maanantai 28. marraskuuta 2011

Tuuli, joka mäyriksen korvia heiluttaa...

Ei ole helppoa olla mäyräkoira - ainakaan tuulisella säällä. 
Ylpeä äiti käskee huomioimaan mahan alta kadonneet ihraheltat ;)








3 kommenttia:

  1. Heh, Ellilläkin on aina korvat nurinperin, jo pienelläkin tuulella. Mitä, onkos siellä Dorren masun alla jotain ihrahelttojakin ollut ;D)) Niin kevyt näyttää Doris olevan, että jopa leijuu tuulen mukana tuossa yhdessä kuvassa.

    VastaaPoista
  2. Onse vaan niin komee :D neiti... Okei pitäis ehkä sanoo kaunis ja viehkee ja kaikkee mut kun se niin jotenkin muistuttaa Miloo... :D Ehkä se on toi vähän "roteva" varsi :) Tulispa meitin Brecistäkin tuommonen :) Mä kun tykkään vähän isommista mäykeröisistä. Ei mitään ruipeloita... Pitää olla jotain mistä ottaa kiinni ;)

    VastaaPoista
  3. Ellieli: Hihi, ihan muutama hassu ihraheltta vain ;) Mistä lie sitten johtunutkaan... :D Ja juu, äkkiä vaan lisää ruokaa (ja niitä nameja!) nokan eteen, jottei lähde koira tuulen mukana karkuteille!

    Veera ja kumppanit: Jep, Dodo on tommonen aika jytky! Tai siis, se on nyt aika hyvässä kunnossa (kylkiluut tuntuu jne.), eikä siitä vain _saa_ semmosta laiheliinia, niinku jotkut mäykyt on.. Mutta joo, iteki tykkään vähän tommosesta paksummasta mallista :d

    VastaaPoista