Kuka onkaan tuo pöksytön (ja juoksuinen) pikkukoira tuolla valkoisella matolla?

Äiti voisi vaikka kirjoittaa kirjan siitä, miten ikävä asia nartun juoksut ovat. Jotain tilanteen kurjuudesta kertoo varmasti sekin, että äiti luuli juoksujen kestäneen jo kuukauden, tarkistus kalenterista ja tadaa! takana vasta vaivaiset kymmenisen päivää.


MIKSI
- housut eivät millään pysy mäyrisneidin jalassa? Kuka ne oikein kiskoo pois?

- pöksyttömällä pyllyllä istahdetaan aina vaalealle matolle tai kiipeillään sohville?


- mäyrisneidin pitää liehakoida whippetpoika (pallipuoli, joka ei ole ainakaan ennen innostunut mistään) ihan pyörryksiin?

- mäyrisneidin piti sekoittaa em. whippetpojan pää niin pahasti, että äiti saa puolen yön jälkeen tekstarin, jossa kyseisen poikakoiran omistaja valittaa, kun koira ulvoo vieläkin - pari tuntia lenkin jälkeen?

- äidillä (tai kummitädillä) on jalassa aina ne parhaat housut, kun mäyrisneiti päättää kavuta syliin?


- äidin ja iskän piti hommata pikkuisen prinssin sijaan pieni prinsessa?


- miksi aika oli kullannut muistot ja kaikki narttukoirien kanssa vietetyt vuodet juoksujen tuomine tuskineen olivat pyyhkiytyneet äidin mielestä?


- taloutta pyörittää hormonihirviö mäyräkoira? Koko ajan on liian kylmää/kuumaa/vetoista/märkää/keksi itse ja elämä on muutenkin kovin vaikeaa. Raskaita huokauksia, mököttävä ilme, puoliksi syödyt luut... sitä arki tällä hetkellä on.


- NE EIVÄT VAAN LOPU?!

Isovanhempien luona on aina mukavampaa..

Mäyräkoiraneidin mielestä isovanhemmat ymmärtävät ja täyttävät mäyräkoiran tarpeet huomattavasti paremmin kuin iskä ja äiti. Muun muassa lumilapion syönti ja sohvien selkänojilla keikarointi pitäisi ottaa jokapäiväiseksi ohjelmanumeroksi myös täällä kotona. 


Nyt patterin vierestä kuuluukin raskasta huokailua, terveisiä elämäänsä kyllästyneeltä mäyräkoiralta. Vanhempien kanssa vaan on aina niin tylsää. 

Ällitälli

Tänään oli se päivä, kun äiti joutui perumaan sanansa mielettömän fiksusta koirastaan, jolle mikään älypeli ei tuottaisi ongelmia. Tähän asti pikku neiti kun on selvittänyt kaikki aktivointi- ja älypelit todella todella nopeasti. Nyt kokeiluun pääsi ensimmäistä kertaa isoäidiltä ja isoisältä saatu joulu/synttäri/ystävänpäivälahja, Ällitälli :) 


Voi jestas, miten mäyräkoiraneitiä kismitti, kun namit eivät tulleetkaan heti esiin ;)

Tässä pelissä riittää kyllä tekemistä! Kiitos isovanhemmille! :)

Vatsavaivojen syy..

Ehkä ruusupuskan oksat terävine piikkeineen ei ole sitä parasta ravintoa vatsan kannalta.. ;)

Rankan juoksemisen jälkeen uupunut neiti raahautui iskän viereen köllöttelemään ;)

Isoiso kiitos ihanalle Eerikalle upeasta bannerista :) Mäyrisvauvasta on vuodessa kasvanut kuningatar, mutta sama draamailu vain jatkuu ;)


HUOM! Alla varsinainen postaus :)

Doriksen vuosi

(Menneiden) synttäreiden kunniaksi nyt tällainen :) 



MAALISKUUSSA
❤  neiti haettiin hirveässä lumipyryssä kotiin (iskän korvat eivät vieläkään ole toipuneet tästä reissusta..) ❤ kaikki oli uutta ja outoa  ❤ hurmattiin isovanhemmat ja kummitäti ❤ äiskän opiskelukavereiden korut ja sukkahousut maistuivat harvinaisen hyviltä ❤ kiusattiin Nelliä ja Venlaa ❤ oltiin vaan niin söpöjä ❤ taisteltiin suuren suuria limsapulloja vastaan ❤ opeteltiin sisäsiisteyden (ja käytöstapojen...) alkeita ❤ törmättiin ekaa kertaa Biffiin ja Manuun, mutta vielä ei päästy haisteluetäisyydelle, rokotuksista (tai niiden puutteesta johtuen) 

kaksi rakasta (pahoittelut laadusta..)

HUHTIKUUSSA
❤ oltiin saatu äiti ja iskä hermoromahduksen partaalle ❤ mentiin isovanhemmille viikoksi hoitoon ❤ opitiin aika hyvin sisäsiisteiksi ❤ käytiin ensimmäisessä rokotuksessa ❤ ego kasvoi nopeammin kuin koira ❤ koirapuistoiltiin ❤ tutustuttiin uusiin ihmisiin, koiriin ja paikkoihin ❤ kyseenalaistettiin (varsinkin äidin) auktoriteettia ja tehtiin mitä haluttiin (tästä se kaikki alkoi...)

TOUKOKUUSSA
❤ nautittiin auringosta syötiin kaikkea, mitä kuono löysi ❤ syötiin niin paljon kaikkea, että jouduttiin pieneläinklinikalle tiputukseen päiväksi ❤ käytiin ottamassa loput rokotteet ❤ koirapuistoiltiin oikein kunnolla ❤ saatiin kymmenittäin uusia koirakavereita ❤ koirapuistoiltiin lisää ❤ ja edelleenkin koirapuistoiltiin ❤ käytiin aiheuttamassa isoäidille stressiä ja revittiin kukkaistutuksia ❤ BiffBiffBiff  ❤ mietittiin tuleeko Doriksesta tallikoiraa (ei ihan tullut..) ❤ äiti kärsi punkkihysteriasta ❤ käytiin mökkeilemässä äidin kummitytön perheen kanssa, ihastuttiin Seelaan sekä tanssittiin balettia portaissa ❤ äiti kärsi myös purentahysteriasta ❤ muutettiin kesäksi isovanhempien luo

KESÄKUUSSA
❤ pohdittiin ruokintaa ja syömisen vaikeutta (voi niitä aikoja..) ❤ oltiin varmoja, että Doris osallistuu moniin näyttelyihin (ja luonnollisesti myös pärjää niissä) ❤ juhlittiin tuoretta ylioppilasta, kummitätiä ja meinattiin varastaa koko show ❤ käytiin tutustumassa "maatilaan" ja sen moniin eläimiin ❤ uhmaikä alkoi puskea esiin..  ❤ ei oltukaan enää niin nirsoja ja paisuttiin kuin pullataikina ❤ opittiin sekä kerjäämisen jalo taito että se, miten ruokaa tekevä isoäiti hurmataan vietettiin paljon aikaa isoisovanhemmilla, kun muut oli töissä ❤ kiedottiin samaiset isoisovanhemmat tiukasti pikkutassun ympärille ❤ askarreltiin äidin kanssa pahvilaatikoista kiva "valtakunta" 

  

HEINÄKUUSSA
❤ tajuttiin, että isoäidin kasvimaalla kasvaa herkkuja ❤ syötiin ja varasteltiin näitä kyseisiä herkkuja  ❤ nautittiin auringosta ❤ käytiin vähän kahlailemassa ja "käsipohjailemassa" järvessä ja lammessa ❤ draamailtiin (kuten joka kuukausi) ❤ hävettiin iskää ja äitiä, jotka yrittivät tunkea mäyräkoiraa liian pieneen putkeen ❤ päästiin heinäpellolle hommiin (eli häiriköimään) ja rakastuttiin palavasti Patuun ❤ tyrannisoitiin äidin sairaslomaa 

ELOKUUSSA
❤ mökkeiltiin iskän ja äidin kanssa ❤ kärsittiin ekat juoksut ❤ eläinlääkärireissulta palattiin yhtä hammasta köyhempänä ❤ oltiin jo pikkuisen ylipainoisia ❤ meneillään oli epäonnen elokuu ❤ löydettiin huippu metsäreitti Biffin kanssa ❤ äiti ja Riikka raahasivatkin sitten usein sinne metsälenkille.. ❤ varastettiin isoäidin sienikorista sieniä ❤ metsäiltiin ❤ nautittiin helteistä ❤ lenkkeiltiin Nellin ja Venlan kanssa ❤ muutettiin takaisin Turkuun

SYYSKUUSSA
❤ vatsa hieman reistaili ❤ osallistuttiin Luotettava luoksetulo -kurssille ❤ käytiin saarireissulla ❤ sanottiin hyvästit isokorvaiselle rakkauskoira Venlalle </3 ❤ surtiin ja ikävöitiin niin paljon (ja toki vieläkin)

on ikävä suuri ja loputon

❤ 

❤

LOKAKUUSSA
❤ kärsittiin valeraskaudesta ❤ leikittiin Inno-koiraa ❤ innostuttiin kellastuneista lehdistä ❤ teineiltiin ❤ mietittiin luolakoirajuttuja ❤ ikävöitiin niin paljon.. 

 

MARRASKUUSSA
❤  kiukuteltiin ❤ teineiltiin lisää ❤ saatiin taas surullisia uutisia ❤ metsästettiin kadonnutta joulufiilistä ❤ aiheutettiin vesivahinko ❤ käytiin ihailemassa talipalloa, josta myöhemmin tuli Mosku

JOULUKUUSSA
❤ pohdittiin millainen on hyvä kasvattaja ❤ luettiin ja ehkä vähän opittiinkin johtajuudesta ❤ Doris ei halunnut tulla johdetuksi ❤ maailma romahti taas ❤ hyvästeltiin suurisydäminen lempeyskoira Nelli  ❤ surtiin, ikävöitiin ja itkettiin ❤ Mosku tuli taloon

❤

❤

TAMMIKUUSSA
❤ riekuttiin Moskun kanssa ❤ pelättiin raketteja ❤ opetettiin Moskulle huonoja tapoja ❤ koirapuistoiltiin uudella tarmolla  ❤ nautittiin hirmupakkasista ja lumikinoksista ❤ järkättiin synttärikorttikilpailu ❤ nautittiin paljon Biffin lenkkiseurasta

HELMIKUUSSA
❤ juhlittiin ihka ensimmäisiä synttäreitä ❤ koirapuistoiltiin paljon vanhanuudentutun Foxyn kanssa ❤ kärsittiin valeraskaudesta (ja sadasta muusta oireesta)

Doriksen sairaskertomus

(Äiti vie huomenna palkinnot postiin!)

Iso neiti yksvee osaa järjestää ongelmia vuoden jokaiselle päivälle. Hyvä että oltiin synttäreistä selvitty kun jo alkoi epämääräinen kakominen. Tällaista oksentelun tapaista yökkäämistä ilmenee aina aamuyöstä. Yleensä mitään ei tule (korkeintaan sellaista vaaleaa vaahtoa), mutta viime yönä alkoi sitten oksentelukin. Äiti voi kertoa, ettei ole mitään mukavampaa, kuin joka yö nukkua toinen silmä auki siltä varalta, että mäyräkoiraneiti päättää tukehtua oksennukseensa..


Myös juoksujen (tai siis ei-juoksujen) kanssa on ollut nyt jotain häikkää. Muutama viikko sitten (valeraskauden jälkeen) oli selvät merkit tulevasta kiimasta: käytös, toisten koirien kiinnostus, turvonnut alapää .. Pari päivää urokset olivat erittäin kiinnostuneita Doriksesta (ja neitihän tietysti nautti tästä estoitta, täysin rinnoin), mutta sitten kuin seinään, lopahtivat niin juoksun ensioireet kuin urosten mielenkiintokin.


Kaiken tämän lisäksi, Doris on jotenkin todella todella väsynyt. Ei tarvita pitkiä lenkkejä, kun neiti on jo aivan loppu.. Sisällä Doris vain nukkuu (jopa normaalia enemmän!), ulkoilemaan herää sentään aina hetkeksi.


Nyt äiti toivookin, että mikäli jollain kaksijalkaisella olisi pienintäkään ideaa näihin Dodon vaivoihin, kertoisi hän diagnoosinsa. Tällä hetkellä ymmällään ovat niin koira kuin isä ja äitikin.  

Synttärikilpailun voittajaT!

Ison yksivuotiaamme (tässä kohtaa äiti tirauttaa pari liikutuksen kyyneltä) pää on mennyt ihan sekaisin juhlahumussa. Kaikkien onnittelut olivat yksinkertaisesti niin söpöjä, pinkkejä, suloisia ja dorismaisia, että yhden voittajan valinta olisi ollut mahdotonta. Myös arvovaltaisen tuomariston (iskä, äiti ja kummitäti) kesken syntyi pientä eripuraa siitä, kuka olisi ollut se ehdottomasti parhain korttimestari. Siispä, pidemmittä puheitta: 


MÄYRISVAUVA HALUAA (köyhdyttää äitin lompakkoa pikkuisen lisää ja) PALKITA KAIKKI KISAAN OSALLISTUNEET! Siispä yhteystietoja tulemaan äidin sähköpostiin: anevko@utu.fi , niin saadaan palkinnot matkaan :)


Iso kiitos vielä kaikille osallistuneille, saitte hymyn koko poppoon huulille :) Doriskin oikein kieriskeli huomiossa ;)

DORIKSEN EKAT SYNTTÄRIT!

Äiti ja iskä onnittelevat pikku prinsessaa täällä bloginkin puolella :)
Tänään keskitytään juhlintaan, loppuviikosta sitten paljastetaan synttärikisan

voittaja(t;))!