)














lauantai 3. marraskuuta 2012

Kirja Doriksen makuun ;)

Apua! Tämä löytyi luonnoksista! Äiti on siis raapustanut tämän jo syyskuussa, mutta jostain kumman syystä se ei näköjään ole nähnyt päivänvaloa blogin puolella..


Äiti sai vanhentumisensa kunniaksi muutama viikko takaperin vallan mainion lahjan, josta perheen karvakorva on erityisen innoissaan. Mikäpä olisikaan Doriksen mielestä parempi lahja kuin sellainen, joka a) liittyy siihen itseensä ja b) vielä kaiken kukkuraksi ruokaan ;)







Kyseessä on siis "Kokkaa koiralle - keittokirja koirien omistajille" -niminen kirjanen :) Teos sisältää paljon ohjeita ja herkullisen näköisiä kuvia! Iskän mielestä annokset näyttävät jopa herkullisemmilta kuin kaksijalkaisten pöperöt (huomatkaa selvä viittaus äidin kokkaus"taitoihin" :D). Äitikin innostui teoksesta sen verran (ja kyllästyi Doriksen kerjäävään katseeseen), että aikoo ehdottomasti ensi viikolla kokkailla mäyrälle jotain herkkua! 






Mitenkäs muut, kokkaatteko koirillenne?:)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Voi tätä onnen määrää!

Doris (neiti Perässävedettävä) on parina päivänä kulkenut taluttajan edellä,
E-D-E-L-L-Ä!

Ja mikä kaikkein mahtavinta, nyt näyttää siltä, että tällä kertaa selvittiin ilman valeraskauksia (*kopkopkop*). Ehkä äidin jatkuva mutina "kolmas kerta toden sanoo" ja uhkailu leikkauksella tosiaan toimivat?

perjantai 28. syyskuuta 2012

Paljollako myyt?

Äiti on viimeisen kuukauden aikana yllätetty muutamaankin kertaan kysymyksellä "paljollako myyt koiras?". Kyllä. Ihmiset ovat ihan tosissaan kyselleet, onko äiti valmis luopumaan Doriksesta ja jos on, niin mihin hintaan. Ensin äiti oli kovin otettu, kun tuiki tuntemattomat ihmiset kehuivat draamakuningattaren käytöstä, ulkonäköä ja sitä, miten spesiaali koira se on. Mutta sitten äitiin iski ihmetys ja huolikin. Kuka a) pitää äitiä sellaisena koiranomistajana, joka sopivan setelitukun nähdessään on valmis myymään oman kultapupusensa b) luulee, että on olemassa niin paljon rahaa, että äiti oikeasti edes harkitsisi koiran myyntiä? Uskomatonta. Äiti rupesi pohtimaan, että ei kai ne koirat oikeasti nykyään noin vain vaihda omistajaa, keskellä jalkakäytävää päivälenkin aikana?

Muilla kokemuksia oudoista ostajaehdokkaista?

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Näin meitä haetaan!

Tässä muutamia haun avainsanoja, joiden avulla blogiin on löydetty :)


Hevonen + yläpurenta
Ei taida tämä blogi paljoa auttaa :(


Mäyris
Voi kyllä!


"reija puolakka" + lemmikki
Oikeaoppisesti nimet pienin kirjaimin ;) Lemmikki löytyy, samoin Puolakan kirjoittama juttu johtajuudesta!

Isoäiti nai koiraa
a) En halua tietää, mitä kyseinen hlö on oikeasti yrittänyt löytää...

b) yäkyäkyäk



Sienikori
Tämä oli jotenkin söpö <3


Mäyräkoira+valeraskaus
Valitettavasti.. Varmaan eniten pohdituin/jauhetuin aihe (allekirjoittaneen puolesta siis) täällä! 

Mäyräkoira eksynyt

Meidän mäyris tuntuu välillä eksyvän jopa tähän kaksioon! Joten täältä ainakin löytyy kohtalotoveri (varsinaista apua ei kylläkään..) :D


Mäyräkoira tuhoaa
Eihän meidän pikkuinen koskaan mitään.. 

Alapää
Niin..


Tuuli
?? :D

perjantai 14. syyskuuta 2012

Postausehdotuksia?

Ne päivät ovat taas täällä - kaikessa kurjuudessaan. Pesäkolossaan lymyilee tälläkin hetkellä ehkä maailman loukkaantunein mäyräkoira, joka ei millään voi ymmärtää, miksei se pääse koirapuistoilemaan tai lenkeillä liehakoimaan vastaantulevien urosten kanssa. Eniten neiti kuitenkin nyrpistelee juoksupöksyilleen (asiaa ei auta edes se, että ne ovat pinkit!) ja koska se paholainen, joka ne tällä kertaa puki neidin jalkaan oli äiti, Doris ei voi sietää äitiä ollenkaan. Ei, ei ja ei.

Koska äiti ei halua täyttää blogia möksähtäneen mäyriksen kuvilla, niin olisi kiva, jos te ihanaiset lukijat voisitte heitellä postausehdotuksia kehiin! Kysymyspostaus? Joku asiapostaus (ruokinnasta onkin tulossa jonkinlainen, kun joku sitä täällä toivoi)? Mistä te haluatte lukea? Sana on vapaa :) 

(Alla kuvituksena pari veneilykuvaa mökiltä ja isoisovanhempien ottamia otoksia "hoitolapsesta")





lauantai 8. syyskuuta 2012

Juoksujen esimainingit

Äiti ja iskä odottavat kovin Doriksen juoksuja alkaviksi. Tai oikeastaan päättyviksi. Niiden jälkeen kun neiti D viedään leikattavaksi (aika varmasti. Ellei äiti sitten jälleen kerran anna tunteidensa viedä ja päätä lykätä leikkausta seuraavien juoksujen jälkeiseen aikaan).

Juoksut selvästi lähenevät ja merkkejä on paljon ilmassa: turvonneet tissit ja alapää, normaalia herkempi (onko se edes mahdollista?) draamakuningatar, jonka takapuolta kukaan ei saa haistella, mutta jolla kuitenkin on oikeus nylkyttää jokaista kaksi- ja nelijalkaista. Tuttua tai tuntematonta. Erikoinen käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu tähän. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Doris nylkyttää ja repii myös omia tyynyjään ja peittojaan. Tällä hetkellä herkuista kelpaavat vain harvat ja valitut (tietenkin ne rasvaisimmat ja kalleimmat..), muille saatetaan juuri ja juuri vaivautua irvistelemään. Koirapuistossa neiti taas toimittaa puistopoliisin virkaa : muiden koirien leikit on ehdottomasti kielletty (D tunkee leikkivien koiren väliin ja haukkuu taukoamatta), mutta neiti itse saa jahdata/ahdistella/komennella kaikkia. Ja mikäli draamakuningatar itse suostuu leikkimään (mikä tässä vaiheessa, ennen juoksuja, ei ole ollenkaan päivänselvää), ei kellään ole oikeutta puuttua siihen. Koirakaverit ajetaan äänekkäästi ölisten muualle ja äitiä sekä muita ihmisiä juostaan karkuun iloisesti loikkien.

Mäyräkoiraneidin elämä on muutenkin melko rauhatonta hormonien jyllätessä. Tällä hetkellä äidin ja iskän rakas Prinsessa Ruusunen ei nuku juuri ollenkaan: on ehdottomasti parempi vaihtoehto valvoa yötä päivää takaoven luona ja seurata, josko siellä seikkailisi eksynyt unelmien prinssi, joka kiihkoissaan on hukannut reitin etuovelle. 

Muuttuuko muidenkin koirien käytös ennen juoksuja? Miten te kaksijalkaiset kestätte sen sekoamatta? ;)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Perustottelevaisuutta etsimässä

Äidin on pakko myöntää, että pikku prinsessasta on tullut pikku riiviö. Hirviövauva. Monsteri. Äiti on ollut ehkä hieman lepsu, mitä tulee hihnakäyttäytymiseen (on niin kiva, kun koira saa viilettää "vapaana" flexin päässä ja tekee siksak-liikettä puolelta toiselle) tai yleisiin käytöstapoihin (se on ihan ok, että koira ryysii joka paikkaan ensimmäisenä). Mutta nyt asioihin on tulossa muutos!

Äiti on aloittanut Doriksen kanssa ihan alkeista. Ovista ja muista kulkuaukoista menevät ihmiset ensin. Sisälle tullessa pikku neiti saa jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, että äiti tai isä antaa luvan jatkaa matkaa. Flexinkin kanssa ollaan treenattu, vaikka äiti edelleen on sitä mieltä, että on paljon kivempaa, kun koira viilettää kilometrien päässä edessä (tai no, Doorin tapauksessa jäljessä..). Neiti ei myöskään enää saa huomiota jokaisesta vinkaisusta tai tassunraapaisusta. 

Äiti ei tiedä, onko edellä olleen mahtipontisen perustottelevaisuussaarnauksen jälkeen hyvä kirjoittaa tätä: Tällä hetkellä Doris siis vuoroin puree epätoivoisesti blogiaan päivittävää äitiä varpaasta ja vuoroin loikkii sohvalle (, mikä siis on ankarasti kielletty). Lähtökohdat kouluttamiselle ovat siis varsin hyvät ;)

Mitkä asiat teidän mielestä kuuluvat koirien "hyviin käytöstapoihin" ja perustottelevaisuuteen yleensä? Mitä te vaaditte koiriltanne?

lauantai 25. elokuuta 2012

Auringonpalvojan viikonlopputervehdys!

Tällä postauksella Dodo haluaa toivottaa kaikille lukijoilleen (jee, teitä on vaikka kuinka paljon!<3) ihanaa viikonloppua :) 

Alla muutamia otoksia mäyräneidin tavasta nauttia auringosta. Doriksella oikeasti on tarkka grillausohjelma, jota se noudattaa aina, kun aurinko vain sattuu paistamaan sopivasti. 8-10 minuuttia grillausta joka puolelle (oikea kylki, vasen kylki, vatsa, selkä). Ilmeisesti toimii, kovin tummahan neiti on ;)








perjantai 24. elokuuta 2012

Myydään!

Siivouspuuskan innoittamana äiti päätti nyt yrittää päästä mahdollisimman paljosta sellaisesta tavarasta, joille Doris ei mitään tee, eroon. Alla muutavia myynnissä olevia juttuja, lähinnä vaatteita, joita on maksimissaan pari kertaa sovitettu koiran päälle. Kaikki ovat siis hyväkuntoisia ja siistejä :) Mäyriskokoisia (paitsi tähtifleece), tosin mallaavat paremmin hieman sirommille yksilöille (eli luultavasti kaikille muille mäyriksille.. Dodo kun on oikea jättiläinen) :) 

Tarjouksia voi tehdä äidin sähköpostiin (anevko@utu.fi) ja sieltä sitten sopivien tarjousten antaneille ja tuotteet maksaneille äiti postittelee vaatteet :)


1. Tähtifleece

45cm tähtikuviollinen fleece (valkoisia tähtiä tummansinisellä pohjalla). Tarrallinen vatsavyö ja edessä myös tuplatarrakiinnitys. Kerran kokeiltu ja isoksi todettu :D



2. Villapaita
Koko 34cm. Pari kertaa käytetty raidallinen villapaita. "Mäyrismalli", jossa jalkalenksut. Myydään, koska Dorikselle pikkuisen tukala (tässä kohtaa äiti on hieman katkera omasta pullasorsastaan..). Sirommalle mäyrälle menee varmasti :)


3. Lila huppari



Lila huppari, selässä tähtikuvio ja DOG1-teksti. Huppu, lyhyet hihat. Kiinnitys rinnasta tarroilla ja nepparilla. Kerran sovitettu ja jälleen kerran ihan pikkuisen liian pieni - sirommalle mäyrikselle varmasti sopiva!

4. Musta ulkoilutakki

Musta "sukeltajakankainen" takki, joka pitää vettä ja tuulta ja on lisäksi likaa hylkivä. Heijastinnauhat ympäri takin. Todella laadukkaan oloinen. Kiinnitys tarroilla ja soljilla (ks.kuva).




torstai 23. elokuuta 2012

Doriksen laatikot

Sen lisäksi, että Doriksen tavaroita lojuu ympäri ämpäri kämppää ja iskä, äiti sekä satunnaiset vieraat meinaavat kompastua niihin, Doriksella on myös pari omaa laatikkoa :) Tänään äitiin iski (harvinainen) siivouspuuska ja perus viikkosiivouksen lisäksi myös kyseiset laatikot saivat kyytiä!

Ylemmästä laatikosta löytyy Dodon hihnat, paperit (ell, rekisterijutut jne.), namit, lääkkeet ja muutamat lelut. Alempi laatikko taas on pyhitetty vaatteille.

Parit pillerit ;) Sideharsotaitoksia, korvanpuhdistusaineita, matolääkkeitä, masulääkkeitä, punkkilääkettä ja Helosania (Heppatyttönä äiti vannoo sen nimiin! Kyseisestä tuotteesta osansa ovat saaneet hevosten lisäksi kaksijalkaiset ja koiruudet!). 

Nämä herkut äiti sai pelastettua Dodolta valokuvattaviksi ;) Kuvassa ei ihan kaikki herkut ja namit ole (äiti yrittää esittää ulkomaailmalle pitävänsä kovaa kuria herkkujen suhteen "turhaan ei anneta"). Luultavasti iskä myös pyörtyy kuvan nähdessään, sillä tähän asti äiti on aina perustellut koiranherkkujen tarpeellisuuden sillä, että niitä ei ennestään taloudesta löydy. Hups..

Epämääräinen remmikasa. Jotenkin näitäkin on kertynyt tuonne laatikkoon.. Vaikka mitään turhaahan Doris ei toki omista ;)

Doriksen lelut, osa 1/100000. Söpö (heppa)suka ja namipussikin (joka tietysti on tyhjä..) eksyneet kuvaan.

Kovin on punaista ;) "Kongi", kynsisakset ja Doriksen ensipanta nro 2 (kyllä, meillä on kaksi ensipantaa ;) Toinen on ensimmäisistä ensimmäisin ja toinen ensimmäisistä toisin - loogisesti.)

Kaikki inhotukset samassa kuvassa!


Ei varmasti sen kummempia esittelyjä kaipaa :) Äiti rakastaa ja Doriskin sietää ;) 


Isoäidin kanssa askarreltu (ommeltu?) sininen fleeceviitta ja heijastinliivi.


Kuvista puuttuu nyt joitakin juttuja, kuten loput pari miljoonaa lelua ja namia sekä vaatteista esim. sadetakki :) Onko muiden mäyriksillä yhtä paljon krääs... tavaraa?