keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Valeraskaus

Äidin kauhukuvat eivät tällä kertaa (kopkop) käyneet onneksi toteen. Valeraskaushan pikku neidillä on, kaikkine ihanine oireineen. Iskä repi hiuksiaan reissun jälkeen: vasta ensimmäinen juoksu takana ja tässä sitä jo ollaan. Eläinlääkärikin kyseli varovasti tulevaisuuden suunnitelmia ja jakoi neuvojaan: "Jos pennuttaa meinaatte, niin mahdollisimman pian ja sen jälkeen suosittelen leikkausta". Äiti ei luonnollisestikaan innostunut rakkaan vauvansa silpomisesta ja Doriksenkin mielestä nolot sorkkimiset saavat jäädä vain kuumemittarin ja mittauksen tasolle - ja nekin vain äärimmäisessä hädässä. 


Eläinlääkärireissun jälkeen draamakuningatar (joka siis pöyristyi em. ehdotuksesta) onkin vetäytynyt omaan pesäänsä, eikä ole suostunut yhteistyöhön iskän tai äidin kanssa. Sen verran otettiin katsekontaktia äitiin, että saatiin oksennukselle siivoaja. Sen jälkeen oli hyvä nuuskia puhtaan lattian tuoksua ja vaipua syvään uneen, sen kummempia kiittelemättä.


Koska Doris ei ole ollut yhteistyöhaluinen, ovat iskä ja äiti joutuneet kahdestaan miettimään tulevaisuutta. Äidin mielikuvissa laukkaa äiti-Doris suloisine pentuineen (joilla kaikilla tietysti on eriväriset silkkinauhat kaulassa), iskä taas myhäilee mielikuvalle, jossa ei enää tarvitsisi stressata yhtään juoksua tai valeraskautta. Äidin mielestä iskä on ihan tyhmä, kun menee noin pelästymään - ensimmäisestä kerrasta. Iskän mielestä äiti taas on hölmö kuvitellessaan, että kaksiomme voi täyttää mäyräkoiralapsilla. 



Doriksen mielipidettä odotellessa äiti kiduttaa itseään (ja iskää ja Dorista ja ylipäätään kaikkia) yo. kuvilla :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pikakuulumisia ja panikointia..

Kotiinpaluu sujui iloisissa merkeissä: Dobby ryntäsi äidin syliin häntä heiluen ja nuoli tietysti naamaa monen päivän edestä :) Mutta sitten neiti muisti olevansa yhä loukkaantunut ja kipitti omaan petiinsä. Sieltä loukattu sielu sitten tuijotteli äitiä murhaavasti loppuillan. Eivät auttaneet maanittelut, eivät kehut tai erinäiset tarjouksetkaan. Kinkkusiivut sentään suostuttiin syömään, kun kerran ihan nokan eteen kannettiin ;)


Ja huomenna kutsuu jälleen eläinlääkäri.. :/ Äiti jännäilee kasvaimen puolesta, iskä (ja ell) veikkailevat melko ärhäkkää valeraskautta. Doriksen oma veikkaus on 'liian vähän rakkautta ja herkkuja' -tauti, joka kuulemma iskee varsinkin mäyräkoiriin todella usein ;) Toki äitikin mielellään kuulisi ihan eläinlääkärin suusta, että Dodon oma veikkaus on osunut oikeaan.


Mutta mutta.. Huomenna olemme toivottavasti taas viisaampia!

perjantai 21. lokakuuta 2011

Luola-asiaa + parit tiput

Koska äitillä on taas liikaa aikaa (lue: ei ketään pakottamassa lukemaan tenttiin) ja ajatukset harhailevat jatkuvasti eräässä suloisessa mäyräkoiratyttösessä, olisi kiva tietää lisää luolakoirahommista. Eli minkä ikäisenä voisi/olisi hyvä ikä viedä keinoluolaan, voiko harjoitella ennakkoon ja miten tms.? Kaikki tieto, kokemukset, vinkit ym. tervetullueita, sillä mitään kokemusta ei ole.. Ei iskällä tai äidillä, eikä edes Doriksella. Ellei sitten mattorullia lasketa jonkin sortin luolakoiratreenaukseksi ;)

(Koska blogissa on fiilistelty rakasta piharusakkoamme Ristoa, on vähintäänkin tasapuolista esitellä myös Kutvosen perhe:)




torstai 20. lokakuuta 2011

Hävitty peli?

Tällä kertaa blogihiljaisuuden syynä on ollut äidin sinnikäs syysflunssa sekä kasaantuneet tentit miljoonine kirjoineen. Pieni mäyräkoiratyttönen on näytellyt nyrpeää naamaa koko viikon, kun se ei ole saanut sopivassa määrin huomiota suhteessa arvokkuuteensa. Onneksi iskä sentään on tajunnut koirapuistoilun ja lenkittelyn (sekä pienen iltanapostelun) päälle. 
ISKÄ 1 - ÄITI 0.


Aivan kuin flunssassa ja tenteissä ei olisi ollut tarpeeksi, päättivät iskä ja Doris vielä juoniakin äidin selän takana. Tulos: tänä aamuna kaksikko oli pakannut kimpsunsa ja kampsunsa (Doris katsoi äitiä murhaavasti oven ulko-oven vierestä) ja ennen puoltapäivää parivaljakko oli jo matkalla kohti isovanhempia. Syysloman viettoon. 
ISKÄ 2 - ÄITI 0. 


Iskän pisteet mäyräkoiran silmissä nousivat myös siitä, kun isä peitteli Doriksen etupenkille ja laittoi pyllynlämmittimen täysille.  
ISKÄ 100 - ÄITI 0.


Ennen kuin peli on äidin osalta täysin menetetty, on pakko kysyä: Miten verisesti loukattu ja loukkaantunut mäyräkoira lepytetään?



pakollinen kielikuva ;)






muotovalioainesta

Ja loppuun vielä kuva, joka ainakin tässä tilanteessa (lue: Doriksen ikuisessa laihdutusyritysprojektissa) lämmittää mieltä. Eihän se ole yhtään lihava!! Iskä tosin väittää, että kaikki löllö on 'heilahtanut toiselle puolelle' ;)


Peeäs. Pitäisikö huolestua?:

Koirapuistotuttu: Eikö se olekaan uros?
Äiti: Eeei, pieni tyttöhän se.
Koirapuistotuttu: No minä katoin, että jotain tuolla haaruksissa roikkuu.. Ihan kuin olis pallit ollu?
Äiti: Eihän ne mitkään pallit.. Ku masu vaan :)

torstai 13. lokakuuta 2011

Blogitunnustus




Tunnustuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus viidelle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille viidelle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.


Haastamme seuraavat (äiti ei näköjään osannut laskea edes viiteen..):

Ensin tietysti kumarramme syvään moisen kunnian edessä, kiitokset Pipsalle ja emännälle :)

Ja nyt ne kahdeksan satunnaista juttua pikku Doriksesta:

1. Doris nukkuu kesät talvet kuumavesipullot kainalossa. Neidillä on myös oma patteri, jonka viereen petikin on aseteltu. Isovanhemmat taas joutuvat pitämään lattialämmitystä jatkuvasti päällä, erästä karvaista vierasta varten..

2. Doriksella on pakkomielle repiä kaikilta leluiltaan hännät, korvat ja nenät. Tässä järjestyksessä.

3. Jos Doris saa valita, se leikkii mieluummin isojen kuin pienten koirien kanssa.

4. Doris on kovin kirjasivistynyt lapsukainen. Äiti on lukenut sille ääneen mm. Rikosta ja rangaistusta, Carrien nuoruusvuosia, Don Quijotea.. Ja neiti on tietenkin kuunnellut korva tarkkana ;)

5. Doris ei ole koskaan tuhonnut (pureskellut, repinyt, järsinyt tms.) mitään kaksijalkaisten omaisuutta - omia leluja ei tietenkään lasketa ;)

6. Doris ei syö mitään puristeluita. Vain 'kunnon tavara' kelpaa.

7. Doris on koirapuistossa kaikkien kaveri. Arat ja pelokkaat koirat hakevat siitä turvaa, varmemmat kunnioittavat sitä ja pennut leikkivät sen kanssa. Niin, ja ihmiset tietty rapsuttaa ;)

8. Doris on myös koukuttunut Salkkareihin.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Elämää teini-ikäisen (mutanttininjakilpikonnan) kanssa

Hetki sitten teini-iän ohittaneen äidin lapsukainen on itse nyt teini-iässä. Jaa mistäkö sen huomaa?



Kotiintuloaikoja (eli puistoiluaikoja) ei enää noudateta
- Koirapuiston portilla äiti sanoo, että kotiin lähdetään sitten puolisen tunnin kuluttua. Doris kuuntelee ja istuu nätisti, on selvästi ymmärtänyt. Silti, puolen tunnin kuluttua äiti saa huutaa kuuroa koiraansa kurkku käheänä ja juosta itsensä hikeen yrittäessään metsästää (tässä tapauksessa) varsin ripeäliikkeistä teini-ikäistä.

Pojat, pojat, pojat...
- Äiti ja isä ovat kasvattaneet Dorista alusta asti yksiavioisuuteen. "Yksi poika kerrallaan, ei pyöritetä useita samaan aikaan" ovat vanhemmat painottaneet. Doris on kuunnellut ja totellut - aina näihin päiviin asti. Nyt äiti saa hävetä silmät päästään, kun pieni hormonihirviö liehittelee koirapuistossa kymmentä urosta kerralla, juosten toisen luota toiselle.

Äitiä epäilyttää sekin, että aina kun Biff tulee kyläilylle, sulkeutuu teinipari toiseen huoneeseen, valvovien silmien ulottumattomiin.. "Me halutaan olla rauhassa".

Kapinointi
- Kaikkia blogia pidempään seuranneet tietävät kyllä, miten omapäinen ja omanarvontuntoinen pikku neiti Doris oikein on. Tällä hetkellä tilanne (äidin mielestä) on se, että tuon Doriksen aiemman kovapäisyyden voisi kertoa 100 000 000. Vähintään. Tällä hetkellä Doris on siis täysin kuuro, sokea ja uusavuton mitä tulee tottelemiseen. Mutta jos joku yrittää hiippailla keittiöön, on suuri metsästäjä heti valppaana ja valmiina tarvittaviin toimenpiteisiin (kuten istumaan, antamaan tassua jne.) makupalojen puolesta! 

Vuorokausirytmi päälaellaan
-Kunnon teinin tapaan Doriskin mieluummin nukkuisi iltapäivään ja valvoisi aamun pikkutunneille asti. Ulkona tekee mieli hyppiä yömyöhään, useimmiten poikien kanssa

Samassa yhteydessä voisi mainita myös kilarit, jotka neiti vetää aina, kun se kesken makeimpien unien (lue: äiti pelkää, että Doris on kuollut, vähintäänkin pyörtynyt, kun kello on kaksitoista, eikä toinen ole vieläkään osoittanut elonmerkkejä) väkisin raahataan ulos.

Vanhempien häpeäminen
-Doris on alkanut myös hävetä vanhempiaan. Äiti tai isä eivät ole enää ollenkaan niin kivoja/tärkeitä/rakkaita kuin aiemmin. Siispä, jos joku muu koirapuistossa huutaa omaa koiraansa, on neiti heti menossa sinne (makupalojen toivossa tietenkin). Äitiä Doris ei usein ole tuntevinaankaan ja vaivautuu selvästi, jos vanhemmat kertovat Doriksen olevan heidän oma kullannuppunsa.

Vääristynyt kehonkuva
-Doriksen kehonkuva on todella todella vääristynyt. Neiti peilailee itseään jatkuvasti rakkauspeilistään ja näyttää selvästi loukkaantuneena miettivän, että sitä on pidetty nälässä. Doriksen katsoessa peilistä näkyy nääntynyt koira kylkiluut törröttäen. Äidin ja isän silmissä neiti on kuitenkin symmetrinen pallo, pieni pullukkapallukka, jonka ruokamäärää ei missään nimessä tule nostaa. Tästä sitten seuraavat teiniangstit, kun vanhemmat eivät teekään Doriksen mielen mukaan. Ja voi, jos Doris vain kykenisi, niin tässä taloudessa paukkuisivat ovet todella kovaa ;)


Peeäs. Doriksesta tuli tallikoiran sijaan hevosajuri... -.- Pahoittelut tätiratsastajalle ja hänen komealle suomenhevoselleen, juu meidän Doris se siellä jaloissa pyöri, paimensi, ärsytti, jahtasi...

maanantai 3. lokakuuta 2011

Inno-koira

Doris on aina siellä missä tapahtuu.

Tällä kertaa olohuoneessa iskän apuna. Iskä ottaa ruuvipussit esiin, Doris repii ne auki. Iskä yrittää opettaa Dorista: 'Doris, anna ruuvi!', Doris kantaa avonaisen ruuvipussin makuuhuoneeseen sängyn alle ja kylvää ruuveja mennessään. Keittiöön äidin korviin kuuluu iloista mäyräkoiran haukahtelua ja iskän voimasanoja. Myöhemmin illalla iskä yrittää saada verhoja laitettua. Doris roikkuu verhon alaosassa. Doris syö verhoklipsuja.





Peeäs. Doris asuu nyt kirjahyllyssä.