Koiralapsien suhteen Doris on (yleensä..) ollut suvaitsevainen. Sitä ei haittaa, vaikka pentu polkisi päälle, repisi korvista tai hyökkäilisi naskaleitaan näytellen irtonahkaan kiinni.
Viime päivinä Doris on toiminut hoitotätinä kahdelle lapsukaiselle, 11 viikon ikäiselle labbistytölle ja hieman vanhemmalle mäyräneidille (terkkuja!). Kärsivällisesti se on ottanut iskut vastaan, hieman ärähtänyt, jos meno on käynyt liian villiksi. Mutta mitä tapahtuukaan, kun Doris-pentu -yhtälöön lisätään omena? Kyllä, omena. Eli siis jotain syötävää. Eli siis jotain, mitä Doris rakastaa. Siinä kohtaa menee raja. JYRKKÄ raja. Ruuan suhteen Doris on hyvinkin huumorintajuton. Silloin pennuille kyllä annetaan kyytiä (Dodon tapauksessa tämä tarkoittaa sitä, että hieman kovemmin päristään ja äristään..)!
Vaikka kiloja onkin karistettu, ei ahneus taida koskaan kadota? ;)
Kiitos paketista:)
VastaaPoista