torstai 21. huhtikuuta 2011

Doris vs. äiti

Tänään Doris on yrittänyt olla reipas, rohkea ja omatoiminen tyttö, mutta äiti on häirinnyt tätä yritystä koko päivän parhaansa mukaan...


Aamu alkoi crocsien kannolla häntä heiluen. Äiti kielsi, Doris jatkoi. Äiti kielsi uudestaan, Doris tarrasi lujemmin kiinni. Äiti otti kengän pois, Doris suuttui.


Äksyilyunien ja protestipissojen jälkeen päivä jatkui eläinlääkärillä. Sinne käveltiin ihan itse, eikä 150m matkaan (onni on eläinlääkärinaapuri) kulunut kuin 15 minuuttia. Tämänkin nautiskeluhetken äiti onnistui pilaamaan hoputtamalla koko ajan. Onnettomana olin varannut matkaan vain sen vartin puolentoistatunnin sijaan.


Eläinlääkärireissu meni varsin mallikkaasti. Doris kävi heti omatoimisesti vaa'alla! Mittariin kertyi kunnioitettavat 4,2kg (haha, meinasin kirjoittaa 42kg)! Mutta tässä kohtaa äiti taas mokasi nauramalla ja sanoen rakastavasti 'pullukka'. Moisesta suivaantuneena Doris kiipesi vaa'alle uudestaan ja kas kummaa! Tyttö ei painanut enää kuin 4.1kg:a! Enää ei äitiä naurattanut, vaan kateus iski: noinko helposti ne grammat toisilta tosiaan katoavat? ;)


Rokotus oli ja meni, korvatkin siinä sivussa putsattiin. Doris tuskin tajusi mitään, häntä vaan heilui ja rapsutuksia kerjäiltiin maailman suloisimmalla katseella :) Ja lopussa eläinlääkäri sitten (Doriksen mielestä vihdoinkin) tajusi kehua tytön maasta taivaisiin!


Rokotuksesta innostuneina reippailimme tänään rannalle (200m?). Doris tunsi rokotuksen myötä selvästi olevansa iso tyttö, sillä kotipiha ei enää kelvannutkaan pissipaikaksi. Ei, se halusi nähdä maailmaa;) Siellä sitten hortoiltiin rannalla hajuja nuuskien, mutta jossain vaiheessa väsy iski ja loppumatka kotiin makoiltiinkin sitten äidin sylissä. Jos kuoppaisella rantatiellä meno alkoi olla liian töyssyistä prinsessan makuun, Doris ilmoitti siitä kyllä heti 'unimurinallaan'.


Kotona sitten muutaman tunnin päiväunet (fleecepeittokasan ja kuumavesipullojen kanssa, talossa lämmintä 28 astetta), jonka jälkeen taistelu 'Doris vs. äiti' saattoi taas jatkua. Ensimmäiseksi otimme yhteen siitä, onko sopivaa kuikuilla (äidin mielestä) syvään ojaan. Doris halusi juomaan, äiti ei päästänyt. Doris halusi entistä kovemmin, äiti kielsi entistä kovemmin. Doris luovutti, niin äiti luuli. Doris teki yllätyshyökkäyksen ojaa kohti, äiti oli liian hidas. Doris kastui, äiti nauroi.


Tämän itsetuntoa ravistelleen kohtauksen (ja kuivailun) jälkeen matka jatkui takapihalle. Doris sai siellä syödä pikkuluutaan, mutta jostain kumman syystä tänään ei kuitenkaan oikein maistunut. Siispä Doris päätti olla oikein fiksu ja omatoiminen mäyräkoira ja piilottaa saaliinsa. Ensin se piilotettiin kukkapenkkiin, kaksijalkaiset eivät tykänneet. Sitten se piilotettiin pensaan alle. Sekään ei ollut hyvä. Lopuksi luu haudattiin murskekiven sekaan seinän viereen. Hetken nurmella istuskeltuaan Dorrelle kuitenkin tuli nälkä ja se päätti kaivaa luunsa esiin. Mutta miten viisas mäyräkoira tässä tilanteessa toimiikaan? Ei, se ei ryntää murskeen luo, vaan käy läpi kaikki piilot kukkapenkistä alkaen. Naurussa oli kyllä pidättelemistä (ja sekös Dorista kiukutti!) :D Niinpä, kun luu vihdoin löytyi, Doris hotki sen heti suuhunsa. Enää ei kyllä esittele taitojaan, kun niitä ei kerran osata arvostaa :(

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Doris osaa!

Doris osaa istua ja usein Doris istuukin, sillä siitä saa namipalkinnon.
Doris osaa tulla huudettaessa luokse, mutta Doris ei halua tulla, ellei kyse ole ruokakupin annosta.
Doris osaa käskyn 'irti', mutta usein Doris ei halua irrottaa, sillä äiti vie silloin yleensä jotain hyvää/kivaa pois.
Doris osaa olla hyppimättä, mutta joskus (päivittäin) Doris haluaa silti hyppiä.
Doris osaa olla purematta, mutta silti se käyttää hampaitaan ihmisten käsiin, huonekaluihin, kenkiin...
Doris osaa nukkua omalla pedillään, mutta jos on vieraita ja pitäisi näyttää miten fiksu ja iso koira jo on, Doris suostuu nukkumaan vain sylissä.
Doris osaa olla kerjäämättä, mutta silti se ilmestyy pöydän viereen ja/tai keittiöön ruoka-aikaan.
Doris osaa olla pissaamatta/kakkaamatta sisälle, mutta jos äiti tai isä on liian hidas/tyhmä/komenteleva Doris pissaa ja kakkaa myös sisälle.
Doris osaa kulkea nätisti hihnassa, mutta silti se joskus (viikottain) poukkoilee ja riehuu hihnan päässä.

Doris tietää milloin Salkkarit tulee ja ne se haluaa aina nähdä!







Suuri metsästäjä. Kavahtakaa myyrät ja hiiret!


Ihana kamala mäyräkoira!

Rupesin tänään miettimään, minkälaisia hassuja kommentteja ihmisten suusta onkaan päässyt, kun olemme kertoneet hankkivamme mäyräkoiran. Ajattelin jakaa muutamia teidän kanssanne!


1. Työhaastattelussa
minä: Niin ja hankimme viime viikolla koiranpennun, joten kai sekin lasketaan harrastukseksi?
haastattelija: Ehdottomasti! Onhan niissä aina hommaa. Mikä koira teillä on?
minä: Mäyräkoira.
haastattelija: *syvä ja piiiiitkä hiljaisuus* Osanottoni.


2. Lapsuudenkaveri kuuli, että ollaan hommattu koira
kaveri: niin minkä rotuinen Doris muuten on?
minä: mäyrishän se.
kaveri: miksi oi miksi?


3. Eräs nainen markkinoilla tuli silittelemään Dorista
nainen: oi kun hän on suloinen.
minä (ylpeänä): onon!
nainen: mullakin oli mäyräkoira, mutta vaihdoin sen sitten tähän helpompaan rotuun (silittelee bostoninterrieriään).
minä: kiva.


Tähän päälle vanhempani tilasivat meille kaikessa ystävällisyydessään "Apua, minullä on mäyräkoira"- nimisen kansion, joka muuten tuli postissa eilen! Doriksen mielestä kansio ja sen lukeminen on kuitenkin aivan turhaa, sillä mäyräkoira (Doris itse) opettaa kaikkein parhaiten. Vai voitteko väittää, että kansiota lueskelemalla oppisi taistelemaan pienen kovapäisen koiran kanssa kengistä, aamuherätyksistä ja pissapaikoista? Doris ainakin epäilee moista ja siksi hän käyttääkin suurimman osan päivästään tähän kaksijalkaisten 'kouluttamiseen' ;)







Oletteko huomanneet, että kertomalla omistavansa mäyräkoiran saa kuulijan joko hiljenemään täysin tai aloittamaan sääliryöpyn? Ellei kyseessä sitten ole mäyräkoiraihminen.

HUOMIO AGILITY-IHMISET!

Eli nyt kaivattaisiin vinkkejä/neuvoja/ideoita agilityn suhteen! Olen siis miettinyt, että voisin Dorren kanssa aloittaa agilityn, kunhan tuo tuosta hieman kasvaa.. Mäyris ei välttämättä ole ihan se ihannekoira radoille, mutta kokeiltaisiin nyt kuitenkin! :) 


Jos joku siis voisi kertoa omia kokemuksiaan agilitystä? Minkä ikäisenä koiranne aloitti sen, mitä olette lajista tykänneet? ymsyms. Kaikki tieto ja kokemukset ovat tervetulleita.



google.


Jännistä jännin viikonloppu!

Nyt on matokuuri takana! Huomenna sitten kymmeneltä eläinlääkäriin piikille - siis rokotukseen (ei, en ole tässä vaiheessa vielä luovuttanut koiruuteni suhteen).


Mennyt viikonloppu oli jännä! Sunnuntaina otetiin Dorre mukaan perinteisille pääsiäsmarkkinoille ja siellähän niitä ihailijoita sitten riitti (Doriksella siis, ei meillä, mutta tulipahan siinä sivussa sellainen suosittu olo). Ensin Doris ihmetteli menoa sylissä, mutta pian neiti vaati jo jalkautumista ja siellä sitä sitten mennä viipotettiin ympäriinsä :) Rapsutukset ja ihailut otettiin hienosti vastaan pieniltäkin ihmisiltä ja aina välissä muistettiin poseerata kameroille ;)  Emme kuitenkaan olleet markkinoiden 'ytimessä' vaan rauhallisemmalla reunalla, idea kun oli vain totutella ihmisvilinään ja erilaisiin ääniin.


Päivä (okei, tunti?) oli kuitenkin niin jännittävä ja aivotyötä vaativa, että kun lopulta päästiin kotiin, tyttö simahti heti! Eikä sitten herännytkään moneenmoneen tuntiin.. Astianpesukone ja pyykkikone saivat molemmat pauhata vieressä, eikä neiti korvaansa lotkauttanut :)


Viikonloppuun mahtui myös pihamaan kaivamista (ihan uusi keksintö ja erittäin jännä sellainen!), 'lenkkeilyä' (300m?) talon isojen koirien kanssa sekä äkäisen naapurikoiran kesyttämistä :D

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Doriksen verivihollinen esittäytyy.

Syöttöpossu, joka on Dorren mielestä aina väärässä paikassa väärään aikaan. Possu-parka on saanut maksaa siitä kovan hinnan (lue: se on pureskeltu rei'ille).



Alla vielä todiste siitä, ettei Dorre nyt ihan niin kamala peto kuitenkaan ole ;) (sori D, tässä menee sun viimeisetkin uskottavuuden rippeet).



Uutuuden huumaa.

Dorren elämässä on tapahtunut taas paljon uutta ja jännittävää!
Suurin ihmetys on varmasti ollut matolääke :) Ei lääkkeessä itsessään ole ollut mitään ongelmaa, mutta suurta mielenkiintoa herättää sen kanssa tarjoillut nakit ja lihapullat. Dorren mielestä tarjoilu voisi aina olla yhtä hyvää! Siinä jää jopa päivittäiset häränhännät kakkoseksi, kun tarjolla on kotitekoisia lihapullia ja kaupan nakkeja ;) Isäni ansiosta lapsukainen on myös päässyt palvilihan makuun siinä määrin, että aina kun palviliha ihanine tuoksuineen otetaan jääkaapista esille, alkaa haukku-huuto-vinkumis-kerjäämis-murina-kuoro :D Hieman on ollut viitteitä siitä, ettei oma ruoka enää oikein maistuisikaan.. En kyllä yhtään ihmettele, kuka nyt söisi kuivia muroja, jos tarjolla kerran on ihan kunnon lihaakin?


Toinen suuri ihmetys on vanhempieni suuren suuri piha. Nyt Dorre on nimittäin reipastunut sen verran, että uskaltaa jo kuljeskella tontin rajaa ympäri :) Paras keksintö meidän kaksijalkaisten puolelta onkin ollut flex-talutin, joka mahdollistaa Dorren vapaamman liikkumisen. Huomaa, että koirakin kiinnostuu ja innostuu ihan eri tavalla, kun se saa mennä ja tulla vouhottaa ympäri pihaa hieman vapaammin :)


Ulkoilu on sujunut mallikkaasti ja pihalla viivytään jo puolisenkin tuntia kerrallaan lehtiä syöden ja jänniä hajuja haistellen.





Ai niin! Arvatkaapas ketä pientä nelijalkaista on pyydelty ensi vuonna metsästys- ja luolahommiin?;) Pyh, en anna Dorrea minnekään :D Kasvatan sen pumpulissa ;)




kuinka moni päästäis noin fiksun eläimen metsälle?

torstai 7. huhtikuuta 2011

Dorre < 3 Nepi

Tässä nyt vihdoinkin näitä kuvia viikonlopulta! Sen verran vauhdikas kaksikko oli, ettei kaikkein tarkimpia kuvia kyllä tullut :D Mutta ainakin noissa kuvissa on sitä menemisen meininkiä! ;)










Terkkuja kummitädiltä


Dorren Karoliina-kummi on täällä taas käymässä (lue: pelastamassa mut ja Valtterin hermoromahdukselta), joten annoinkin hänelle vaihteeksi mieluisemman tehtävän verrattuna koiran pissattamiseen tuolla vesisateessa: hän saa nyt kirjoittaa ajatuksiaan, ideoitaan tms. liittyen Dorreen :) 

Tässäpä:

Kun saavuin Even ja Valtterin luo, Dorre tuli vastaan innokkaasti häntä heiluen. Mutta mitä kaksikuukautiselta pennulta voikaan odottaa; sormien ja kengännauhojen järsimistä ;) Oli kivaa taas päästä leikkimään pikkuisen kanssa! Kovimmat lelut käytössä ovat "syöttöpossu"-vinkulelu, tennispallo (joka sointuu Doriksen pannan väriin!) ja vessapaperirullanhylsyt. Doris oli aina yhtä pirteä itsensä! Välillä se tuli huilimaan syliin, jonne se on myös monta kertaa tänä iltana nukahtanutkin. Neidillä tuntuu olevan paremmat unenlahjat kuin viime viikolla. Toisaalta tämä voi tarkoittaa sitä, että Dorre saa illan aikana yhden niistä lukuisista hulluuskohtauksistaan... Sitä odotellessa! Mutta eihän siitä voi olla pitämättä, niin suloinen se on <3

PS. Pikkunen on kasvanut kovasti! Kaulapantaakin piti jo löysentää ;)




Alla vielä Karon ottamia ihania kuvia!:)














lauantai 2. huhtikuuta 2011

Säännöistä

No niin! Nyt on "vierailuviikonloppu" (to-la) takana ja hengissä selvittiin! :) Dorre sai moooooonta uutta ihmisystävää (ja -ihailijaa), eikä automatkatkaan sitten lopulta tuottaneet ongelmia, omistaja kun hieman panikoi ennakkoon...


Ajattelin tässä postauksessa hieman kertoa Dorrelle asetetuista säännöistä ja ehdoista. Jotenkin tossa, kun koiralle uusia ihmisiä tuli, niin sitä tuli kerrottua kaikenlaisia sääntöjä - vaikka musta tuntuu, että eletään sellaisessa kaaoksessa, ettei mitään rajaa :D 


Listasin nyt muutamia (senkin takia, et voidaan sitten joskus naureskella näille) sääntöjä:


1. Makuuhuone on vain kaksijalkaisia varten
Tämä sen takia, että meillä molemmilla on allergiaa (lähinnä kissa) ja halutaan muutenkin pitää yksi sellainen koiravapaa -huone.


2. Ulos mennään heti herättyä ja syötyä
Tavoitteena saada siis tyttönen joskus sisäsiistiksi! Toiminut tosi hyvin, ei oo enää tarvinnut pissoja tai kakkoja siivoilla!
HAHA! Just tätä kirjottaessa toi mustis sitten tuli ja kusi tohon mun jalkoihin! :D


3. Koiraa ei silitetä sohvalta tai tuolilta, eikä myöskään oteta sylissä niihin
Tässäkin ihan järkevä perustelu taustalla. Ei siis haluta, että koira aikuisenakaan hengailee sohvalla (jo tuon selkänsäkin takia) tai hyppii sitä päin.


4. Ihmisten, huonekalujen ym. pureminen on kielletty
Tuskin tarvitsee sen kummemmin perustella!


5. Heti kun Doris tulee ulkopisuilta sisälle, se saa namin
Kuvitellaan kai, että näin tekemällä se sitten ehkä mahdollisesti joskus karatessaan olisi helpompi saada kiinni ;)


Siinä nyt muutamia, jotka tuli ekaksi mieleen :) En tiedä, kuulostiko toi teidän mielestä miten pahalta, mutta kyllä koira siis saa elää ihan kunnon koiran elämää :D Yhteiset, selvät pelisäännöt, jotka on tehty alusta alkaen selviksi, helpottanevat pikkuisen elämää.







perjantai 1. huhtikuuta 2011

Pikapäivitys

Täällä tosiaan ollaan vanhempien luona! Automatka (reilu tunti) meni hyvin, ensin hieman kiljahdellen, mutta lopulta hienosti nukkuen. Täällä kaikki taas oli sitten ihan uutta ja ihmeellistä, mutta minkäänlaista arkuutta tms. ei ollut havaittavissa, päinvastoin! Dorre selvitti heti "kielletyt paikat" ja juoksentelikin iloisesti pitkin kämppää kaksijalkaisten yrittäessä pysyä perässä :)

Kun ruoka oli syöty ja ensimmäistä luuta(!) maisteltu, oli vuorossa vierailun jännittävin osio: Nelli-koiran tapaaminen. Dorre oli saanut tutustua Nelliin (ja vähän Venlaankin) aidan läpi, mutta nyt Nelli tosiaan tuotiin ihan sisälle asti. Alkuun Doris oli hyvinhyvin ihmeissään itseään kolme kertaa isommasta karvakasasta. Neiti istui paikallaan, eikä uskaltanut liikkua minnekään.. Kun jalat taas 'toimivat' tyttö juoksi ihmisten syliin turvaan, Nellin ihmetellessä vähän matkan päästä.

Pian Doris kuitenkin innostui ja alkoi leikkiä (aika rajustikin) Nellin kanssa :) Nelli oli kyllä niin hyvä koiraopettaja: ei hermostunut turhasta, varoi tarkasti, ettei polkisi pienen päälle, mutta osasi tarvittaessa myös hieman 'ojentaa' Dorrea, jos näki sen aiheelliseksi. Kuten isäni ennusti, alun kankeus kääntyi pian päälaelleen: Doris jahtasi Nelliä :P 11-vuotias Nelli-parka oli ihan hätää kärsimässä :D

Ilta meni siis todellakin hyvin! Ja mikä parhainta, illan riehunta väsytti Dorren niin perusteellisesti, ettei pennusta kuulunut yön aikana yhtäkään äännähdystä ;) Kuviakin tuli otettua, mutta laitan ne tämän postauksen yhteyteen myöhemmin, sillä kamerasta loppui akku :((

Ai niin! Hahaa, ilta huipentui Dorren kukkoiluun! Se valtasi itselleen sekä oman että Nellin pedin :D Nelli-raukka joutui nukkumaan lattialla :(