Pienen pieni sekopää, kokonaan ilman lahjoja jää?

Otsikossa tulikin jo hieman osviittaa siitä, miksi blogi on jälleen kerran vaipunut unten maille. Syy on yksinkertaisesti ollut sairas mäyräkoira sairaine temppuineen. Äiti oli toki varautunut siihen, että potilaan kanssa saattaisi olla haastavaa: neiti kun sairastaessaan vaatii superisti enemmän rapsutuksia, triplasti nameja ja loputtoman määrän rakkautta ja ymmärrystä. 


Tällä kertaa eivät kuitenkaan hellät sanat, namivyöryt ja lempeät silitykset riittäneet. Äidin ja iskän hermoja on koeteltu koko viikko enemmän ja vähemmän. Kaikki alkoi oksentelusta. Ensimmäisenä lääkepäivänä Doris oksensi kerran, toisena päivänä kaksi, kolmantena kolme ja niin edelleen. Ja tietysti matoille ja/tai petiinsä. Äiti jynssäsi mattoja yömyöhään iskän vahtiessa Dorista uuden oksentelun varalta. Kun matot oli pesty ja olisi (periaatteessa) ollut nukkumaanmenoaika, päätti neiti kiipeillä sohville ja sänkyyn.. Siinä sitten saivat mattopyykistä väsyneet vanhemmat pitää vuoroin vahtia läpi yön.. 


Ensimmäiset päivät äiti ja iskä ymmärsivät. Molemmat lähinnä säälivät koiraparkaa, joka oli kokenut näinkin julman kohtalon valeraskauden muodossa. Mutta kun muutama päivä oli mennyt ja Doriskin selvästi vahvistunut, ei vanhemmilta enää riittänytkään ymmärrystä tuhotuille leluille, pureskelluille käsille tai alati ulvovalle/haukkuvalle/murisevalle/huutavalle mäyräkoiralle. Äiti ajatteli pikku neidin olevan turhautunut, joten lenkkeilyä lisättiin. Samalla Doris päätti siirtää sirkuksensa ulkopuolelle: flexi maistui taivaalliselta ja siinä oli muutenkin kiva roikkua, samoin koirapuistossa alkoivat pienemmät lajitoverit maistua turhankin hyviltä. Kyllä, Doris kirjaimellisesti söi pentuja ja pikkukoiria! (Nöyrimmät pahoittelut kaikille uhreille ja uhrien omistajille!). 


Enää eivät siis äidin perinteiset 'syötän sinut rotikoille' -uhkaukset toimineet, joten oli siirryttävä järeämpiin keinoihin. Piiiitkän puhuttelun jälkeen Doris alkoi vihdoin ymmärtää, että sen ensimmäinen joulu jäisi näillä näkymin varsin vähälahjaiseksi, jos se vielä jatkaisi kiukutteluaan. Tällä hetkellä (lahjojenkipeä) mäyriksemme lepäilee nätisti korissaan ja kertailee mielessään miten mäyristen pitikään käyttäytyä ;)