Tuuli, joka mäyriksen korvia heiluttaa...

Ei ole helppoa olla mäyräkoira - ainakaan tuulisella säällä. 

Ylpeä äiti käskee huomioimaan mahan alta kadonneet ihraheltat ;)

Talipalloja ihastelemassa ;)

Isoisä ja isoäiti (lähinnä kai isoisä) ovat päättäneet hommata talouteensa pienen, suloisen harmaan koiravauvan. Lauantai kuluikin pentuetta ihastellessa ja möksähtänyttä mäyräkoiraa lepytellessä. Doris kun ei millään suostu hyväksymään sitä, että joku rotan näköinen rääpäle tulee jakamaan jouluruuat sen kanssa. Doris ilmoitti myös selvin elein, ettei aio jakaa lelujaan tai petiään tulokkaan kanssa. Kodissa (ja mummolassa) voi olla kerrallaan vain yksi huomion keskipiste ja sehän on tietysti Doris-neiti itse.


Hätätapauksessa Doris kuitenkin suostuu ottamaan pennun, Moskun, rakastajakseen. Doris kun on kuullut, että rakastajilta voisi saada ylimääräistä huomiota ja kasapäin lahjoja - lemmenlurituksista neiti ei niin välitä ;)

Asemastaan epävarma ja (hivenen) loukkaantunut koiraeläin.

Vesivahinko

Vain kiukustuneen mäyräkoiralapsosen päässä voi syntyä ajatus vesivahingosta ja sen aiheuttamisesta. Sellainen on varsin oiva rangaistus laiskalle (ja luultavasti kuurollekin) äidille, joka ei herää heti ensimmäiseen 'herää nyt heti, haluan huomiota!' -vinkaisuun. 


Doris päätti laittaa lattiat uusiksi pureksimalla muutamankin kuumavesipullonsa (kuumavesipulloina toimii sellaiset isot Mehukatti-pullot). Tietenkään pulloja ei voinut (tai kannattanut) pureskella omassa pedissä vaan tuhon kannalta kaikkein kätevintä oli tulla repimään ne olohuoneeseen. Ja kun äiti vihdoin saatiin ylös ja olohuoneeseen, vahinko oli jo tapahtunut. Äiti ei äkkiseltään muista yhtään rattoisampaa aamua kuin tämän, jolloin puoliunisena astui lainehtivaan olohuoneeseen - eivätpähän unihiekat ehtineet kauaa kiusata silmiä, sillä herätys oli salamannopea.


Tällä hetkellä olohuone on kuin pommin jäljiltä. Irtopattereita on asenneltu olohuone täyteen, suuret, painavat ja litimärät matot on yritetty asennella niin, että ne ehkä joskus tämän vuoden puolella vielä kuivuisivatkin.. Äiti manailee mielessään pikkuhirviötä ja pohtii samalla, voisiko tällä samalla tuurilla patteri sytyttää matot palamaan.


Ja mitä tekee mäyräkoira äidin kuuratessa ja kuivatellessa lattioita? Levittää tietenkin toisessa huoneessa olevan pyykkikorin sisällön lattialle ja kaivaa itselleen pesäpaikan pyykkien keskelle - olohuoneessa kun on inhottavan kosteaa ja sotkuista.

Mäyräkoiran kirje joulupukille

Rakas Joulupukki

Jos on syntynyt näin kiltiksi mäyräkoiratyttöseksi kuin mitä minä olen, on lienee ansainnut myös kasapäin muutaman lahjan? Kiltteyteni lisäksi olen varsin vähään tyytyväinen, hiljainen ja kaikin puolin helppo lapsukainen. En myöskään pidä meteliä itsestäni ja käyttäydyn aina varsin mallikelpoisesti. 

Ymmärrän, että Sinulla on kova kiire näin joulun alla - siksi suosittelenkin hyppäämään kaikkien äitini kirjoitusten yli täällä blogin puolella. Jätä siis täysin huomiotta kaikki kirjoitukset, joissa valitellaan mäyräkoiratyttösen tuhotöistä tai käytösongelmista. Äiti on semmoinen hassuttelija, että saattaa toisinaan kirjoittaa aivan puuta heinää. 

Pieni tassuni puutuu, joten hyppään näistä mielistelyistä suoraan toiveisiini. Otathan toivomuksia täyttäessäsi huomioon, että tämä on ensimmäinen jouluni ja mielestäni olisi kohtuullista toteuttaa kaikki toiveeni?

MINÄ HALUAN:

1. Herkkuja, herkkuja, herkkuja

2. Jos ei edellisestä kohdasta vielä tullut selväksi: Paaaaaaaljon herkkuja! Kaikki purutikuista hanhenmaksapalleroihin hyväksytään!

3. Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä! (Voisitko vihjata äidille, että vihaan sitä punaista sadetakkia ja vaatteita ylipäätään? Sano samalla, että on eläinrääkkäystä pakottaa näinkin jalosukuinen eläin ulos sillon kun mittari näyttää vähemmän kuin +20 astetta)

4. Ison sängyn (vähint. 120 x 200cm), haluan tehdä naapurin hurtat kateellisiksi!

5. Mainitsinko jo ne herkut?

6. Lisää leluja! Olen tylsyyksissäni pureskellut kaikki vanhat leluni hajalle..

Ai niin! Pukki, minua hieman jännittää.. Äiti ja iskä menevät lauantaina isovanhempien kanssa katsomaan uutta koiravauvaa. Toivoisin kaikkein eniten, etteivät äiti ja iskä unohtaisi minua..

Niin joo ja iskälle ja äitille haluaisin helpomman ja iloisemman ensi vuoden!

Toveri Doris

Nellin tilanne: kasvaimista luultavasti olisi vielä 'selvitty', mutta kun eläinlääkärissä käytiin uudelleen, huomattiin, että lonkissa ei ole kaikki kunnossa. Sen huomasi viikonloppuna, kun Nelli ärisi ja murisi Dorikselle, jos neiti tuli liian lähelle takapäätä.  


Enää ei puhuta kuukausista, korkeintaan viikoista.

Täällä ne taas ovat, suru ja murhe

Nellin vatsasta löytyi torstaina kaksi pahalaatuista kasvainta.

Pienen pieni sekopää, kokonaan ilman lahjoja jää?

Otsikossa tulikin jo hieman osviittaa siitä, miksi blogi on jälleen kerran vaipunut unten maille. Syy on yksinkertaisesti ollut sairas mäyräkoira sairaine temppuineen. Äiti oli toki varautunut siihen, että potilaan kanssa saattaisi olla haastavaa: neiti kun sairastaessaan vaatii superisti enemmän rapsutuksia, triplasti nameja ja loputtoman määrän rakkautta ja ymmärrystä. 


Tällä kertaa eivät kuitenkaan hellät sanat, namivyöryt ja lempeät silitykset riittäneet. Äidin ja iskän hermoja on koeteltu koko viikko enemmän ja vähemmän. Kaikki alkoi oksentelusta. Ensimmäisenä lääkepäivänä Doris oksensi kerran, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Ja tietysti matoille ja/tai petiinsä. Äiti jynssäsi mattoja yömyöhään iskän vahtiessa Dorista uuden oksentelun varalta. Kun matot oli pesty ja olisi (periaatteessa) ollut nukkumaanmenoaika, päätti neiti kiipeillä sohville ja sänkyyn.. Siinä sitten saivat mattopyykistä väsyneet vanhemmat pitää vuoroin vahtia läpi yön.. 


Ensimmäiset päivät äiti ja iskä ymmärsivät. Molemmat lähinnä säälivät koiraparkaa, joka oli kokenut näinkin julman kohtalon valeraskauden muodossa. Mutta kun muutama päivä oli mennyt ja Doriskin selvästi vahvistunut, ei vanhemmilta enää riittänytkään ymmärrystä tuhotuille leluille, pureskelluille käsille tai alati ulvovalle/haukkuvalle/murisevalle/huutavalle mäyräkoiralle. Äiti ajatteli pikku neidin olevan turhautunut, joten lenkkeilyä lisättiin. Samalla Doris päätti siirtää sirkuksensa ulkopuolelle: flexi maistui taivaalliselta ja siinä oli muutenkin kiva roikkua, samoin koirapuistossa alkoivat pienemmät lajitoverit maistua turhankin hyviltä. Kyllä, Doris kirjaimellisesti söi pentuja ja pikkukoiria! (Nöyrimmät pahoittelut kaikille uhreille ja uhrien omistajille!). 


Enää eivät siis äidin perinteiset 'syötän sinut rotikoille' -uhkaukset toimineet, joten oli siirryttävä järeämpiin keinoihin. Piiiitkän puhuttelun jälkeen Doris alkoi vihdoin ymmärtää, että sen ensimmäinen joulu jäisi näillä näkymin varsin vähälahjaiseksi, jos se vielä jatkaisi kiukutteluaan. Tällä hetkellä (lahjojenkipeä) mäyriksemme lepäilee nätisti korissaan ja kertailee mielessään miten mäyristen pitikään käyttäytyä ;)