tiistai 27. syyskuuta 2011

Luotettava luoksetulo -kurssi Doriksen tapaan

* Ruokapaasto ennen kurssia on paikallaan - täydellä masulla kun on kurja treenata
- Doris on vakaasti sitä mieltä, että kyseinen ohje ei sovi mäyräkoirille. Pienellä koiralla on iso nälkä, eikä pieni nälkäinen koira voi olla koko päivää syömättä. Namit maistuvat aina, olipa vatsa kuinka täysi ja pinkeä tahansa edellisen ruokailun jäljiltä!

* Myös huomiopaasto voi olla hyvä juttu, mikäli koira ei esim. innostu leikkipalkkiosta (syynä voi olla se, että koira on saanut yliannostuksen omistajan huomiota/rapsuttelua/yms.)

- tämäkään ei päde mäyräkoiriin. Doris haluaa olla sylissä. Doris haluaa rapsutuksia. Ja nameja. Ja kaikkea tätä monta kertaa päivässä, myös koulutuksessa.


* Koulutuksessa suositellaan esim. nahkahihnaa, ei flexiä
- Tämä on kaikista säännöistä kurjin. Doris ei voi millään käsittää, miksei se muka saisi sinkoilla narun päässä sinne ja tänne. On huomattavasti helpompi ärsyt.. siis hurmata muut kurssilaiset, jos pääsee maistel.. siis haisteluetäisyydelle ;)


* Tänne!- ja Hit!- huutojen kuuluessa koiran pitäisi juosta/tulla reippaasti luokse 
- Tätäkään Doris ei voi ymmärtää. Miksi juosta jonkun pienen kananpalan perässä tuhatta ja sataa, kun äiti kuitenkin odottelee herkkuineen, olipa vauhti mikä hyvänsä. 'Hiljaa hyvä tulee' on Doriksen lempparisanonta.


(Peeäs.Hurjista suunnitelmistaan huolimatta äiti ei vieläkään ole saanut neulottua Doriksen villapaitaa loppuun.. Doriksen mielestä vika on vain ja ainoastaan äidissä. Mitä muuta, kuin karkailevia silmukoita ja reikäistä neuletta voi odottaa, jos neulontatahti on huimat kymmenen kerrosta kahdessa viikossa?)

maanantai 19. syyskuuta 2011

Koirapuistossa on tunnelmaa

Vaikka äiti antaakin kuvien jälleen kerran puhua puolestaan, on ehkä tarpeellista lisätä, että kuvissa esiintyvä merileijonan näköinen mäyräkoira on varsin säyseä tapaus, eivätkä vilkkuvat hampaat tarkoita, että se olisi tippaakaan verenhimoinen ;)















 

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kun isäntä on poissa...

Iskä lähti muuttoavuksi muualle, jonka johdosta äiti ja Doris ovat viettäneet (laatu)aikaa kahdestaan koko viikonlopun!  


Basson sijasta talossa kuitenkin raikaavat, tai paremminkin kalkattavat, sukkapuikot ja kaveriporukkakin on rajoittunut Riikkaan ja Biffiin.


Dorista äidin ennenaikainen mummoutuminen ei haittaa. Talossahan on koiraseuraa, ylimääräinen rapsuttelija JA lankakeriä järsittäväksi. Doris on järjestelyyn kaikin puolin tyytyväinen. Kaiken kruunaa vielä se, ettei äiti (joka ei siis selviä edes napin ompelusta ilman apua) neulo kenelle tahansa, vaan maailman ihanimmalle mäyrikselle ;)



väsyneet sukkapuikonvahtijat

lupaava alku...





Onko muidenkin viikonloppu ollut yhtä vauhdikas?;)

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kurssikamat kasaan!

Tänään se sitten alkaa, luotettava luoksetulo -kurssi. Äitiä jännittää, Dorista ei lainkaan. Äiti hääräilee ja pakkaa kassia (jo kolmatta kertaa) samalla kun Doris vetelee sikeitä korissaan. 


Äiti on kerrankin ollut itselleen armollinen, eikä ole asettanut kovin suuria tavoitteita kurssin suhteen. "Jos nyt kerran edes tulisi edes tänne päin". Kurssikertoja on kolme (1h/krt), mikä on äidin mielestä juuri sopiva määrä. Eipähän tarvitse nolata itseään esimerkiksi kymmenellä kerralla ;) Doris toki poukkoilisi (tai vastaavasti raahautuisi) hihnan perässä mielellään useammankin kerran. Neiti on jo suunnitellut hurmaavansa kouluttajan lisäksi myös kaikki karvaiset ja karvattomat kurssilaiset. Eihän kukaan voi vastustaa pientä nappisilmäistä mäyräkoiraa? Eikä kukaan varsinkaan voi torua/moittia/komennella suloista silkkiturkkia? Sitä äitikin toivoo..


Lähtökohdat kurssille ovat siis hieman erilaiset: Doris etsii elämäänsä lisää ystäviä, nuuskuttelijoita ja rapsuttelijoita kun taas äiti toivoo (hiljaa mielessään), ettei joutuisi kurssin jälkeen enää vaanimaan pänkkäpäistä koiralastaan koirapuistossa..


Nyt äiti palaa (neljännen kerran) vielä tarkistamaan, onko kassissa kaikki tarvittava iltaa varten. Kouluttajalta tullut sähköposti kun näytti kaikessa kauneudessaan tältä:




    • MUKAAN TARVITSET:

      * tavallinen, ei-kiristävä kaulapanta (esim. nahkainen solkipanta ja tavallinen talutin)

      * makupaloiksi keitettyjä lihasuikaleita, keitettyjä sisäelimiä tai pilkottu munakas (hätätilassa voit turvata myös nakkeihin ja juustonpaloihin)

      * koiran lempilelut kuten revityslelu, vinkulelu, pallo

      * koiralle kelin mukaan kunnon takki päälle jo ennen harjoitustunnin alkua. Mieluiten vuorellinen ja vedenpitävä (ehdoton vaatimus harjoittelussa kaikille paitsi kotimaisille ja arktisille pystykorvaroduille sekä vastaavan runsaan pohjavillan omaaville roduille)



      * myös retkituolista voi olla omistajalla ulkokurssilla iloa!


keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Saaren aarteet

Doriksen yksi alkusyksyn parhaimmista kohokohdista oli ehdottomasti eräs saarireissu, jonne äidin lisäksi mukaan tulivat myös äidin työkaveri Lelle sekä tämän russelipoika Rico. 


Sievällä olemuksellaan Doris hurmasi Ricon ja vaikka alkureissua voikin kuvata sanoilla 'seksuaalisesti latautunut', sujui reissu kuitenkin hyvin! Doris sai sukellella ruohoja järvestä, rämpiä heinikossa (tervetuloa loppukesän punkit!), liehitellä ja sitten äristä yli-innokkaalle kosijalle, kerjätä retkieväitä, nauttia auringosta ja piehtaroida kaikissa epäilyttävän hajuisissa/näköisissä paikoissa.. 


Ainoa miinuspuoli olivat jälleen kerran pelastusliivit, jotka nähtyään prinsessa näytti erittäin nyrpeää naamaa ja esitteli uusille kavereilleen draamailun saloja.. Kuvia ei äkäisestä veneilijättärestä valitettavasti ole, mutta jokainen voinee mielessään kuvitella nyrpeänaamaisen mäyräkoiran sullottuna ahtaisiin (ainakin sietä vyötäröltä..) pelastusliiveihin.


Alla kuvia reissusta. Lepattavia korvia, vilkkuvia hampaita, silmäniskuja.. Olkaatte hyvät! :D






puspus.





epämuodostunut mäyräkoiranpoikanen <3










tiistai 13. syyskuuta 2011

Mitä meille kuuluu nyt?

Doriksen päivät koostuvat rapsutuksista, haleista, siankorvista, pitkistä lenkeistä ja koirapuistokäynneistä. Epäonnen elokuu sai jatkoa epäonnen syyskuusta, sillä Venlan poismenon lisäksi myös koirakurssien kanssa on ollut ongelmia (lue: noin sataan puheluun ja sähköpostiviestiin ei ole vastattu mitään). Perjantaina Doris sitten oli jo innolla, häntä pystyssä aloittamassa 'luotettava luoksetulo' -kurssia, mutta valitettavasti kurssi siltä päivältä peruttiin. Tämän viikon perjantaita jännityksellä odotellessa :P

Lauantaina olisi myös (mahdollisesti) pikku neidin ensimmäiset mätsärit. Vaikka Doris onkin varma kauneudestaan, äitiä hieman hirvittää.. Harjoittelu kun on jäänyt hieman vähemmälle. Doris on kuitenkin myöntynyt myös pelkkään kannustajan rooliin, mikäli äiti jänistää paikan päällä. Paikalle prinsessan on kuitenkin päästävä, sillä Biffkin osallistuu samaisiin mätsäreihin :)


Syksy on tosiaan tullut ja äiti tuskailee myös Dorren vaatetuksen kanssa. Pitäisi olla lämmintä muttei liian kuumaa, vedenpitävää muttei ahdistavaa ja villaista muttei liian kutittavaa vaatetta. Lemmikkieläinkaupat suorastaan pursuavat erilaisia vaihtoehtoja, mutta ongelmia tuottavat sekä äidin tietämättömyys että Doriksen nirsous. Neiti kun ei suostu liikkumaan ihan mikä tahansa kolttu päällään. Äidin mielestä söpö 'punahilkkasadeviittakin' makaa käyttämättömänä laatikossa, sillä neiti ei yksinkertaisesti suostu liikkumaan se päällään (eipä sillä, ei Doris liiku nakuna sateellakaan..). 


Nytpä epätoivoinen äiti kysyykin muilta (marttyyri)mäyräkoirien omistajilta, mitä/minkälaisia vaatteita koiranne vaatekaappiin kuuluu? Mitkä ovat välttämättömiä/tarpeellisia/fiksuja hankintoja tulevaa talvea ja tätä sateista syksyä ajatellen?   


Alla muutamia kuvia vinttikoirien juoksukisoista, joissa äiti vieraili. Reissun jälkeen äiti on uhkaillut Dorista sillä, että jollei prinsessa tottele, se joutuu vieheeksi 'verenhimoisille tappajavinttikoirille' ;)






torstai 8. syyskuuta 2011

Terapiakoira Doris

Doris on ollut viime päivät ymmällään. Se ei voi käsittää, miksei äiti jaksa nousta sängystä ja lenkkeillä tavalliseen tapaan ja miksi taas toisinaan äiti saa siivouspuuskia, joiden myötä koko kämppä laitetaan uuteen uskoon... Vaikka neiti kuinka yrittää käyttää aivonystyröitään, sen on vaikea ymmärtää, miksi äiti nukkuu päivät eikä käy yliopistolla. 


Kaikkialla leijuu suru ja murhe, eikä Doris oikein tiedä miten päin olisi.


Doris on kuitenkin sen verran fiksu pieni mäyräkoira, että se ymmärtää oman tehtävänsä tärkeyden: urhoollisesti se on istunut äidin sylissä, kuunnellut murheet ja itkut ja antanut äidin kuivata kyynelet turkkiinsa. Ja vaikka Doris käsittääkin, ettei kukaan maailmassa voi korvata Venlaa tai sitä mitä äidillä ja Venlalla oli, on neiti hännän vispauksillaan ja pienellä käsiä (ja naamaa..) lipovalla kielellään yrittänyt tehdä äidin ja isän elämästä edes hiukan suruttomampaa..


Iso kiitos kaikille ihanista kommenteista! Haleja (ja naamapusuja Dorikselta).

maanantai 5. syyskuuta 2011

On ikävä suuri ja loputon, mut sinun onnesi yksin tärkeintä on


Kaunis Venlani


Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?

Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?

Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua,
kohti lämmintä ja elävää valoa.

Tahdon lähteä,
tahdon todella.
On vaikeaa jäädä.

Mutta lupaan, parhaani yritän,
elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia,
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.

Tiedän, 
olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi,
jotka turkkini kostuttaa.

En ole kaukana,
lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina:
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.

Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut,
tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
siksi on niin vaikea sanoa hyvästi,
ja päättää tämä elämä luonasi.

Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.



Vapaa! - Mene rauhassa rakkain ystäväni, uutta käskyä ei enää tule.








torstai 1. syyskuuta 2011

Lääkehuuruissa

Äiti on väsynyt. Doris on väsynyt. Iskä on väsynyt. Syksy on tullut! Jaa, mistäkö äiti ja iskä tietävät sen niin varmasti? Tietenkin siitä, että Doris - tuo pieni imuri - on jälleen tonkimisellaan ja kaivelullaan hommannut itselleen kunnon ripulin. Kolme yötä meni iloisesti tunnin välein ulkona pomppiessa, mutta nyt ollaan jo voiton puolella! Doriskin tuntee olonsa jo niin hyväksi ja terveeksi, että odottelee innolla kunnon lenkkejä (kera armottoman haistelun, maistelun ja tonkimisen). Eihän kolme huonosti nukuttua yötä ole vielä ollenkaan se, mihin pieni mäyräkoira tähtäsi! Vaikka masu toki on ollut kipeä, on Doris kuitenkin nauttinut saamastaan huomiosta ja ylimääräisistä lenkeistä - läpi yön! Mitäs sitten, jos vähän haisee ja ahdistaa..