Hävitty peli?

Tällä kertaa blogihiljaisuuden syynä on ollut äidin sinnikäs syysflunssa sekä kasaantuneet tentit miljoonine kirjoineen. Pieni mäyräkoiratyttönen on näytellyt nyrpeää naamaa koko viikon, kun se ei ole saanut sopivassa määrin huomiota suhteessa arvokkuuteensa. Onneksi iskä sentään on tajunnut koirapuistoilun ja lenkittelyn (sekä pienen iltanapostelun) päälle. 
ISKÄ 1 - ÄITI 0.


Aivan kuin flunssassa ja tenteissä ei olisi ollut tarpeeksi, päättivät iskä ja Doris vielä juoniakin äidin selän takana. Tulos: tänä aamuna kaksikko oli pakannut kimpsunsa ja kampsunsa (Doris katsoi äitiä murhaavasti oven ulko-oven vierestä) ja ennen puoltapäivää parivaljakko oli jo matkalla kohti isovanhempia. Syysloman viettoon. 
ISKÄ 2 - ÄITI 0. 


Iskän pisteet mäyräkoiran silmissä nousivat myös siitä, kun isä peitteli Doriksen etupenkille ja laittoi pyllynlämmittimen täysille.  
ISKÄ 100 - ÄITI 0.


Ennen kuin peli on äidin osalta täysin menetetty, on pakko kysyä: Miten verisesti loukattu ja loukkaantunut mäyräkoira lepytetään?

pakollinen kielikuva ;)

muotovalioainesta

Ja loppuun vielä kuva, joka ainakin tässä tilanteessa (lue: Doriksen ikuisessa laihdutusyritysprojektissa) lämmittää mieltä. Eihän se ole yhtään lihava!! Iskä tosin väittää, että kaikki löllö on 'heilahtanut toiselle puolelle' ;)

Peeäs. Pitäisikö huolestua?:

Koirapuistotuttu: Eikö se olekaan uros?

Äiti: Eeei, pieni tyttöhän se.

Koirapuistotuttu: No minä katoin, että jotain tuolla haaruksissa roikkuu.. Ihan kuin olis pallit ollu?

Äiti: Eihän ne mitkään pallit.. Ku masu vaan :)