keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Moikka kaverit! :)

Doriksen (sekä isän ja äidin) loma jatkuu huomenna mökillä kaukana keski-Suomessa :) Nettiä ei siellä ole, joten ruudun ääreen palaillaan varmaankin maanantaina. Pelastusliivit, ensiapulaukut ja namit on pakattu - nameista osa jo syötykin :) 


Ihanaa viikonloppua ihanille mäyriksille ja omistajille!


Doris kuittaa.

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Puutarhan aarteet..

Doriksen mielestä parasta maailmassa on isoäiti, joka kasvattaa vihanneksia ja hedelmiä vain pientä mäyräkoiraa varten!


Nam. Isoäidin kasvimaalta varastettu kesäkurpitsa!





Vähän on kirpsakka.


Kesäkurpitsan piilotus alkakoon!



Hmm.. Mitäs sitten?

Äläs nyt isoäiti. Kyllä näistä vielä keittoa tekee.. (tässä kohtaa isoäiti on valmis lahjottamaan Doriksen piraijalaumalle SeaLifeen).

Kuorittu kesäkurpitsa ruohopedillä, Doriksen tapaan.


Omena on paljon parempaa!



Kyllä tämä tammenlehtikin menee...

Kolmen ruokalajin päivällisen jälkeen uni maittaa! (Huomatkaa atleettisen mäyriksen hyvin treenattu keskivartalo!)

maanantai 25. heinäkuuta 2011

Doriksen loma höystettynä äidin sairaslomalla.

Äiti meni telomaan (tai lähinnä rasittamaan) kätösensä niin pahasti töissä, että lääkäri määräsi viikon sairasloman. Äidin mielikuvissa viikko kuluisi rauhallisesti auringossa maaten, blogia päivitellen ja muutamia koulujuttuja väsäille, mäyräkoira kainalossa (hyi teitä, jotka ajattelitte jotain muuta kuin Dorista äsken!). Mutta kyseinen mäyräkoira oli asiasta hieman toista mieltä. Se ei voinut ymmärtää, miksi emäntä olisi halunnut vain makoilla! Haloo! Piha ja lähiympäristö kun vilisivät vaanittavia varpusia, syötäviä muurahaisia ja rapsutuksia jakavia lapsukaisia. Doriksen mielestä äidin olisi pitänyt sinkoilla sen kanssa tänne ja tuonne. 


(Äiti on kuitenkin pitänyt päänsä opiskelujen suhteen - blogia Doris ei ole sallinut äidin päivittää, eikä auringostakaan ole varsinaisesti ehditty nauttia, kun on pitänyt metsästää muurahaisia ja itikoita).

Onneksi kuitenkin on olemassa isoisovanhemmat, jotka sentään tajuavat kysyä lomailevalta mäyrikseltä, ottaako tämä vaniljajäätelöannoksensa mansikkahillolla vai ilman :)

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Pienen mäyräkoiran suuri rakkaus.

Sillä aikaa kun äiti ja iskä rilluttelivat Ruisrockissa, Doris auttoi isovanhempia heinäpellolla. Auttoi niinkin innokkaasti, että heinätyöt venyivät päivän sijasta kolmeen. Doris kun halusi osallistua. Taas.


Heinäpellolla roihusi myös lempi. Rakkauden kohteena oli tällä kertaa tallikaverin koira, Patu. Aurinko, kuumuus ja heinä.. Mitä muuta sitä rakkaudenhaluinen pikkukoira tarvitseekaan?;) Ehkä tämä 'lällällää otan itseäni vanhemman ja suuuuuremman poikaystävän heti kun äiskän ja iskän silmät välttävät' -kapina johtui tosiaan siitä, että 'hylkäsimme' rakkaan pikku prinsessamme niinkin dramaattisen pitkäksi aikaa?  Mene ja tiedä.










Kuvista kiitos isoäidille :)

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Näin meillä..

.. mites teillä?


Pakko on vielä jakaa muutamat vauva-ajan kuvat teidän kanssa! Nukkuma- ja lepäilyasennot ei oo muuttuneet mihinkään, vaikka kokoa on tullutkin hieman lisää...










lauantai 9. heinäkuuta 2011

Se on joskus ollut niiiiiin pieni...!

Vaikkei nykyään enää ensinäkemältä uskoisikaan, on Doriskin ollut varsin pieni ja lutunen otus. Toki se on suloinen vieläkin, mutta sellainen pehmo-pentumaisuus on kyllä karissut aikoja sitten :D Äitiä hieman surettaa, eihän Doris ole kuin viisi kuukautta. Viisi! Doriksen pitäisi olla pieni pehmoeläin vielä ainakin... öö... pari vuotta? Melko ärhäkkään 'äititahtootoisensöpönkoiran' -kuumeeseen ei ihan hirveästi auttanut katsella Dodon vaip.. siis vauvakuvia :P











Isä väittää, että äiti tarkoituksella hyppi niiden 'tähän Doris pissasi'- ja 'tämäkin oli ehjä ennen mäyräkoiran tuloa taloon' -kuvien yli, mutta äiti puolustautuu, ettei muista mitään siitä pissakakkarallista tai muutamasta hassusta tuhotusta huonekalusta. Tai no, ehkä muistaa, mutta tällä hetkellä koirajutut on parempi värittää vaaleanpunaisiksi hattarapilviunelmiksi, jotta saataisiin iskäkin vakuuttuneeksi, että kyllä toinen koira menee tässä samalla kuin yksikin. Ja kolmas. Ja neljäs. 









Doris on ollut ruttukasa. Doris on ollut pehmoinen. Doris on ollut suloisen kömpelö. Doris on ollut sylivauva. Ja onneksi Doris on edelleen tuota kaikkea <3

perjantai 8. heinäkuuta 2011

..

Doris on tuohtunut. Äiti ja iskä jättivät sen ja lähtivät Ruisrockiin. Raukkamaista! No, Doris aikoo kuitenkin ottaa kriisitilanteesta ilon irti ja kiusata isovanhempia entistä lujemmin <3 Pitäähän kurjuus jakaa tai paremminkin laittaa kiertoon, periaattella 'Jos mäyristä on loukattu, teidän elämästänne tehdään hyyyyvin vaikeaa'..






Pari kesäkuvaa, olkaapa hyvät. Loukattu sielu kuittaa.

torstai 7. heinäkuuta 2011

Putki(pää).

Iskä ja ovat tosiaan heittäytyneet lapsiksi jälleen. Uhrina on tietenkin Doris, jota tällä kertaa yritettiin mahduttaa putkeen, ajatuksella 'mahtui se sinne pari kuukautta sittenkin'. Isoisän mielestä Doris ei tulisi noin ahtaaseen koloon mahtumaan millään, mutta askartelupuuskassa kaikkea oli yritettävä. Doris ei jaksanut enää edes yllättyä iltaisesta askartelusta, vaan hivuttautui namien toivossa lähemmäs - mutta kuitenkin tarpeeksi kauas heiluvasta sahasta ja ahtaan näköisestä putkesta. 









Putki oli liian ahdas. Doris ei suostunut työntämään sinne kuin (joutsenen) kaulansa. Etutassut eivät millään mahtuneet sinne - ei kannattanut edes yrittää! Mutta kaula tosiaan venyi aina niin paljon, että jokainen nami tuli kyllä tarkkaan imuroitua kitaan. Sitten iskä keksi levittää putkea. Sahattiin ja sahattiin, kiroiltiinkin vähän, ja sahattiin lisää. Doris oli tomerana työnjohtajana ja häiritsi isää parhaansa mukaan. Saha varsinkin herätti suunnatonta kiinnostusta, samoin levitykseen käytettävät puuklapit. Klapit olivat jopa niin kiinnostavia, että kesken kaaoksen Doris päätti piilottaa niistä pari. Juuri ne yksilöt, joita iskä olisi tarvinnut. Joukolla sitten etsittiin kyseisiä klapeja pitkin pihaa. Äiti ja isä yrittivät asettua mäyräkoiran pään sisään ja miettiä, minne mäyräkoira klapinsa piilottaisi. 















Muutaman tunnin työn tulos: Doris meni kerran putken läpi. Kerran! Ja mikä työ senkin eteen nähtiin... Kyseisen illan jälkeen iskä päätti jättää vasarat ja sahat ihan vaan työmailleen ja äidinkin askarteluinto kuulemma lopahti kokonaan (tässä kohtaa Doris kiittää ja kuittaa). Mistä lie moinen?