Idioottien kuningatar

Doris haluaa heti alkuun tähdentää, että otsikolla viitataan ehdottomasti tällä(kin) kertaa äitiin, eikä suinkaan pienen pieneen mäyrälapseen. Äiti ja äitin epämääräiset älynväläykset ovat nimittäin jälleen aiheuttaneet ylimääräisiä sydämentykytyksiä niin neli- kuin kaksijalkaisellekin väelle. Ja mitä äiti on sitten tällä kertaa keksinyt? No näyttelytpä tietenkin. Sunnuntaina. Enää ei voi perääntyä.

Doris on ilmaissut mielipiteensä koko touhuun varsin selvästi: kyljelleen heittäytymistä kävelyharjoituksissa, istuskelua "esittelypöydällä"... 

Vasta eilen äitikin tajusi, ettei ymmärrä näyttelyistä mitään! Onko mittaus kaikille mäyräkoirille pakollinen? Haittaako, jos mäyräneiti ravaamisen sijaan laukkaakin kehää ympäri? Tai vaihtoehtoisesti heittäytyy dramaattisesti kyljelleen? Entä kelpaako näyttelyissä tavallinen ohut musta nahkahihna ja -panta? Vai pitääkö olla sellainen kunnollinen (, jonka Doris Katujyrä saa hetkessä poikki)? 

Vinkkejä, neuvoja ja apua kiitos!!

Saaressa hoidossa!

Doris on siitä onnekas mäyräkoira, että neidillä on monta mainiota hoitopaikkaa. On molemmat isovanhemmat, kummitäti ja -setä, isoisovanhemmat ja lukuisat ystävät. Itse asiassa hoitopaikat ovat jopa niin mahtavia, että niistä pois lähteminen äidin tai iskän mukaan on joskus erittäin hankalaa ja haasteellista. Doris viihtyisi mieluiten hoidossa. Siellä saa hyppiä sohville ja sängyille, kaivaa pellot täyteen kuoppia ja nauttia jäätelöannoksia Iittalan antiikkilautasilta. Äidillä ja iskällä on ihan liikaa sääntöjä mäyrän makuun.

Viime viikon Doris vietti kuitenkin hieman erilaisessa hoitopaikassa. Vanhassa tutussa saaressa, mutta osin uudella porukalla. Viisi aivan erilaista koiraa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Aurinkoa ja riehakkaita leikkejä aamusta iltamyöhään!

Sydän verillä äiti sitten jätti mustan karvalapsensa saareen, vaikkakin tiesi, että hoitopaikka olisi mitä parhain. Ihan oikeasti, jos koira saa olla aamusta iltaan vapaana ulkona muiden koirakavereiden kanssa, voiko silloin edes epäillä hoitopaikan parhautta? Äiti tietenkin voi. Mitä jos Doris lähtee uimaan merelle ja hukkuu (logiikka?)? Entä jos merikotka vie sen (logiikka?)? Äiti saa kaikesta ongelman ;)

Mutta viimeistään nämä Barbien ottamat kuvat paljastivat, että hauskaa on ollut! Iso kiitos siitä, että Doris sai viettää varmaan yhden parhaista viikoistaan siellä! 

Mäyris ja "mäyris" löysivät heti toisensa ;)

Viikon tähdet: mäyrälapsi Doris, alaskanmalamuuttisamojedimix Elvis, "melkein mäyräkoira" Stara, jackrussel-perhoskoira Honey ja Ihasa apso Yoda!

Ruoka-aika ;)

Mäyriksen kestävä lelu - vihdoinkin!

Äiti, iskä ja muu Doriksen lähipiiri alkaisi varmasti itkeä, jos ruvettaisiin miettimään sitä, miten paljon rahaa pikku prinsessan leluihin on uponnut tässä parin vuoden aikana. Ja mikään niistä ei ole kestänyt paria päivää pidempään. Doriksen mielestä on niin mukava silputa ja tuhota. Jossain vaiheessa äiti jo uhkasikin, että neidille ei osteta enää yhtään lelua. 

Sitten eräänä iltana isoäiti ja isoisä kävivät kahvittelemassa ystäväpariskunnan luona. Lehmätilan isäntä kertoi keksineensä lelun, joka kestäisi rajummankin koiran lelun - sitä ei saisi rikki millään. Isoäiti ja isoisä olivat tietysti (ihan syystä) varsin epäileväisiä tällaisen "ihmelelun" suhteen. 

Lelu, josta isäntä puhui, ei ollutkaan varsinainen koiranlelu. Itse asiassa lelu olikin lehmän lypsämisessä (?) käytettävä musta kuminen putkilo, joka tuoksui tietysti maidolle. Nämä putkilot täytyy kuulemma vaihtaa säännöllisin väliajoin, joten niitä on paljon turhan panttina. 

Kumiputkilo taipuu, venyy ja paukkuu, mutta toistaiseksi Doris ei ole sitä rikki saanut! Ja lelu on kuitenkin ollut varsin kovakouraisissa leikeissä mukana jo lähes viikon...