Koirapuiston koomikot

Kaikki vähääkään blogia lukeneet tietävät varmasti, että äiti ja Doris viihtyvät koirapuistossa. Siellä vierähtää helposti useampikin tunti, äidillä tuttujen kanssa jutellen ja Doriksella herkkuja kerjäten (leikkiminen ja ylipäätään liikkuminen on Doorin mielestä yliarvostettua)..

Luonnollisesti, kun puistossa on tullut vietettyä aikaa reippaastikin, on äiti törmännyt mielenkiintoisiin ihmisiin sekä hassuihin lausahduksiin ja keskusteluihin (tosikot älkää vaivautuko lukemaan tätä pidemmälle :) Ja muistutuksena, että vaikka teksti saattaakin antaa ymmärtää toisin, ei äitikään ole täydellinen ;)). 

Vanhempi nainen (ihan tosissaan): Oletko koskaan juoksuttanut koiraasi hautausmaalla?

Äiti: En kyllä ole! Ei ole käynyt mielessäkään! (tässä kohtaa äiti vielä yritti etsiä merkkejä siitä, että nainen vitsailisi, mutta turhaan..)

Nainen: Kannattaa kokeilla! Siellä on hyvä juoksuttaa: aidattu alue, ei muita koiria ja usein vieläpä rusakoitakin jahdattavaksi!

Taustaa: Koirapuistossa on iso tukki, jonka sisälle/läpi pääsee kaivautumaan. Kyseinen tukki on erityisesti mäyristen mieleen. Puistoon saapui hienompi nainen kahden pitkäkarvaisen mäyriksen kanssa. Mäyräkolmikko syöksyi heti tukin luo ja alkoi kaivautua sen sisälle.

Nainen: Ai kamala! Miten ne tuonne? Pääsevätköhän ne koskaan pois?
Äiti: Juu, siitä pääsee ihan helposti läpi. Kiva, että täällä on tuollainen. Mäyriksillekin vähän luontaista tekemistä.

Nainen: Miten niin?

Äiti: Niin siis mäyräkoirat = luolakoiria?

Nainen: Jaa! Ei, kyllä minun koirani ovat näyttelykoiria!

(Tämän jälkeen äiti ei keksinyt enää sanottavaa...)

Koirapuiston porttia lähestyi mies koiransa kanssa. Luonnollisesti kaikki puistoilijat lähtivät pyydystämään koiriaan portilta, jotta parivaljakko pääsisi rauhassa sisään. Mies päästää koiransa haistelemaan muita portin läpi.

Puistoilijat: Nyt voit tulla, kaikki (koirat) on kiinni.
Mies: Ei me viitsitä tulla sinne, kun tällä on juoksu.

Saman tien pari uroskoiraa käy toistensa kimppuun hirmu rähinällä.

Mies: Ohhoh, aika hurja meno siellä!

(Niin, miksiköhän...)

Joukkoon on myös mahtunut welsh corgin omistaja, joka ihmetteli koiransa paimennustaipumusta ("en ymmärrä, miten se noin paimentaa!"), ihmisiä, jotka ensimmäistä kertaa kuulevat lonkkakuvauksista ("mistä te siis ootte tommosta tietoa saaneet? Ja onks tommonen tieto tärkeetä?"), pariskunta, joka ei ymmärtänyt rekisteröityjen koirien päälle ("kyllä me tämä meidän Fido (nimi muutettu) viedään näyttelyihin, koska meille sanottiin että sen vanhemmat on puhdasrotuisia! Koiralla ei siis ollut papereita, eivätkä ostajat olleet nähneet koiran vanhempia"), toinen pariskunta, jonka koira pelkäsi tuulta ("jos tuulee, se on aivan kauhuissaan! Ottakaa se syliin, jos se hakee teistä turvaa") ja mummeli, joka haukkui äidin koiranpilaajaksi ja "mäyrismurhaajaksi", koska äiti mainitsi, että koirapuistossa on omat puolensa isoille ja pienille koirille ("mäyräkoirat ei pelkää mitään! Kyllä se vika on omistajassa sitten! Ei pitäisi olla mäyräkoiraa tuollaisella).