Suurin ihmetys on varmasti ollut matolääke :) Ei lääkkeessä itsessään ole ollut mitään ongelmaa, mutta suurta mielenkiintoa herättää sen kanssa tarjoillut nakit ja lihapullat. Dorren mielestä tarjoilu voisi aina olla yhtä hyvää! Siinä jää jopa päivittäiset häränhännät kakkoseksi, kun tarjolla on kotitekoisia lihapullia ja kaupan nakkeja ;) Isäni ansiosta lapsukainen on myös päässyt palvilihan makuun siinä määrin, että aina kun palviliha ihanine tuoksuineen otetaan jääkaapista esille, alkaa haukku-huuto-vinkumis-kerjäämis-murina-kuoro :D Hieman on ollut viitteitä siitä, ettei oma ruoka enää oikein maistuisikaan.. En kyllä yhtään ihmettele, kuka nyt söisi kuivia muroja, jos tarjolla kerran on ihan kunnon lihaakin?
Toinen suuri ihmetys on vanhempieni suuren suuri piha. Nyt Dorre on nimittäin reipastunut sen verran, että uskaltaa jo kuljeskella tontin rajaa ympäri :) Paras keksintö meidän kaksijalkaisten puolelta onkin ollut flex-talutin, joka mahdollistaa Dorren vapaamman liikkumisen. Huomaa, että koirakin kiinnostuu ja innostuu ihan eri tavalla, kun se saa mennä ja tulla vouhottaa ympäri pihaa hieman vapaammin :)
Ulkoilu on sujunut mallikkaasti ja pihalla viivytään jo puolisenkin tuntia kerrallaan lehtiä syöden ja jänniä hajuja haistellen.
Ai niin! Arvatkaapas ketä pientä nelijalkaista on pyydelty ensi vuonna metsästys- ja luolahommiin?;) Pyh, en anna Dorrea minnekään :D Kasvatan sen pumpulissa ;)
kuinka moni päästäis noin fiksun eläimen metsälle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti