Äiti on saanut sellaisen ajatuksen päähänsä, että Doris voisi olla ihan kelpo mejä-koira. Äidin mielikuvissa Doris laukkaa kilometrikaupalla (.....) jälkeä pitkin ja löytää kaikki kolareissa haavoittuneet peurat ja hirvet. Aivan.
Vaikka äiti kuvitteleekin a) olevansa itse hyväkin koiranohjaaja ja b) Doriksen olevan tässä(kin) lajissa ylivoimaisen fiksu, niin silti tuntuisi ehkä ihan hyvältä pyytää apua. Ettei mikään vaan mene pieleen. Ja ettei äiti missään vaiheessa opeta joitain juttuja väärin.
Osaako kukaan siis suositella meille MEJÄ-opettajaa Turun tai Lohjan alueelta? Riittäisi, että äiti ja koira tajuaisivat idean (, joten ainakin pari kertaa täytyy varata)! Mielellään joku sellainen, joka on itse kisannut kys. lajissa - ihan vaan, että on säännöt hallussa ;)
Nenuaanhan mäyris osaa käyttää ihan itsestään. Hankalampaa on varmaan saada se tajuamaan, mitä omistaja haluaa. Katselepa Mäyräkoiraliiton sivuilta, jos sieltä löytyisi tietoa MEJÄ-toiminnasta. Varmaan voisin kuvitella, että mäyrisliitto järkkää jotain kurssejakin, terveisii M-L ja Ossi.
VastaaPoistaVoi ei, miten saatoin unohtaa Mäyräkoiraliiton sivut! :D Tyhmä minä. Kiitos vinkistä!
PoistaMejässä kivaa on se, ettei koiran tarvitse omata mitään erityistaitoja aloittaakseen harrastusta, eikä kyllä ihmisenkään ;) Kilpailuun asti jos treenataan, niin sitten tietty kartanluku- ja kompassinlukutaitoa tarvitaan ja ovathan ne muutenkin hyödyksi, mutteivät vielä treenivaiheessa välttämättömiä.
VastaaPoistaAinoastaan esim. "Etsi jälki" tai jokin muu tärppisana tai - lause siinä vaiheessa kun koira viedään alkumakaukselle on tarpeen. Koiran vaistot hoitavat loput, eikä koiralle edes saa puhua mitään kilpailutilanteessa ellei se sitten totaalisesti hukkaa jälkeä, jolloin se palautetaan takaisin sillä samaisella tärppisanalla - tai lauseella joka sille on opetettu. Koira lähtee automaattisesti seuraamaan verijälkeä, joten omistajan panos on kulkea kuusi metriä koiran jäljessä ja olla hiljaa :)
Mäyrisliiton sivuilta kyllä löytää tosi hyvät ohjeet ja sitten tietty konkarit osaavat antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja, kuten kuinka paljon verta pitäisi/saa käyttää jne. Olisko Doriksen kasvattajasta apua näissä asioissa?
Kiitoksia hyvistä vinkeistä! Ehkä täytyy uskaltautua sinne metsään ihan omin voimin :) Ja täytyy käydä kurkkaamassa Mäyräkoiraliiton sivut (en tajua, miten olen voinut unohtaa niiden olemassaolon?!).
Poista