Äidin on pakko myöntää, että pikku prinsessasta on tullut pikku riiviö. Hirviövauva. Monsteri. Äiti on ollut ehkä hieman lepsu, mitä tulee hihnakäyttäytymiseen (on niin kiva, kun koira saa viilettää "vapaana" flexin päässä ja tekee siksak-liikettä puolelta toiselle) tai yleisiin käytöstapoihin (se on ihan ok, että koira ryysii joka paikkaan ensimmäisenä). Mutta nyt asioihin on tulossa muutos!
Äiti on aloittanut Doriksen kanssa ihan alkeista. Ovista ja muista kulkuaukoista menevät ihmiset ensin. Sisälle tullessa pikku neiti saa jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, että äiti tai isä antaa luvan jatkaa matkaa. Flexinkin kanssa ollaan treenattu, vaikka äiti edelleen on sitä mieltä, että on paljon kivempaa, kun koira viilettää kilometrien päässä edessä (tai no, Doorin tapauksessa jäljessä..). Neiti ei myöskään enää saa huomiota jokaisesta vinkaisusta tai tassunraapaisusta.
Äiti ei tiedä, onko edellä olleen mahtipontisen perustottelevaisuussaarnauksen jälkeen hyvä kirjoittaa tätä: Tällä hetkellä Doris siis vuoroin puree epätoivoisesti blogiaan päivittävää äitiä varpaasta ja vuoroin loikkii sohvalle (, mikä siis on ankarasti kielletty). Lähtökohdat kouluttamiselle ovat siis varsin hyvät ;)
Mitkä asiat teidän mielestä kuuluvat koirien "hyviin käytöstapoihin" ja perustottelevaisuuteen yleensä? Mitä te vaaditte koiriltanne?
Täällä ilmoittautuu yksi koirien "vääpeli" ;)
VastaaPoistaMeillä koira ei mene edellä ovista, "väistä"-komento on tullut nelitassuille tutuksi, ja sen kuultuaan peruuttavat kiireesti jalkojeni taakse. (HUOM: silti ne halutessaan vetävät, temppuilevat ja kenkkuilevat. Ehkä kuitenkin vähemmän kuin muuten...)
Lenkillä ei tehdä sik-sakkia... se on minusta raivostuttavaa, jos talutan edes takaisin koheltavaa koiraa (tai kahta!), mutta myös vastaantulevat sik-sakkaajat kiristävät pinnaa, koska silloin on oman koirankin hallinta (uhovien urosten kohdatessa) aika hankalaa. (HUOM: meillä saa sik-sakata metsätiellä! Se on vapaata ulkoilua, pyöräteillä mennään liikennesääntöjen mukaan. Ei aina eikä täydellisesti, mutta vaatimukista en tingi koskaan.)
Kolmas on sitten ruokailu. Ruokaa ei syödä ilman lupaa, kupin viereen istahdetaan ja katsotaan emäntää silmiin. Joskun Artulta jää huomaamatta antamani lupa, ja se jää kaulaa kurkotellen katsomaan, että joko, joko... (HUOM: pohjakoulutuksella näyttää olevan ISO merkitys. Basse alkoi opetella perheemme tapoja vasta vuoden vanhana. Hyvä oppilas, mutta joskus yrittää palata omiin tottumuksiinsa herkemmin kuin Arttu.)
Siis mitään käytösvalioita ei meillä asu, enkä puhu korkealta ja kovaa. Mutta noita juttuja olen noudattanut ja ilman niitä taitaisin olla vain palvelijan asemassa :) Nyt tunnen hetkittäin, että olen muutakin ;D)
Sinnikkyyttä vaan, kyllä Doriksen (ja pikku-Stellan) tottelevaisuus kasvaa joka kerta kun jaksat toistaa ja toistaa... ja toistaa. Se on joskus väsyttävää, kun itsekään ei jaksaisi, mutta palkitsee joskus niin, että itsekin yllättyy, kun koira tarjoaa pyytämättä jotain opittua asiaa ;D)
Hyvää syksyä teille! Olette suloisia koiruuksia :)
Heips... nyt tuli vissiin moka... miten mä muistin, että teillä on toinenkin koira. ;(
PoistaHeh, ei meillä oo muita (toistaiseksi) Doorin lisäksi :)
PoistaMäkin voisin ottaa ton, että metsäreissuilla sais mennä vapaammin (eli sitä siksakia ees taas) ja muutoin sitten nätisti liikennesääntöjen mukaan!
Ruokailun suhteen mennään ihan samoilla linjoilla, jee!
Innostuin tosi paljon tästä sun kommentista, kiitos! Sain paljon lisäpotkua "arkitreeniin" :)
Koirakoulussa sain hyvän vinkin, kun kyselin, voiko koiran antaa viilettää sitten koskaan fleksissä, jos haluaa sen oppivan kulkemaan rinnalla. Nahkahihna viestittää koiralle, että nyt kävellään nätisti. Fleksin kanssa on vapaampaa. Toisaalta on myös mahdollista opettaa koiralle, että joillakin (metsä)teillä irrotellaan, pyörätiellä taas ei. Ja taas toisaalta, pitäis saada koira hallintaan millä tahansa taluttimella, meillä ei oikein viime päivinä ole onnistunut...
PoistaHeh, kyllä hävetti ja harmitti, kun paukasin kommentissa teille toisen koiran, ja sille oli jo nimikin keksitty ;D)))
Täällä toinen joka on päättänyt aloittaa kunnon kurinpidon. Ensimmäisenä käytöstä jää flexi, Nelli kävelee huomattavasti kurinalaisemmin kun käytössä on nahkainen talutin.
VastaaPoistaNelli ymmärtää monia käskyjä, niiden noudattaminen on toinen asia. Eli kertakäskyn pitäisi riittää, sitä aletaan harjoittelemaan. Esim. "alas" kun hypätään sohvan selkänojan päälle... :)
Nellillä on vieläkin vähän ylipainoa, olen kouluttanut sitä aina herkkujen avulla. Siihen pitää keksiä vaihtoehto.
Luulen, että täälläkin joudutaan luopumaan flexistä.. :( Se on vain niin kovin kätevä + se on ainoa talutin, jota Doris ei pure/yritä purra poikki.
PoistaMeilläkin Doris osaa _periaatteessa_ aika paljon juttuja, mutta neiti on usein täyskuuro käskyjen suhteen ;) On noloa selitellä esim. koirapuistossa "kyllä se osaa, mut se ei nyt vaan taaskaan halua.." :D
Jos keksit vaihtoehdon herkuille, kerro ihmeessä! Meillä ei ainkaan lelut motivoi tarpeeksi..
Omista kokemuksista saisi varmaan oman postauksen tuonne blogin puolelle, mutta tässä nyt kommenttia jo esille tulleisiin asioihin. ;)
VastaaPoistaMeillä tehtiin kurinpalautus aikoinaan juuri noin eli ihminen menee ekana kulkuaukoista, kaikesta ei saa huomiota ja me ei kontata niitä leluja huonekalujen alta esiin (koska ne ovat samantien siellä takaisin PIIP PIIP YHYY).
Hihnassa kuljetaan yleisillä teillä aina vasemmalla puolella ja meidän edessä. Toi sun kommentti: kilometrien päässä edessä (tai no, Doorin tapauksessa jäljessä..) kuulostaa NIIN tutulta! :D
Ruokakupin saamiseksi pitää istua nätisti paikallaan. Lupa tulee kun kuppi on paikallaan ja Alma napittaa nätisti silmiin. Ruoka syödään kerralla. Jos kupilta lähetään haahuilemaan pois tai sitä syödään yli 5-10min, niin kuppi nostetaan pois eikä enempää heru ennen seuraavaa päivää.
Hyvää syksyä sinne teille ja paljon rapsuja Dodolle. <3
Ihanaa, ettei olla ainoita, jotka kamppailee "perässä raahattavan mäyriksen" kanssa :D Ootko keksinyt siihen mitään keinoa? Siis miten koiran saisi liikkumaan reippaasti ja iloisesti eteenpäin? Meillä D on kulkenut vain pari kertaa edellä.. silloinkin metsässä jonkun hajun perässä :P
PoistaIhanaa syksyä sinnekin ja Almalle pusuja <3
Voisko tohon soveltaa samaa metodia kuin yleensä koiran huomion kiinnittämisessä. Eli kun koira tulee (kaukaa edesta tai kaukaa takaa...) sun rinnalle, annat sille namin. Katsekontaktista jatkatte matkaa, ja jos se tulee muutaman askelen kanssasi, palkitset taas (ja seisahdut syömisen ajaksi, niin mua neuvottiin...). Eihän palkitsemista ikuisesti tarvitse jatkaa, mutta sillä pääsee alkuun, ja sitä voi harventaa, kun koira alkaa usein tarjoutua tulemaan itse vierellesi. Mutta aluksi ei voi kuulemma palkita liikaa :) Paitsi silloin, jos palkitseekin koiran kerjäämisen eikä toivottua toimintaa...
Poistaohoh, nyt tuli paasattua, lähdenpä testaamaan taas lenkille, miten huonosti nuo opit menee taas meillä...