Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksut. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Juoksujen ja kurakelien suututtama

Doris on ollut (hieman) kärttyinen ja hankala neiti siitä asti, kun juoksut alkoivat. Mikään ei oikeastaan käy, kaikki on koko ajan huonosti ja entistä lujemmin pidetään kiinni omista mielipiteistä. Doris ei siis kävele lenkeillä, jos se on niin päättänyt. Se ei ota askeltakaan itse, vaikka äiti kiskoisin sitä koko Turun ympäri. Jos Doris tahtoo lähteä kotoa vasempaan, niin vasemmalle sen on myös päästävä, mikäli äidin mielii tehdä jotain muutakin kuin kiskoa hiki otsalla hihnan toisessa päässä vastaan kinnaavaa mäyräkoiraa perässään.

Doris on myös erityisen vaativa - jos mahdollista, normaaliakin vaativampi. Kun se kerran päivässä suostuu omasta aloitteestaan nousemaan pedistään, se haluaa huomiota. Heti. Paljon. Kaikilta. Jos se ei saa, alkaa piippaus ja ulina. Huuto suorastaan. Mutta äiti ja iskä on päättäneet pysyä lujina. Joku kuri diivallakin on oltava, niin paljon kuin se sitä vastustaakin.

Äsken Doris näki unta. Pedistä kuului hiljalleen kovenevaa ulinaa ja hännän piiskausta muovikoppaa vasten. Meno yltyi niin rajuksi, että neiti kopautti kerran häntänsä aikamoisella pamauksella kopan reunaan. Ääntä (ja kipua) säikähtänyt mäyrälapsi teki suuuuren loikan matolle. Ja loi tietysti syyttävän (jopa murhaavan) katseen äitiin. Niinpä niin.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Postausehdotuksia?

Ne päivät ovat taas täällä - kaikessa kurjuudessaan. Pesäkolossaan lymyilee tälläkin hetkellä ehkä maailman loukkaantunein mäyräkoira, joka ei millään voi ymmärtää, miksei se pääse koirapuistoilemaan tai lenkeillä liehakoimaan vastaantulevien urosten kanssa. Eniten neiti kuitenkin nyrpistelee juoksupöksyilleen (asiaa ei auta edes se, että ne ovat pinkit!) ja koska se paholainen, joka ne tällä kertaa puki neidin jalkaan oli äiti, Doris ei voi sietää äitiä ollenkaan. Ei, ei ja ei.

Koska äiti ei halua täyttää blogia möksähtäneen mäyriksen kuvilla, niin olisi kiva, jos te ihanaiset lukijat voisitte heitellä postausehdotuksia kehiin! Kysymyspostaus? Joku asiapostaus (ruokinnasta onkin tulossa jonkinlainen, kun joku sitä täällä toivoi)? Mistä te haluatte lukea? Sana on vapaa :) 

(Alla kuvituksena pari veneilykuvaa mökiltä ja isoisovanhempien ottamia otoksia "hoitolapsesta")





lauantai 8. syyskuuta 2012

Juoksujen esimainingit

Äiti ja iskä odottavat kovin Doriksen juoksuja alkaviksi. Tai oikeastaan päättyviksi. Niiden jälkeen kun neiti D viedään leikattavaksi (aika varmasti. Ellei äiti sitten jälleen kerran anna tunteidensa viedä ja päätä lykätä leikkausta seuraavien juoksujen jälkeiseen aikaan).

Juoksut selvästi lähenevät ja merkkejä on paljon ilmassa: turvonneet tissit ja alapää, normaalia herkempi (onko se edes mahdollista?) draamakuningatar, jonka takapuolta kukaan ei saa haistella, mutta jolla kuitenkin on oikeus nylkyttää jokaista kaksi- ja nelijalkaista. Tuttua tai tuntematonta. Erikoinen käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu tähän. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Doris nylkyttää ja repii myös omia tyynyjään ja peittojaan. Tällä hetkellä herkuista kelpaavat vain harvat ja valitut (tietenkin ne rasvaisimmat ja kalleimmat..), muille saatetaan juuri ja juuri vaivautua irvistelemään. Koirapuistossa neiti taas toimittaa puistopoliisin virkaa : muiden koirien leikit on ehdottomasti kielletty (D tunkee leikkivien koiren väliin ja haukkuu taukoamatta), mutta neiti itse saa jahdata/ahdistella/komennella kaikkia. Ja mikäli draamakuningatar itse suostuu leikkimään (mikä tässä vaiheessa, ennen juoksuja, ei ole ollenkaan päivänselvää), ei kellään ole oikeutta puuttua siihen. Koirakaverit ajetaan äänekkäästi ölisten muualle ja äitiä sekä muita ihmisiä juostaan karkuun iloisesti loikkien.

Mäyräkoiraneidin elämä on muutenkin melko rauhatonta hormonien jyllätessä. Tällä hetkellä äidin ja iskän rakas Prinsessa Ruusunen ei nuku juuri ollenkaan: on ehdottomasti parempi vaihtoehto valvoa yötä päivää takaoven luona ja seurata, josko siellä seikkailisi eksynyt unelmien prinssi, joka kiihkoissaan on hukannut reitin etuovelle. 

Muuttuuko muidenkin koirien käytös ennen juoksuja? Miten te kaksijalkaiset kestätte sen sekoamatta? ;)

maanantai 27. helmikuuta 2012

Kuka onkaan tuo pöksytön (ja juoksuinen) pikkukoira tuolla valkoisella matolla?

Äiti voisi vaikka kirjoittaa kirjan siitä, miten ikävä asia nartun juoksut ovat. Jotain tilanteen kurjuudesta kertoo varmasti sekin, että äiti luuli juoksujen kestäneen jo kuukauden, tarkistus kalenterista ja tadaa! takana vasta vaivaiset kymmenisen päivää.


MIKSI
- housut eivät millään pysy mäyrisneidin jalassa? Kuka ne oikein kiskoo pois?

- pöksyttömällä pyllyllä istahdetaan aina vaalealle matolle tai kiipeillään sohville?


- mäyrisneidin pitää liehakoida whippetpoika (pallipuoli, joka ei ole ainakaan ennen innostunut mistään) ihan pyörryksiin?

- mäyrisneidin piti sekoittaa em. whippetpojan pää niin pahasti, että äiti saa puolen yön jälkeen tekstarin, jossa kyseisen poikakoiran omistaja valittaa, kun koira ulvoo vieläkin - pari tuntia lenkin jälkeen?

- äidillä (tai kummitädillä) on jalassa aina ne parhaat housut, kun mäyrisneiti päättää kavuta syliin?


- äidin ja iskän piti hommata pikkuisen prinssin sijaan pieni prinsessa?


- miksi aika oli kullannut muistot ja kaikki narttukoirien kanssa vietetyt vuodet juoksujen tuomine tuskineen olivat pyyhkiytyneet äidin mielestä?


- taloutta pyörittää hormonihirviö mäyräkoira? Koko ajan on liian kylmää/kuumaa/vetoista/märkää/keksi itse ja elämä on muutenkin kovin vaikeaa. Raskaita huokauksia, mököttävä ilme, puoliksi syödyt luut... sitä arki tällä hetkellä on.


- NE EIVÄT VAAN LOPU?!