lauantai 28. joulukuuta 2013

Se aika vuodesta..

Taasko ne ampuu niitä raketteja?


Tehtävä: Yrittää saada mäyrälapsi feromonpöllyihin ennen ensimmäisenkään raketin räjähtämistä. Tähän mennessä tehtävän suorittaminen on onnistunut kohtuullisesti. Kolmannen päivän iltana Dorre alkaa selvästi olla hieman.. no.. pöllyssä. Tai oikeastaan sitä on vaikea sanoa. Neiti kun nukkuu muutenkin kaiken sen ajan, kun ei ole äidin kiskottavana pihalla tai syö jotain. 

Miten te muut valmistaudutte uuteen vuoteen koiran kanssa? Onko antaa jotain hyviä vinkkejä? Tulossa on ensimmäinen kaupungissa vietetty uusi vuosi, ja äiti on hieman paniikissa. Doriskin varmasti olisi, jos ymmärtäisi, mikä päivä lähestyy uhkaavasti...

(Rakettien ääni saa siis Doriksen rauhattomaksi. Se vaeltelee ees taas ympäri kämppää huolestuneesti ympärilleen vilkuillen. Välillä neiti vetäytyy esimerkiksi sängyn alle, muttei jää ikinä pitkäksi aikaa paikalleen. Näihin "oireisiin" kaipaisimme siis apua tällä kertaa! :D) 

tiistai 24. joulukuuta 2013

Kuusimetsän kummajainen

Aatonaattona äiti päätti, että Doris on saatava kuusimetsälle mukaan. Kukaan muu ei ollut kovin innostunut ajatuksesta, ei edes neiti itse. Mielessä oli vieläkin vahvana toissavuotinen kuva, jossa isoisä, äiti ja kummitäti jahtasivat ketun perään lähtenyttä koiralasta. Siinä rytäkässä kärsivät hermojen lisäksi myös kaadettu kuusi, jota piti tietenkin koko pyydystysoperaation ajan kiskoa perässä..

Tänä vuonna kaksijalkaiset aikoivat kuitenkin olla mäyrää nokkelampia, ja päättivät pitää Doriksen turvallisesti flexin päässä. Äiti ja kummitäti olivat varmoja, että tällä kertaa kuusen etsiminen sujuu mutkattomasti. Mutta kuinkas kävikään!

Tänä vuonna Doris oli erittäin innostunut metsäläinen (liekö sitten johtunut lumettomuudesta). Heti autosta loikattuaan se kiskoi kuin heikkopäinen äidin roikkuessa flexin toisessa päässä. Ääneen pohdittiin, mahtaisiko hihna kestää moista repimistä...

Metsässä Doris sinkoili kumiluotina sinne tänne: risujen ali ja puunrunkojen ympäri, äiti perässä pujotellen. Sanomattakin on varmaan selvää, ettei äiti siinä vauhdissa kerennyt kuusia paljon katselemaan. Eikä kerennyt kummitätikään, kun sai koko ajan olla selvittämässä fleksiä milloin minkäkin risun ympäriltä.. 

Koko kaaoksen kruunasi hirviparka, joka sattui rymistelemään aivan kuusipartion edestä. Arvatkaa vaan, bongasiko neiti Hirvikoira sen! Tietenkin! Ja niin sitä mentiin! Nyt hihnan päässä roikkui isoisä ja äiti sekä kummitäti saattoivat vain jäädä ihmettelemään, miten kovaa mäyräkoira pienillä kintuillaan oikein pääsee. Oksat katkeilivat ja pehkot rymisivät parivaljakon laukatessa pelästyneen hirven perään...

Kymmenen minuutin kuluttua isoisä palasi innosta tärisevä mäyräkoira sylissään. Ja voi, miten loukattu sielu Doris olikaan! Se oli selvästi loukkaantunut siitä, ettei isoisä (metsämies muka, pah!) ollut tajunnut irrottaa fleksistä kokonaan. Hän, suuri ja rohkea hirvikoira, olisi varmasti saanut hirvipaistin hommattua pöytään! 

Doriksen draamailusta johtuen kuusipartio joutui tyytymään ensimmäiseen kuusenruotoon (metsästä oli päästävä äkkiä pois!).. Olihan se toki tuuhea, muttei yhtään sitä mitä etsittiin. Ihan liian korkea ja rungoltaan turhan paksu. Nyt olohuoneen nurkassa nököttää vino kuusi, joka on alhaalta niin tuuhea, ettei sen kastelu oikein meinaa onnistua. 

Alla muutama kuva Doriksen joulunvietosta!

Lahjat bongattu. Nää on kaikki varmaan mulle?

Ihania! Dorre on selvästi (ainakin jossakin välissä) osannut käyttäytyä, sen verran paljon kuusen alta löytyi lahjoja! Doris kiittää!

 Ja ettei nälkäkuolema vaan yllätä... Röyhkeyden huippu!

HYVÄÄ JOULUA!



perjantai 20. joulukuuta 2013

Ohi on!

Miksi äiti ei tykkää juoksuista? Ehkä siksi, että Doris näyttää aina juoksujen ajan tältä, kun pitäisi lähteä ulos:



(Huomatkaa uusi prinsessapanta - kiitokset isoäidille!)


Mutta mikä parasta, nyt ne (juoksut) ovat taas ohi! 

tiistai 3. joulukuuta 2013

lauantai 30. marraskuuta 2013

maanantai 18. marraskuuta 2013

Mitä täällä tapahtuu...?

Kerrankin äiti on sanaton. Viikonlopun aikana koirapuistoiltiin koko porukalla. Doris tepsutti jokaisella kerralla oikein mallikelpoisesti koirapuistoon ja käyttäytyi siellä asiallisesti. Iskä alkoikin epäillä äidin kertomuksia verenhimoisesta mäyrästä..

Tänään äiti koirapuistoili Dorren kanssa ihan vaan kahdestaan. Ja voi! Pieni mäyrä oli jälleen entisensä! Ihan turhaan äiti siis vuodatti noinkin paljon tekstiä edellisessä postauksessa.. Mussu-Dorre on palannut ja Hormonihirviö toivottavasti kadonnut ♥

Nyt, kun iskä on taas lähtenyt, pedistä tuijottavat pirullisen koiralapsen viekkaat silmät (tai sitten ei)..


Minäkö muka kiukkuinen? Äiti hei, ootko vähän tyhmä?



maanantai 4. marraskuuta 2013

Ihana vastaantulija ♥



"Tämän on pakko olla narttukoira, kun se on niin siro!"

♥ ♥ ♥

torstai 31. lokakuuta 2013

Löytyykö meille mistään MEJÄ-opettajaa?

Äiti on saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, että Doris voisi olla ihan kelpo mejä-koira. Äidin mielikuvissa Doris laukkaa kilometrikaupalla (.....) jälkeä pitkin ja löytää kaikki kolareissa haavoittuneet peurat ja hirvet. Aivan.

Vaikka äiti kuvitteleekin a) olevansa itse hyväkin koiranohjaaja ja b) Doriksen olevan tässä(kin) lajissa ylivoimaisen fiksu, niin silti tuntuisi ehkä ihan hyvältä pyytää apua. Ettei mikään vaan mene pieleen. Ja ettei äiti missään vaiheessa opeta joitain juttuja väärin.

Osaako kukaan siis suositella meille MEJÄ-opettajaa Turun tai Lohjan alueelta? Riittäisi, että äiti ja koira tajuaisivat idean (, joten ainakin pari kertaa täytyy varata)!  Mielellään joku sellainen, joka on itse kisannut kys. lajissa - ihan vaan, että on säännöt hallussa ;)

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi perheenjäsen

... nimittäin "saariperheeseen". Doris tapasi ensimmäistä kertaa Freyan, Elviksen uuden asuinkumppanin. Neitokaistem ensireaktiot eivät olleet kovin ilahtuneita: kiertelyä ja kaartelua, epämääräistä tuijottamista ja pilkahtelevia hampaita. Tässä vaiheessa äitiä alkoi jo jännittää ensi vuoden saarireissut..

Mutta neidit (erityisesti draamakuningatar itse!) yllättivät äidin ja muut läsnäolijat positiivisesti. Yhteinen sävel löytyi sittenkin! Minkäpä muunkaan, kuin muiden koirien haukunnan parissa ;) Isojen puolelle on niiiiiin kiva huudella, kun on aita välissä!


Freya







Saariperheen sekopäät <3 Kaikki samassa kuvassa!



torstai 17. lokakuuta 2013

Ennen ja jälkeen

Doris reilut 12 kiloa ja Doris 9,6 kiloa.

Nykyään Doris on kuin eri koira. Se jaksaa juosta muiden koirien perässä (ja pääsee joskus jopa ohi!) piiiiitkiä matkoja, neiti loikkii kuin aropupu aina vaan korkeammalle (sohville, tuoleille, sängylle... ja äiti repii hiuksiaan) ja mikä parasta, koko neidin olemus uhkuu elämänintoa! Äiti aina koirapuistossa ja lenkeillä vetistelee reipastuneen koiransa takia.

Draamailu ei kuitenkaan ole kadonnut minnekään (päinvastoin!), joten tylsää ei tule jatkossakaan olemaan. Välillä äiti jopa uhkaa syöttää Dodon samaksi vanhaksi laiskalötköpullukaksi - rauhallista koiraa on joskus ikävä ;)


ENNEN




Tämä surullinen ja apaattinen olemus on onneksi kadonnut!



JÄLKEEN




keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Syksy saapui sittenkin

Äiti innostui kuvaamaan (kaikkea muuta paitsi blogin päätähteä).. 

Miltä teidän syksy näyttää?