torstai 22. joulukuuta 2011

HYVÄÄ JOULUA!

Doris, äiti ja iskä haluavat toivottaa kaikille rauhallista joulua! 




Vakiolukijoille Doris haluaa vielä moiskauttaa oikein kunnon pusut naamalle ja muistuttaa kaikkia koiranomistajia siitä, että jouluna koiraystäviä kuuluu hemmotella kinkulla ja nakeilla ja nameilla ja herkuilla... Oikeastaan kaikella, mitä koira vain vähänkin haluaa ;)  


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Sopupari

Pitkän kinuamisen jälkeen Doris sai tahtonsa läpi ja Biff pääsi päiväkyläilylle. Yleensä äiti suhtautuu vierailuihin tietyllä varauksella, sillä aiempien kyläilyjen jälkeen on päästy hautaamaan muutama pehmolelu ja siivoilemaan ilopissoja patterien takaa ;) (Oikeasti Pihvi ja Riikka ovat aina enemmän kuin tervetulleita tänne :)).


Äiti haluaisi kovasti romantisoida ja selitellä, miten sopuisa ja onnellinen parivaljakko Biff ja Doris ovat - kovasti tätä onnea yritettiin ikuistaa myös kameralla ja alhaalla tulos ;D Kyllä ne oikeesti toisistaan tykkää..!













tiistai 20. joulukuuta 2011

Mosku tuli taloon

Täällä ne taas ovat, koiranpissalta haisevat sukat, sanomalehdillä päällystetyt lattiat ja aina niin ihana pennun tuoksu! 


Äidin ja iskän silmäterästä tuli viikonloppuna isosisko Moskulle, pienelle hirvikoirapojalle. Doris otti tehtävänsä niinkin vakavasti, että unohti olla huolissaan omasta asemastaan isovanhempien ykköslellikkinä ja keskittyi ympärivuorokautiseen valvontaan. 


Mosku tuntui muuten olevan Doriksen mielestä ihan okei leikkikaveri, mitä nyt nukkui aivan liian tiiviiseen tahtiin. Myös se, että Moskun eteen kannetaan ruokaa neljä kertaa päivässä, on Doriksen mielestä hyvin hyvin väärin. Vetoavista katseista huolimatta äiti kun ei suostunut tuplaamaan mäyräkoiraneidin ruoka-annosten määrää.. Onneksi pikkuveli on kuitenkin niin nuori ja hölmö, että Doris saattoi helposti höynäyttää sitä ja kerjätä isoäidiltä ne parhaimmat herkkupalat ;) Ja nythän Doris näyttää kaikkien silmissä erittäin fiksulta ja osaavalta koiralta, kun vertauskohtana on tuollainen pienen pieni jyrsijä terävine naskaleineen ;) 


Ja kuten äiti jo ennakkoon epäilikin, mäyräkoiradiiva osaa nauttia tilanteesta. Neiti ei koskaan kyllästy "hieno, fiksu tyttö" - tyylisiin kommentteihin ja niitä seuraaviin makupaloihin.











lauantai 17. joulukuuta 2011

Millainen on hyvä kasvattaja?

Äiti uskoo, että jokainen koiranomistaja tai koiraa hankkiva on kuullut tai lukenut pentutehtaista. Äiti uskoo ja toivoo, ettei kukaan tietoisesti halua tukea moista toimintaa ostamalla pentua tällaisesta paikasta. Äiti muistuttaakin, että koiraa ottaessa kannattaisi perehtyä rodun lisäksi tarkasti myös kasvattajaan ja kennelin toimintaan ylipäätään.


Mutta entä jos ei oikeasti ole varma? Entä jos kaikki päällisin puolin (emän kunto, tilat, siisteys ym.) näyttää hyvältä, mutta tuntuu, että jokin hommassa mättää? Mikä on epäilyttävää käytöstä tai toimintaa kasvattajalta? Kenelle voi/tulee ilmaista mahdollisista epähuomioista? Pitääkö olla mustaa valkoisella vai riittääkö pelkkä mutu-tuntuma jonkinlaisen ilmoituksen tekoon? Entä kuinka moni näitä ilmoituksia todellisuudessa lähtee tekemään ja mikä on ylempien tahojen asenne tällaisiin ilmoituksiin (ts. tekevätkö he mitään)? Onko olemassa listaa kasvattajista, jotka ovat saaneet varoituksia tai eläintenpitokieltoja?


Entä mitä nämä epähuomiot sitten voivat olla? Mistä voi valittaa? Kasvattaja ei ole tukena tai vastaa viesteihin/soittoihin lupauksistaan huolimatta? Sijoituskoirasta tehtävä sopimus tuntuu epäselvältä ja hankalalta toteuttaa käytännössä? Kasvattaja ei ole paikalla, kun pentu haetaan uuteen kotiin tai kun sitä käydään ensimmäisen kerran katsomassa ennen varauspäätöstä?  Kasvattaja myy sairaan tai viallisen koiran terveenä? Pennut ovat jotenkin eristyksissä, eivätkä siis kasva perheen keskellä? Pennun maksaminen ja maksuasiat yleensä tuntuvat jotenkin erikoisesti järjestetyiltä? Kasvattaja ei ota kasvatistaan minkäänlaista vastuuta ostotapahtuman jälkeen? Ostajasta tuntuu, että samaa narttua astutetaan usein? Voiko huonokuntoisesta asunnosta/yleisilmeestä valittaa? Tekevätkö myyjän ulkomaalaistausta tai ulkomailta tuodut koirat kasvattajasta jotenkin epäilyttävän? 


Äiti haluaakin nyt haastaa kaikki (mäyrä)koiraihmiset pohtimaan, millainen on hyvä kasvattaja. Onko lukijoilla kokemuksia erittäin hyvistä tai huonoista kasvattajista ja minkälaisia ne olivat? Risuja ja ruusuja kasvattajien toiminnasta? Ajatuksia, kokemuksia, mielipiteitä - sana on vapaa!


(HUOM! En kirjoita mistään tietystä kennelistä ja kysymykset ovat pelkkää ajatusvirran tuotosta. Tarkoituksena ei myöskään ole provosoida ketään haukkumaan tai nimittelemään ketään! Keskustelua yleisellä tasolla - asiallisesti!!)

torstai 15. joulukuuta 2011

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta

"Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin kerran tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa. 

Koiran omistajat, pariskunta ja heidän 6-vuotias poikansa, olivat kaikki hyvin kiintyneitä lemmikkiinsä. Tutkittuani koiran totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, että en voinut tarjota vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Koira voitaisiin saattaa viimeiselle matkalleen heillä kotona, omien ihmisten ympäröimänä. 

Seuraavana päivänä, menin nukuttamaan koiraa. Pikkupoika vaikutti rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa. Muutamassa minuutissa koiravanhus nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen.


Istuimme hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät paljon lyhyemmän ajan, kuin ihmiset. Silloin poika sanoi: "Minä tiedän miksi". Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi, hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.

Poika jatkoi: "Ihmiset syntyvät siksi, että he oppisivat, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisille. Mutta koiratpa osaavat jo tämän. Siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."


- Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.




(Teksti täältä.)


maanantai 12. joulukuuta 2011

Ansaitset unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman

Kaunis Nellini

Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet.


Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.


Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.


Muistele minua, mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.


Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa koskaan.







Siunattu on ihminen, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden.





lauantai 10. joulukuuta 2011

Äiti halusi mäyräkoiran ja äiti tosiaan sai mäyräkoiran

Doriksen ja erityisesti äidin iltalukemisena on seuraava Reija Puolakan teksti.  Kaikki kovapäisen mäykyn omistajat, lukekaa! Äiti ainakin epäilee, että Puolakka on kirjoittanut alla olevan tekstin juuri Doriksesta :P


Reija Puolakka
ANNOITKO POIS JOHTAJUUDEN?

"Koira on laumaeläin. Laumalla on aina johtaja. Ihmisyhteisössä koira ei suoriudu tästä tehtävästä. Sitä se ei itse tiedä, joten henkisesti vahvat koirayksilöt yleensä pyrkivät valtaan myös ihmislaumassaan. Syntyy ongelmia.

Koiran dominanssi ei aina ilmene aggressiivissävyisenä määräilynä. Se voi myös olla lempeästi juonittua oman tahdon perille saamista (tuleeko kellekään muulle tästä mieleen draamakuningatar itse?). Koira voi olla kiltti, mutta siirtyä johtoon.

Ihminen ei välttämättä tunne itseään pomoksi, mutta hän voi opetella johtamistaitoa. Koiran ja ihmisen kumppanuudessa ihmisen kuuluu aina olla pomo. Johtajuus ei ole komentelua vaan lukemattomien pikkutekijöiden summana syntyvä auktoriteetti.

Oikea johtaja ei tarvitse väkivaltaa eikä hallitse pelon avulla. Hyvää pomoa kunnioitetaan ja jopa rakastetaan. Hänen ei tarvitse korottaa ääntään käskiessään. Alaiset pikemminkin pyrkivät arvaamaan hänen toiveensa edeltäkäsin.

Pomon kiitos on palkoista arvokkain - mutta hyvä johtaja muistaa aina kannustaa ja palkita kunnostautuneita alaisiaan riittävän usein myös konkreettisin eduin.

Johtajan kuuluu sekä tehdä päätökset että kantaa niistä vastuu.

Johtajuus on rankkaa
Koiran kannalta ollaan toivottomassa tilanteessa, jos se pääsee nousemaan dominoivaan asemaan laumassa, jonka jäseninä on myös ihmisiä. Ihmisyhteiskunnan omituiset lait ja keskenään ristiriitaiset vaatimukset stressaavat eläinparan suunniltaan.

Ihmisalainen ei millään opi asettumaan kunnollisen alaisen asemaan, vaan pullikoi, koiran näkökulmasta katsoen, miten sattuu. Johtajaksi itsensä kokevan koiran mielestä ihmisen ajoittainen niskurointi on järjetöntä. Seurauksena voi jopa olla, että oma koira puree!

Miten näin saattoi käydä ihmiselle, joka kaikessa vain halusi rakkaan koiransa parasta? Miksi koira, ihmisen paras ystävä, viisas eläin, ei edes ymmärrä olla kiitollinen kaikesta, mitä on saanut?

Valta lipsuu
Ihminen valitsee koiransa usein aika sattumanvaraisesti, tunnepohjaisesti ja ulkonäköseikkoihin tuijottaen. Koira voi olla rotu- tai yksilöominaisuuksiltaan kyseiselle ihmiselle täysin sopimaton.

Suurimmat ongelmat syntyvät yleensä, kun hellämielinen ja rakastava ihminen saa kotiinsa pienen diktaattorinalun, synnynnäisen johtajan (taas selvä viittaus äitiin ja draamakuningattareen, tai siis diktaattorinalkuun!).

Ihminen haluaa hoitaa koiraansa mahdollisimman hyvin. Käytännössä hän noudattaa pennun pienintäkin toivomusta mahdollisimman nopeasti. Hän antaa koiralle keskeisen sijan elämässään ja katsoo, että koira varmasti on kylläinen ennen kuin itse käy ruokapöytään. Hän lähtee sohvalta valittamatta ulos kesken mieliohjelmansa, jos koira aloittaa vaativan vinkunansa. Hän leikkii, kun koira haluaa, rapsuttaa hellyttävää kultamuruaan, kun se vaatii huomionosoituksia. Koiran hyvinvointi on kaikessa etusijalla.

Pala palalta rakastava ihminen onnistuu - sitä itse lainkaan tajuamatta - rakentamaan yhteiselämälle kuvion, missä koira nousee itsevaltiaan asemaan.

Koira otaksuu ihmisen käyttäytymisestä, että sen tahto on ihmisen laki. Koiralla on valta. Siitä tulee, ikävä kyllä, lellivästä rakkaudesta versonnut tyranni (miten kauniisti Dodosta kirjoitetaankaan ;) ).

Tyranni ei tunne kiitollisuutta niitä alaisiaan kohtaan, jotka hänen käskyjään noudattavat ja hyvinvoinnistaan huolehtivat. Hänelle on itsestään selvää, että saavutetut edut kuuluvat hänelle. Niistä tinkiminen on majesteettirikos. Käskyjen noudattamatta jättämisestä tai - mikä röyhkeys! - valtiaan komentelusta seuraa välitön rangaistus.

Johtajuuden voi palauttaa
Jos tilanne on päässyt lipsumaan käsistä ja koirasi on herra talossa, joudut paneutumaan määrätietoiseen vallansiirto-ohjelmaan. Väkivaltaista vallankaappausyrityksistä ei kannata apua etsiä. Ne voivat jopa olla vaarallisia, jos dominoiva koira on kookas ja vahva.

Vallansiirrossa toimit järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti ja selvität koiralle kohta kohdalta, että johtajuus onkin tukevasti ihmisellä.

Aloita kartoittamalla päivittäiset rutiininne. Koirasi on luultavasti täysikokoinen ja iältään lähes vuoden paikkeilla, koska olet ehtinyt kokea sen käytöksen ongelmalliseksi. Se on sisäsiisti ja tottunut normaaliin kahden tai yhden kerran päivittäiseen ruokintaan.

Vallan merkit
Herättääkö sinut aamulla herätyskello vai jo paljon aiemmin ennen sitä koirasi vaativa vikinä? Saatko loma-aamuina nukkua vai komentaako koira sinut ylös?

Aikuinen terve koira hallitsee normaalioloissa hyvin rakkonsa toiminnan. Se pystyy varmasti odottamaan. Taatusti ainakin sen, että nouset rauhassa, käyt suihkussa, pukeudut, pistät kahvin päälle ja vasta kiireisemmistä aamutoimista selvittyäsi viet koiran ulos.

Voit alkaa venyttää aamuista liian aikaista ylösnousua vaikka viisi minuuttia kerrallaan. Käske rauhallisesti koiran käydä takaisin makuulle.

Tietysti et voi torua, jos olet arvioinut koiran sanoman väärin ja se ei enää pysty pidättämään - sehän on pyytänyt ulos.

Laumassa johtaja syö aina ensin, muut saavat sen, mitä siltä jää. Syö siis itse ensin. Jos et harrasta runsasta aamupalaa, juo ainakin nautiskellen ja kaikessa rauhassa lasi tuoremehua tai kuppi kahvia ja maiskuttele keksi näyttääksesi koiralle, että sinä olet ykkönen.

Älä anna koiran koskaan syöksyä ruokakupilleen. Se istuu tai makaa valitsemassasi paikassa ja odottaa lupaa. Sen se saa vasta, kun katsoo sinua, ei kuppiaan.

Ovien mahti
Johtaja kulkee edellä. Ovista, käytävistä, portaista. Nykäise ovi kiinni kuonon edestä, jos koirasi rynnistää ovelle. Älä päästä koiraa ensin.

Määräysvalta on ihmisen
Älä anna koirasi vaatia huomiotasi, nostaa tassuaan polvelle, töykkiä käsivarttasi tms. halutessaan silitystä/makupalaa/kyllästyessään lörpöttelyysi puhelimessa jne. Älä ala leikkiä,, kun koira tuo syliisi lelun. Älä mene apuun, kun koira "hukkaa" lelunsa kaapin tai tuolin alle. Et edes tajua, kuinka nopeasti koirasi voi oivaltaa, että saa sinut liikkeelle ja leikkiin mukaan näillä konsteilla.

Kotona voit pitää ovia suljettuina, jolloin koirasi pääsy huoneesta toiseen riippuu täysin siitä, sallitko sinä sen. Älä kiinnitä huomiota sen vinkunaan tai rapsutuksiin. Vata, kun se on antanut pyrkimyksissään periksi, voit käskeä sen esimerkiksi ensin sivulle istumaan ja sitten mennä ja avata sille pääsyn toiseen huoneeseen.

Ihmisen johtajuudelle on eduksi, jos talossa on huoneita, esimerkiksi makuuhuoneesi, johon koiralla ei ole pääsyä. Se tila on varattu vain laumanjohdolle.

Älä kierrä koiraa, vaan vedä se pois tieltä esimerkiksi rauhallisella otteella kaulapannasta tai työnnä syrjään jalallasi, jos koirasi nukkuu keskellä kulkuväylää.

Alempiarvoinen väistyy aina johtajan tieltä, sillä unenkin läpi koira kyllä kuulee, tullaanko sitä kohti ja kuka tulija on. Muutaman kerran jälkeen koirasi luultavasti ymmärtää jo itse siirtyä pois jaloista.

Minun paikkani
Älä anna koirasi vallata talon parhaita istuimia tai vuodettasi. Voit kyllä antaa koirasi nukkua nojatuolissa, mutta kun sinä lähestys, koira lähtee heti, kun haluat.

Silloin tällöin voi istuskella tovin koiran omalla petillä. Vahvasti dominoivalta koiralta voit kieltää kokonaan jonkin sen mieluisista lekottelupaikoista.

Johtajalle kuuluvat kodin vartiopaikat - eteinen, josta näkee, ketä taloon tulee, porrastasanne ja vastaavat näköalapaikat, Vaikka näiden alueiden sulkeminen esim. tilapäisillä veräjillä voi tehdä omankin kulkusi joksikin aikaa hankalaksi, kannattaa niitä käyttää, kun alkaa selvittää koiralle, mikä sen asema laumassa on.

Kuin ilmaa
Suhtaudu koiran olemassaoloon pääosin täysin välinpitämättömästi. Pistä se ansaitsemaan jokainen taputus ja välipala vaikka käskemällä sen istua, mennä maahan tms.

Hallitseva koira asettaa leikeissä kuononsa alempiarvoisen niskan tai selän päälle. Silitä rauhallisesti pään päältä, niskasta ja selkää pitkin, kun haluat hyväillä omaa koiraasi.

Älä pidä koirallasi esillä leluja vaan kerää ne kaikki pois lattioilta lojumasta. Ota esiin yksi kerrallaan, mutta pidä se hallinnassasi. Koirasi saa leikkiä silloin, kun sinä haluat leikkiä ja silloinkin yleensä vasta toteltuaan ensin jotain käskyä.Kun sinä kyllästyt leikkiin, otat taas lelun talteen.

Nyt saa syödä
Johtajakoira nauttii usein ruokansa useassa erässä pitäen välillä taukoja ja jopa etääntyen ruuastaan korostaakseen näin arvoaan ja tietoaan siitä, että hänen ruokaansa eivät alempiarvoiset uskalla kajota.

Salli koirallesi vain lyhyt ruoka-aika, noin viisi minuuttia. Nosta kuppi kokonaan pois, jos koira ei sinä aikana mene syömään ruokaansa. Nosta myös kuppi pois viiden minuutin kuluttua ruuan esillepanosta, vaikka kesken aterian, jos koirasi pitää tapanaan viivytellä syömisen aloittamista.

Tarjoa ateria uudelleen vasta seuraavan ruokintakerran ajankohtana.

Pidä huoli siitä, että aamuisin tai kotiin tullessasi koirasi tervehtii sinua, ei päinvastoin. Alaisten asia on lähestyä johtajaa. Älä siis kiinnitä koiraan pienintäkään huomiota, jos se vain venyttelee pedillään.

Opeta ystävällisesti
Kasvata valtaasi säännöllisillä tottelevaisuusharjoituksilla päivittäin, vaikka vain viiden minuutin jaksoina. Pidä koira kytkettynä tai rajatussa tilassa, jotta se ei pääse riistäytymään hallinnastasi ja toimimaan oman pään mukaan.

Opeta koiraasi tottelevaisuuteen ystävällisesti, motivoiden ja kannustaen. Karjunta ja kovat otteet eivät milloinkaan ole tapa osoittaa valtaa ja korkeaa arvoa - ne ovat koiralle vain selkeä merkki ihmisjohtajan sisäisestä epävarmuudesta.

Vallanpalautus kannattaa
Tunnetko säälin vihlovan sydäntäsi näitä ohjeita lukiessasi? Vaikuttaako koirasi hämmentyneeltä, kun alat muuttaa käyttäytymistäsi? Vallanpalautus on suhteessanne todella tarpeen!

Koiran pitäminen maailman parhaana kaverina ei tarkoita, että koiralla olisi vain oikeuksia ja sinulla vain velvollisuuksia.

Olet jo tehnyt suuria virheitä salliessasi koiran saada täysin väärän käsityksen asemastaan laumassa. Johtajuuteen erehdytettynä sen olo luultavasti on stressaantunut ja tukala.

Koirasi on todellisuudessa hyvin helpottunut huomatessaan ihmisensä vihdoinkin ryhdistäytyvän ja ottavan vallan ja raskaan vastuun turvallisesti käsiinsä.

Johtajuuden pitäminen ei tarkoita, että jokaista koiraa tulisi kohdella juuri näin.

On monia lempeäluontoisia lemmikkejä, joita voi jopa lelliä mielin määrin ilman ettö ne pyrkivät määrätietoisesti nousemaan valtaan tai aiheuttavat perheessään ongelmia.

Arvojärjestyksen ollessa kohdallaan, voit sallia koirallesi monia tässä kiellettyjä oikeuksia. Ne eivät suhdettanne horjuta, jos koirasi tietää, että sinun on niin valta kuin vastuukin.

Jokaisen kannattaisi kuitenkin miettiä, onko oman koiran kohdalla ehkä höllätty liikaa. Monessa perheessä valtasuhdetta voitaisiin selventää - kaikkien tyytyväisyydeksi. "

*   *   *   *   *

Äiti on tosiaan koittanut ottaa ohjat paremmin käsiinsä, Doris ei tosin ole niitä helpolla luovuttanut. Tällä hetkellä äiti on erittäin kiitollinen, ettei taloudessa ole Doriksen lisäksi sitä toista koiraa ja seuraava lemmikkihankinta lienee akvaario rauhallisine kaloineen!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Tuuli, joka mäyriksen korvia heiluttaa...

Ei ole helppoa olla mäyräkoira - ainakaan tuulisella säällä. 
Ylpeä äiti käskee huomioimaan mahan alta kadonneet ihraheltat ;)








sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Talipalloja ihastelemassa ;)

Isoisä ja isoäiti (lähinnä kai isoisä) ovat päättäneet hommata talouteensa pienen, suloisen harmaan koiravauvan. Lauantai kuluikin pentuetta ihastellessa ja möksähtänyttä mäyräkoiraa lepytellessä. Doris kun ei millään suostu hyväksymään sitä, että joku rotan näköinen rääpäle tulee jakamaan jouluruuat sen kanssa. Doris ilmoitti myös selvin elein, ettei aio jakaa lelujaan tai petiään tulokkaan kanssa. Kodissa (ja mummolassa) voi olla kerrallaan vain yksi huomion keskipiste ja sehän on tietysti Doris-neiti itse.


Hätätapauksessa Doris kuitenkin suostuu ottamaan pennun, Moskun, rakastajakseen. Doris kun on kuullut, että rakastajilta voisi saada ylimääräistä huomiota ja kasapäin lahjoja - lemmenlurituksista neiti ei niin välitä ;)





Asemastaan epävarma ja (hivenen) loukkaantunut koiraeläin.


keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vesivahinko

Vain kiukustuneen mäyräkoiralapsosen päässä voi syntyä ajatus vesivahingosta ja sen aiheuttamisesta. Sellainen on varsin oiva rangaistus laiskalle (ja luultavasti kuurollekin) äidille, joka ei herää heti ensimmäiseen 'herää nyt heti, haluan huomiota!' -vinkaisuun. 


Doris päätti laittaa lattiat uusiksi pureksimalla muutamankin kuumavesipullonsa (kuumavesipulloina toimii sellaiset isot Mehukatti-pullot). Tietenkään pulloja ei voinut (tai kannattanut) pureskella omassa pedissä vaan tuhon kannalta kaikkein kätevintä oli tulla repimään ne olohuoneeseen. Ja kun äiti vihdoin saatiin ylös ja olohuoneeseen, vahinko oli jo tapahtunut. Äiti ei äkkiseltään muista yhtään rattoisampaa aamua kuin tämän, jolloin puoliunisena astui lainehtivaan olohuoneeseen - eivätpähän unihiekat ehtineet kauaa kiusata silmiä, sillä herätys oli salamannopea.


Tällä hetkellä olohuone on kuin pommin jäljiltä. Irtopattereita on asenneltu olohuone täyteen, suuret, painavat ja litimärät matot on yritetty asennella niin, että ne ehkä joskus tämän vuoden puolella vielä kuivuisivatkin.. Äiti manailee mielessään pikkuhirviötä ja pohtii samalla, voisiko tällä samalla tuurilla patteri sytyttää matot palamaan.


Ja mitä tekee mäyräkoira äidin kuuratessa ja kuivatellessa lattioita? Levittää tietenkin toisessa huoneessa olevan pyykkikorin sisällön lattialle ja kaivaa itselleen pesäpaikan pyykkien keskelle - olohuoneessa kun on inhottavan kosteaa ja sotkuista.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Mäyräkoiran kirje joulupukille

Rakas Joulupukki

Jos on syntynyt näin kiltiksi mäyräkoiratyttöseksi kuin mitä minä olen, on lienee ansainnut myös kasapäin muutaman lahjan? Kiltteyteni lisäksi olen varsin vähään tyytyväinen, hiljainen ja kaikin puolin helppo lapsukainen. En myöskään pidä meteliä itsestäni ja käyttäydyn aina varsin mallikelpoisesti. 

Ymmärrän, että Sinulla on kova kiire näin joulun alla - siksi suosittelenkin hyppäämään kaikkien äitini kirjoitusten yli täällä blogin puolella. Jätä siis täysin huomiotta kaikki kirjoitukset, joissa valitellaan mäyräkoiratyttösen tuhotöistä tai käytösongelmista. Äiti on semmoinen hassuttelija, että saattaa toisinaan kirjoittaa aivan puuta heinää. 

Pieni tassuni puutuu, joten hyppään näistä mielistelyistä suoraan toiveisiini. Otathan toivomuksia täyttäessäsi huomioon, että tämä on ensimmäinen jouluni ja mielestäni olisi kohtuullista toteuttaa kaikki toiveeni?

MINÄ HALUAN:
1. Herkkuja, herkkuja, herkkuja

2. Jos ei edellisestä kohdasta vielä tullut selväksi: Paaaaaaaljon herkkuja! Kaikki purutikuista hanhenmaksapalleroihin hyväksytään!

3. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä! (Voisitko vihjata äidille, että vihaan sitä punaista sadetakkia ja vaatteita ylipäätään? Sano samalla, että on eläinrääkkäystä pakottaa näinkin jalosukuinen eläin ulos sillon kun mittari näyttää vähemmän kuin +20 astetta)

4. Ison sängyn (vähint. 120 x 200cm), haluan tehdä naapurin hurtat kateellisiksi!

5. Mainitsinko jo ne herkut?

6. Lisää leluja! Olen tylsyyksissäni pureskellut kaikki vanhat leluni hajalle..

Ai niin! Pukki, minua hieman jännittää.. Äiti ja iskä menevät lauantaina isovanhempien kanssa katsomaan uutta koiravauvaa. Toivoisin kaikkein eniten, etteivät äiti ja iskä unohtaisi minua..


Niin joo ja iskälle ja äitille haluaisin helpomman ja iloisemman ensi vuoden!

Toveri Doris









Nellin tilanne: kasvaimista luultavasti olisi vielä 'selvitty', mutta kun eläinlääkärissä käytiin uudelleen, huomattiin, että lonkissa ei ole kaikki kunnossa. Sen huomasi viikonloppuna, kun Nelli ärisi ja murisi Dorikselle, jos neiti tuli liian lähelle takapäätä.  


Enää ei puhuta kuukausista, korkeintaan viikoista.






lauantai 5. marraskuuta 2011

Täällä ne taas ovat, suru ja murhe

Nellin vatsasta löytyi torstaina kaksi pahalaatuista kasvainta.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Pienen pieni sekopää, kokonaan ilman lahjoja jää?

Otsikossa tulikin jo hieman osviittaa siitä, miksi blogi on jälleen kerran vaipunut unten maille. Syy on yksinkertaisesti ollut sairas mäyräkoira sairaine temppuineen. Äiti oli toki varautunut siihen, että potilaan kanssa saattaisi olla haastavaa: neiti kun sairastaessaan vaatii superisti enemmän rapsutuksia, triplasti nameja ja loputtoman määrän rakkautta ja ymmärrystä. 


Tällä kertaa eivät kuitenkaan hellät sanat, namivyöryt ja lempeät silitykset riittäneet. Äidin ja iskän hermoja on koeteltu koko viikko enemmän ja vähemmän. Kaikki alkoi oksentelusta. Ensimmäisenä lääkepäivänä Doris oksensi kerran, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Ja tietysti matoille ja/tai petiinsä. Äiti jynssäsi mattoja yömyöhään iskän vahtiessa Dorista uuden oksentelun varalta. Kun matot oli pesty ja olisi (periaatteessa) ollut nukkumaanmenoaika, päätti neiti kiipeillä sohville ja sänkyyn.. Siinä sitten saivat mattopyykistä väsyneet vanhemmat pitää vuoroin vahtia läpi yön.. 


Ensimmäiset päivät äiti ja iskä ymmärsivät. Molemmat lähinnä säälivät koiraparkaa, joka oli kokenut näinkin julman kohtalon valeraskauden muodossa. Mutta kun muutama päivä oli mennyt ja Doriskin selvästi vahvistunut, ei vanhemmilta enää riittänytkään ymmärrystä tuhotuille leluille, pureskelluille käsille tai alati ulvovalle/haukkuvalle/murisevalle/huutavalle mäyräkoiralle. Äiti ajatteli pikku neidin olevan turhautunut, joten lenkkeilyä lisättiin. Samalla Doris päätti siirtää sirkuksensa ulkopuolelle: flexi maistui taivaalliselta ja siinä oli muutenkin kiva roikkua, samoin koirapuistossa alkoivat pienemmät lajitoverit maistua turhankin hyviltä. Kyllä, Doris kirjaimellisesti söi pentuja ja pikkukoiria! (Nöyrimmät pahoittelut kaikille uhreille ja uhrien omistajille!). 


Enää eivät siis äidin perinteiset 'syötän sinut rotikoille' -uhkaukset toimineet, joten oli siirryttävä järeämpiin keinoihin. Piiiitkän puhuttelun jälkeen Doris alkoi vihdoin ymmärtää, että sen ensimmäinen joulu jäisi näillä näkymin varsin vähälahjaiseksi, jos se vielä jatkaisi kiukutteluaan. Tällä hetkellä (lahjojenkipeä) mäyriksemme lepäilee nätisti korissaan ja kertailee mielessään miten mäyristen pitikään käyttäytyä ;) 

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Valeraskaus

Äidin kauhukuvat eivät tällä kertaa (kopkop) käyneet onneksi toteen. Valeraskaushan pikku neidillä on, kaikkine ihanine oireineen. Iskä repi hiuksiaan reissun jälkeen: vasta ensimmäinen juoksu takana ja tässä sitä jo ollaan. Eläinlääkärikin kyseli varovasti tulevaisuuden suunnitelmia ja jakoi neuvojaan: "Jos pennuttaa meinaatte, niin mahdollisimman pian ja sen jälkeen suosittelen leikkausta". Äiti ei luonnollisestikaan innostunut rakkaan vauvansa silpomisesta ja Doriksenkin mielestä nolot sorkkimiset saavat jäädä vain kuumemittarin ja mittauksen tasolle - ja nekin vain äärimmäisessä hädässä. 


Eläinlääkärireissun jälkeen draamakuningatar (joka siis pöyristyi em. ehdotuksesta) onkin vetäytynyt omaan pesäänsä, eikä ole suostunut yhteistyöhön iskän tai äidin kanssa. Sen verran otettiin katsekontaktia äitiin, että saatiin oksennukselle siivoaja. Sen jälkeen oli hyvä nuuskia puhtaan lattian tuoksua ja vaipua syvään uneen, sen kummempia kiittelemättä.


Koska Doris ei ole ollut yhteistyöhaluinen, ovat iskä ja äiti joutuneet kahdestaan miettimään tulevaisuutta. Äidin mielikuvissa laukkaa äiti-Doris suloisine pentuineen (joilla kaikilla tietysti on eriväriset silkkinauhat kaulassa), iskä taas myhäilee mielikuvalle, jossa ei enää tarvitsisi stressata yhtään juoksua tai valeraskautta. Äidin mielestä iskä on ihan tyhmä, kun menee noin pelästymään - ensimmäisestä kerrasta. Iskän mielestä äiti taas on hölmö kuvitellessaan, että kaksiomme voi täyttää mäyräkoiralapsilla. 



Doriksen mielipidettä odotellessa äiti kiduttaa itseään (ja iskää ja Dorista ja ylipäätään kaikkia) yo. kuvilla :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pikakuulumisia ja panikointia..

Kotiinpaluu sujui iloisissa merkeissä: Dobby ryntäsi äidin syliin häntä heiluen ja nuoli tietysti naamaa monen päivän edestä :) Mutta sitten neiti muisti olevansa yhä loukkaantunut ja kipitti omaan petiinsä. Sieltä loukattu sielu sitten tuijotteli äitiä murhaavasti loppuillan. Eivät auttaneet maanittelut, eivät kehut tai erinäiset tarjouksetkaan. Kinkkusiivut sentään suostuttiin syömään, kun kerran ihan nokan eteen kannettiin ;)


Ja huomenna kutsuu jälleen eläinlääkäri.. :/ Äiti jännäilee kasvaimen puolesta, iskä (ja ell) veikkailevat melko ärhäkkää valeraskautta. Doriksen oma veikkaus on 'liian vähän rakkautta ja herkkuja' -tauti, joka kuulemma iskee varsinkin mäyräkoiriin todella usein ;) Toki äitikin mielellään kuulisi ihan eläinlääkärin suusta, että Dodon oma veikkaus on osunut oikeaan.


Mutta mutta.. Huomenna olemme toivottavasti taas viisaampia!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Luola-asiaa + parit tiput

Koska äitillä on taas liikaa aikaa (lue: ei ketään pakottamassa lukemaan tenttiin) ja ajatukset harhailevat jatkuvasti eräässä suloisessa mäyräkoiratyttösessä, olisi kiva tietää lisää luolakoirahommista. Eli minkä ikäisenä voisi/olisi hyvä ikä viedä keinoluolaan, voiko harjoitella ennakkoon ja miten tms.? Kaikki tieto, kokemukset, vinkit ym. tervetullueita, sillä mitään kokemusta ei ole.. Ei iskällä tai äidillä, eikä edes Doriksella. Ellei sitten mattorullia lasketa jonkin sortin luolakoiratreenaukseksi ;)

(Koska blogissa on fiilistelty rakasta piharusakkoamme Ristoa, on vähintäänkin tasapuolista esitellä myös Kutvosen perhe:)




torstai 20. lokakuuta 2011

Hävitty peli?

Tällä kertaa blogihiljaisuuden syynä on ollut äidin sinnikäs syysflunssa sekä kasaantuneet tentit miljoonine kirjoineen. Pieni mäyräkoiratyttönen on näytellyt nyrpeää naamaa koko viikon, kun se ei ole saanut sopivassa määrin huomiota suhteessa arvokkuuteensa. Onneksi iskä sentään on tajunnut koirapuistoilun ja lenkittelyn (sekä pienen iltanapostelun) päälle. 
ISKÄ 1 - ÄITI 0.


Aivan kuin flunssassa ja tenteissä ei olisi ollut tarpeeksi, päättivät iskä ja Doris vielä juoniakin äidin selän takana. Tulos: tänä aamuna kaksikko oli pakannut kimpsunsa ja kampsunsa (Doris katsoi äitiä murhaavasti oven ulko-oven vierestä) ja ennen puoltapäivää parivaljakko oli jo matkalla kohti isovanhempia. Syysloman viettoon. 
ISKÄ 2 - ÄITI 0. 


Iskän pisteet mäyräkoiran silmissä nousivat myös siitä, kun isä peitteli Doriksen etupenkille ja laittoi pyllynlämmittimen täysille.  
ISKÄ 100 - ÄITI 0.


Ennen kuin peli on äidin osalta täysin menetetty, on pakko kysyä: Miten verisesti loukattu ja loukkaantunut mäyräkoira lepytetään?



pakollinen kielikuva ;)






muotovalioainesta

Ja loppuun vielä kuva, joka ainakin tässä tilanteessa (lue: Doriksen ikuisessa laihdutusyritysprojektissa) lämmittää mieltä. Eihän se ole yhtään lihava!! Iskä tosin väittää, että kaikki löllö on 'heilahtanut toiselle puolelle' ;)


Peeäs. Pitäisikö huolestua?:

Koirapuistotuttu: Eikö se olekaan uros?
Äiti: Eeei, pieni tyttöhän se.
Koirapuistotuttu: No minä katoin, että jotain tuolla haaruksissa roikkuu.. Ihan kuin olis pallit ollu?
Äiti: Eihän ne mitkään pallit.. Ku masu vaan :)

torstai 13. lokakuuta 2011

Blogitunnustus




Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.


Haastamme seuraavat (äiti ei näköjään osannut laskea edes viiteen..):

Ensin tietysti kumarramme syvään moisen kunnian edessä, kiitokset Pipsalle ja emännälle :)

Ja nyt ne kahdeksan satunnaista juttua pikku Doriksesta:

1. Doris nukkuu kesät talvet kuumavesipullot kainalossa. Neidillä on myös oma patteri, jonka viereen petikin on aseteltu. Isovanhemmat taas joutuvat pitämään lattialämmitystä jatkuvasti päällä, erästä karvaista vierasta varten..

2. Doriksella on pakkomielle repiä kaikilta leluiltaan hännät, korvat ja nenät. Tässä järjestyksessä.

3. Jos Doris saa valita, se leikkii mieluummin isojen kuin pienten koirien kanssa.

4. Doris on kovin kirjasivistynyt lapsukainen. Äiti on lukenut sille ääneen mm. Rikosta ja rangaistusta, Carrien nuoruusvuosia, Don Quijotea.. Ja neiti on tietenkin kuunnellut korva tarkkana ;)

5. Doris ei ole koskaan tuhonnut (pureskellut, repinyt, järsinyt tms.) mitään kaksijalkaisten omaisuutta - omia leluja ei tietenkään lasketa ;)

6. Doris ei syö mitään puristeluita. Vain 'kunnon tavara' kelpaa.

7. Doris on koirapuistossa kaikkien kaveri. Arat ja pelokkaat koirat hakevat siitä turvaa, varmemmat kunnioittavat sitä ja pennut leikkivät sen kanssa. Niin, ja ihmiset tietty rapsuttaa ;)

8. Doris on myös koukuttunut Salkkareihin.