Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksuaika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksuaika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Juoksujen ja kurakelien suututtama

Doris on ollut (hieman) kärttyinen ja hankala neiti siitä asti, kun juoksut alkoivat. Mikään ei oikeastaan käy, kaikki on koko ajan huonosti ja entistä lujemmin pidetään kiinni omista mielipiteistä. Doris ei siis kävele lenkeillä, jos se on niin päättänyt. Se ei ota askeltakaan itse, vaikka äiti kiskoisin sitä koko Turun ympäri. Jos Doris tahtoo lähteä kotoa vasempaan, niin vasemmalle sen on myös päästävä, mikäli äidin mielii tehdä jotain muutakin kuin kiskoa hiki otsalla hihnan toisessa päässä vastaan kinnaavaa mäyräkoiraa perässään.

Doris on myös erityisen vaativa - jos mahdollista, normaaliakin vaativampi. Kun se kerran päivässä suostuu omasta aloitteestaan nousemaan pedistään, se haluaa huomiota. Heti. Paljon. Kaikilta. Jos se ei saa, alkaa piippaus ja ulina. Huuto suorastaan. Mutta äiti ja iskä on päättäneet pysyä lujina. Joku kuri diivallakin on oltava, niin paljon kuin se sitä vastustaakin.

Äsken Doris näki unta. Pedistä kuului hiljalleen kovenevaa ulinaa ja hännän piiskausta muovikoppaa vasten. Meno yltyi niin rajuksi, että neiti kopautti kerran häntänsä aikamoisella pamauksella kopan reunaan. Ääntä (ja kipua) säikähtänyt mäyrälapsi teki suuuuren loikan matolle. Ja loi tietysti syyttävän (jopa murhaavan) katseen äitiin. Niinpä niin.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kuka onkaan tuo pöksytön (ja juoksuinen) pikkukoira tuolla valkoisella matolla?

Äiti voisi vaikka kirjoittaa kirjan siitä, miten ikävä asia nartun juoksut ovat. Jotain tilanteen kurjuudesta kertoo varmasti sekin, että äiti luuli juoksujen kestäneen jo kuukauden, tarkistus kalenterista ja tadaa! takana vasta vaivaiset kymmenisen päivää.


MIKSI
- housut eivät millään pysy mäyrisneidin jalassa? Kuka ne oikein kiskoo pois?

- pöksyttömällä pyllyllä istahdetaan aina vaalealle matolle tai kiipeillään sohville?


- mäyrisneidin pitää liehakoida whippetpoika (pallipuoli, joka ei ole ainakaan ennen innostunut mistään) ihan pyörryksiin?

- mäyrisneidin piti sekoittaa em. whippetpojan pää niin pahasti, että äiti saa puolen yön jälkeen tekstarin, jossa kyseisen poikakoiran omistaja valittaa, kun koira ulvoo vieläkin - pari tuntia lenkin jälkeen?

- äidillä (tai kummitädillä) on jalassa aina ne parhaat housut, kun mäyrisneiti päättää kavuta syliin?


- äidin ja iskän piti hommata pikkuisen prinssin sijaan pieni prinsessa?


- miksi aika oli kullannut muistot ja kaikki narttukoirien kanssa vietetyt vuodet juoksujen tuomine tuskineen olivat pyyhkiytyneet äidin mielestä?


- taloutta pyörittää hormonihirviö mäyräkoira? Koko ajan on liian kylmää/kuumaa/vetoista/märkää/keksi itse ja elämä on muutenkin kovin vaikeaa. Raskaita huokauksia, mököttävä ilme, puoliksi syödyt luut... sitä arki tällä hetkellä on.


- NE EIVÄT VAAN LOPU?!

perjantai 5. elokuuta 2011

Pinkit pökät.

Jep. Samana päivänä, kun Doris täytti huimat puoli vuotta, päätti neiti repäistä ihan kunnolla ja siirtyä kerta heitolla 'isojen koirien puolelle'. Juoksu on siis alkanut. Äiti taisi tirauttaa pari kyyneltä, pentuaika kun oli mennyt ihan liian pian ohitse, iskä taas ilmoitti ensimmäiset veripisarat nähtyään, että Dorikselle varataan saman tien aika eläinlääkäriltä. Pentuekuvat mielessään äiti ei kuitenkaan suostunut ja niinpä täällä nyt ollaan taisteltu noiden 'juoksuaikasuojien' kanssa. 

Äiti raahasi kotiin ensimmäisenä päivänä Mustin ja Mirrin pinkit pöksyt, jotka kuitenkin osoittautuivat liian pieniksi Dorikselle - ja liian räikeiksi iskälle. Niinpä äiti kävi eilen vaihtamassa pöksyt suurempiin (koko 2), mutta kas kummaa, pinkkejä ei kyseisessä koossa ollut enää jäljellä. Niinpä Doris porhaltaa (tai lähinnä makoilee dramaattisesti) nyt vihreissä housuissa. VIHREISSÄ! Äiti tuskin pääsee koskaan tämän 'värivirheen' yli, mutta ainakin on saatu hymy takaisin iskän naamalle ;)


Valitettavasti äiti ei saanut kuvattua pöksyjä neidin päällä... Doris ei nimittäin vielä ole hyväksynyt housuja päivittäiseksi asusteekseen, vaan joko a) repii ja kiskoo niitä päältään tai b) vain makoilee kopassaan naamallaan sellainen 'sori en voi liikkua, kun tää vaippa puristaa' - ilme naamallaan.

Ehkäpä se tästä.