Paljollako myyt?

Äiti on viimeisen kuukauden aikana yllätetty muutamaankin kertaan kysymyksellä "paljollako myyt koiras?". Kyllä. Ihmiset ovat ihan tosissaan kyselleet, onko äiti valmis luopumaan Doriksesta ja jos on, niin mihin hintaan. Ensin äiti oli kovin otettu, kun tuiki tuntemattomat ihmiset kehuivat draamakuningattaren käytöstä, ulkonäköä ja sitä, miten spesiaali koira se on. Mutta sitten äitiin iski ihmetys ja huolikin. Kuka a) pitää äitiä sellaisena koiranomistajana, joka sopivan setelitukun nähdessään on valmis myymään oman kultapupusensa b) luulee, että on olemassa niin paljon rahaa, että äiti oikeasti edes harkitsisi koiran myyntiä? Uskomatonta. Äiti rupesi pohtimaan, että ei kai ne koirat oikeasti nykyään noin vain vaihda omistajaa, keskellä jalkakäytävää päivälenkin aikana?

Muilla kokemuksia oudoista ostajaehdokkaista?

Näin meitä haetaan!

Tässä muutamia haun avainsanoja, joiden avulla blogiin on löydetty :)

Hevonen + yläpurenta
Ei taida tämä blogi paljoa auttaa :(

Mäyris
Voi kyllä!

"reija puolakka" + lemmikki
Oikeaoppisesti nimet pienin kirjaimin ;) Lemmikki löytyy, samoin Puolakan kirjoittama juttu johtajuudesta!

Isoäiti nai koiraa

a) En halua tietää, mitä kyseinen hlö on oikeasti yrittänyt löytää...

b) yäkyäkyäk

Sienikori
Tämä oli jotenkin söpö <3

Mäyräkoira+valeraskaus

Valitettavasti.. Varmaan eniten pohdituin/jauhetuin aihe (allekirjoittaneen puolesta siis) täällä! 

Mäyräkoira eksynyt

Meidän mäyris tuntuu välillä eksyvän jopa tähän kaksioon! Joten täältä ainakin löytyy kohtalotoveri (varsinaista apua ei kylläkään..) :D

Mäyräkoira tuhoaa

Eihän meidän pikkuinen koskaan mitään.. 

Alapää
Niin..

Tuuli
?? :D

Postausehdotuksia?

Ne päivät ovat taas täällä - kaikessa kurjuudessaan. Pesäkolossaan lymyilee tälläkin hetkellä ehkä maailman loukkaantunein mäyräkoira, joka ei millään voi ymmärtää, miksei se pääse koirapuistoilemaan tai lenkeillä liehakoimaan vastaantulevien urosten kanssa. Eniten neiti kuitenkin nyrpistelee juoksupöksyilleen (asiaa ei auta edes se, että ne ovat pinkit!) ja koska se paholainen, joka ne tällä kertaa puki neidin jalkaan oli äiti, Doris ei voi sietää äitiä ollenkaan. Ei, ei ja ei.

Koska äiti ei halua täyttää blogia möksähtäneen mäyriksen kuvilla, niin olisi kiva, jos te ihanaiset lukijat voisitte heitellä postausehdotuksia kehiin! Kysymyspostaus? Joku asiapostaus (ruokinnasta onkin tulossa jonkinlainen, kun joku sitä täällä toivoi)? Mistä te haluatte lukea? Sana on vapaa :) 

(Alla kuvituksena pari veneilykuvaa mökiltä ja isoisovanhempien ottamia otoksia "hoitolapsesta")

Juoksujen esimainingit

Äiti ja iskä odottavat kovin Doriksen juoksuja alkaviksi. Tai oikeastaan päättyviksi. Niiden jälkeen kun neiti D viedään leikattavaksi (aika varmasti. Ellei äiti sitten jälleen kerran anna tunteidensa viedä ja päätä lykätä leikkausta seuraavien juoksujen jälkeiseen aikaan).

Juoksut selvästi lähenevät ja merkkejä on paljon ilmassa: turvonneet tissit ja alapää, normaalia herkempi (onko se edes mahdollista?) draamakuningatar, jonka takapuolta kukaan ei saa haistella, mutta jolla kuitenkin on oikeus nylkyttää jokaista kaksi- ja nelijalkaista. Tuttua tai tuntematonta. Erikoinen käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu tähän. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Doris nylkyttää ja repii myös omia tyynyjään ja peittojaan. Tällä hetkellä herkuista kelpaavat vain harvat ja valitut (tietenkin ne rasvaisimmat ja kalleimmat..), muille saatetaan juuri ja juuri vaivautua irvistelemään. Koirapuistossa neiti taas toimittaa puistopoliisin virkaa : muiden koirien leikit on ehdottomasti kielletty (D tunkee leikkivien koiren väliin ja haukkuu taukoamatta), mutta neiti itse saa jahdata/ahdistella/komennella kaikkia. Ja mikäli draamakuningatar itse suostuu leikkimään (mikä tässä vaiheessa, ennen juoksuja, ei ole ollenkaan päivänselvää), ei kellään ole oikeutta puuttua siihen. Koirakaverit ajetaan äänekkäästi ölisten muualle ja äitiä sekä muita ihmisiä juostaan karkuun iloisesti loikkien.

Mäyräkoiraneidin elämä on muutenkin melko rauhatonta hormonien jyllätessä. Tällä hetkellä äidin ja iskän rakas Prinsessa Ruusunen ei nuku juuri ollenkaan: on ehdottomasti parempi vaihtoehto valvoa yötä päivää takaoven luona ja seurata, josko siellä seikkailisi eksynyt unelmien prinssi, joka kiihkoissaan on hukannut reitin etuovelle. 

Muuttuuko muidenkin koirien käytös ennen juoksuja? Miten te kaksijalkaiset kestätte sen sekoamatta? ;)

Perustottelevaisuutta etsimässä

Äidin on pakko myöntää, että pikku prinsessasta on tullut pikku riiviö. Hirviövauva. Monsteri. Äiti on ollut ehkä hieman lepsu, mitä tulee hihnakäyttäytymiseen (on niin kiva, kun koira saa viilettää "vapaana" flexin päässä ja tekee siksak-liikettä puolelta toiselle) tai yleisiin käytöstapoihin (se on ihan ok, että koira ryysii joka paikkaan ensimmäisenä). Mutta nyt asioihin on tulossa muutos!

Äiti on aloittanut Doriksen kanssa ihan alkeista. Ovista ja muista kulkuaukoista menevät ihmiset ensin. Sisälle tullessa pikku neiti saa jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, että äiti tai isä antaa luvan jatkaa matkaa. Flexinkin kanssa ollaan treenattu, vaikka äiti edelleen on sitä mieltä, että on paljon kivempaa, kun koira viilettää kilometrien päässä edessä (tai no, Doorin tapauksessa jäljessä..). Neiti ei myöskään enää saa huomiota jokaisesta vinkaisusta tai tassunraapaisusta. 

Äiti ei tiedä, onko edellä olleen mahtipontisen perustottelevaisuussaarnauksen jälkeen hyvä kirjoittaa tätä: Tällä hetkellä Doris siis vuoroin puree epätoivoisesti blogiaan päivittävää äitiä varpaasta ja vuoroin loikkii sohvalle (, mikä siis on ankarasti kielletty). Lähtökohdat kouluttamiselle ovat siis varsin hyvät ;)

Mitkä asiat teidän mielestä kuuluvat koirien "hyviin käytöstapoihin" ja perustottelevaisuuteen yleensä? Mitä te vaaditte koiriltanne?