Juoksujen esimainingit

Äiti ja iskä odottavat kovin Doriksen juoksuja alkaviksi. Tai oikeastaan päättyviksi. Niiden jälkeen kun neiti D viedään leikattavaksi (aika varmasti. Ellei äiti sitten jälleen kerran anna tunteidensa viedä ja päätä lykätä leikkausta seuraavien juoksujen jälkeiseen aikaan).

Juoksut selvästi lähenevät ja merkkejä on paljon ilmassa: turvonneet tissit ja alapää, normaalia herkempi (onko se edes mahdollista?) draamakuningatar, jonka takapuolta kukaan ei saa haistella, mutta jolla kuitenkin on oikeus nylkyttää jokaista kaksi- ja nelijalkaista. Tuttua tai tuntematonta. Erikoinen käyttäytyminen ei kuitenkaan rajoitu tähän. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi Doris nylkyttää ja repii myös omia tyynyjään ja peittojaan. Tällä hetkellä herkuista kelpaavat vain harvat ja valitut (tietenkin ne rasvaisimmat ja kalleimmat..), muille saatetaan juuri ja juuri vaivautua irvistelemään. Koirapuistossa neiti taas toimittaa puistopoliisin virkaa : muiden koirien leikit on ehdottomasti kielletty (D tunkee leikkivien koiren väliin ja haukkuu taukoamatta), mutta neiti itse saa jahdata/ahdistella/komennella kaikkia. Ja mikäli draamakuningatar itse suostuu leikkimään (mikä tässä vaiheessa, ennen juoksuja, ei ole ollenkaan päivänselvää), ei kellään ole oikeutta puuttua siihen. Koirakaverit ajetaan äänekkäästi ölisten muualle ja äitiä sekä muita ihmisiä juostaan karkuun iloisesti loikkien.

Mäyräkoiraneidin elämä on muutenkin melko rauhatonta hormonien jyllätessä. Tällä hetkellä äidin ja iskän rakas Prinsessa Ruusunen ei nuku juuri ollenkaan: on ehdottomasti parempi vaihtoehto valvoa yötä päivää takaoven luona ja seurata, josko siellä seikkailisi eksynyt unelmien prinssi, joka kiihkoissaan on hukannut reitin etuovelle. 

Muuttuuko muidenkin koirien käytös ennen juoksuja? Miten te kaksijalkaiset kestätte sen sekoamatta? ;)