Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biff. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Biff. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

"Vauvakuvat"

Eräänä kauniina viikonloppuna äiti ja Riikka tajusivat omistavansa ihka oikeat (ja vieläpä melko laadukkaat) kamerat! Tästä valaistuneina neidit päättivät rakentaa hienon kotistudion taustoineen kaikkineen. Kuvauskohteeksi päätyi (yllättäen) touhusta vähemmän innostunut koirakaksikko.

Erityisesti Doriksen oli hyvin vaikea ymmärtää, että matolta ei saanut liikkua. Paljon mukavampaahan olisi toki ollut nuolla linssiä tai kiipeillä kuvaajien sylissä. Myös taskuista tuoksuvat makupalat kiskoivat mäyräkoiraa maagisesti luokseen - kaikista kielloista huolimatta.

Kun iskä sitten pahaa aavistamatta saapui kotiin, usutti kuvauskaksikko iskänkin töihin. "Vahdi, ettei Dodo karkaa matolta" ja "Älä käske niiden tuijottaa sua" taisivat olla yleisimmät ohjeet hämmentyneelle isukille. 

Alla muutamia onnistuneita ja vähemmän onnistuneita "vauvakuvia", joiksi Riikka ne kuvaavasti risti. Tiedättehän sellaiset kuvat, joissa siloposkinen vauva kellii lampaantaljan päällä? Vähän samaa fiilistä yritettiin näihinkin kuviin hakea. Jos koiruuksilta kysyttäisiin, niin yritykseksi se tosiaan jäi.

Tästä lähdettiin liikkeelle..





Melko nopeasti alkoi kyllästyttää.


Anovia katseita iskän suuntaan. "Onko tässä sunkaan mielestä mitään järkeä?"



"Iskä et nyt jätä meitä!"

"Antakaa mun kaikki kestää.." (jalaton virtahepo)

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Jälleennäkemisen riemua!

Doriksen (ja toki iskän ja äidinkin) viikonloppu oli mitä mahtavin! Siihen sisältyi rapsutuksia, korvien repimistä, kaverin kanssa jaettu peuransarvi.. 




Ensin paikalle saapui kummitäti. Voi sitä riemun määrää, kun lähes kaksi kuukautta erossa olleet näkivät toisensa. Äiti jo pelkäsi Doriksen nyrjäyttävän vähintään häntänsä, niin innokkaasti se vispasi puolelta toiselle.  Vihdoinkin talouteen oli saatu Doris-fani, joka jaksoi heitellä kulkuspalloa kerta toisensa jälkeen ja pidellä peuransarvesta kiinni! Lienee kai sanomattakin selvää, että kummitädin saapumisen jälkeen äidin ja iskän läsnäoloa ei koettu ollenkaan tarpeelliseksi. Dorikselle kelpasivat vain kummitädin antamat herkut ja rapsutukset, jotka tietenkin olivat monin verroin äidin ja iskän vastaavia parempia.





Myöhemmin illalla seuraan liittyivät vielä Biff ja Riikkakin. Äiti oli mielessään kuvitellut riehakkaan jälleennäkemisen Biffin ja Doriksen välille. Pentuaikojen "Paita ja Peppu" kun eivät olleet nähneet toisiaan moneen moneen kuukauteen. Flunssainen äiti myös (salaa) toivoi, että riehuminen kuluttaisi mäyräneidin energiavarastoja sen verran, että oltaisiin selvitty lyhyemmillä lenkeillä. Mitä vielä! Biff kyllä ryntäsi sisään lupaavan riehakkaasti, mutta siihen se jäikin. Koirat parkkeerasivat heti olohuoneen paksulle karvamatolle ja jäivät siihen kellimään rapsutuksia kerjäten. Kaksijalkaisten kannustus- ja yllytyshihkaisut kaikuivat kuuroille korville. Noin kymmenen minuutin päästä lattialta kuului kuorsaus. Silloin tällöin jompi kumpi kaveruksista tarttui peuransarveen ja tarjosi sitä toiselle. Hetken pureskelun jälkeen uni maistui jälleen. 




Vaikka loppuilta ei mennytkään aivan suunnitellusti, oli äidin mielestä kovin hellyyttävää katsella vierekkäin nukkuvia kauhukakaroita. Se sai äidin jälleen pohtimaan, millaista olisi, jos taloudessa olisi kaksi koiraa... ;)

Onko teidän karvakorvilla parasta koiraystävää?

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Sopupari

Pitkän kinuamisen jälkeen Doris sai tahtonsa läpi ja Biff pääsi päiväkyläilylle. Yleensä äiti suhtautuu vierailuihin tietyllä varauksella, sillä aiempien kyläilyjen jälkeen on päästy hautaamaan muutama pehmolelu ja siivoilemaan ilopissoja patterien takaa ;) (Oikeasti Pihvi ja Riikka ovat aina enemmän kuin tervetulleita tänne :)).


Äiti haluaisi kovasti romantisoida ja selitellä, miten sopuisa ja onnellinen parivaljakko Biff ja Doris ovat - kovasti tätä onnea yritettiin ikuistaa myös kameralla ja alhaalla tulos ;D Kyllä ne oikeesti toisistaan tykkää..!