Äiti voisi vaikka kirjoittaa kirjan siitä, miten ikävä asia nartun juoksut ovat. Jotain tilanteen kurjuudesta kertoo varmasti sekin, että äiti luuli juoksujen kestäneen jo kuukauden, tarkistus kalenterista ja tadaa! takana vasta vaivaiset kymmenisen päivää.
MIKSI
- housut eivät millään pysy mäyrisneidin jalassa? Kuka ne oikein kiskoo pois?
- pöksyttömällä pyllyllä istahdetaan aina vaalealle matolle tai kiipeillään sohville?
- mäyrisneidin pitää liehakoida whippetpoika (pallipuoli, joka ei ole ainakaan ennen innostunut mistään) ihan pyörryksiin?
- mäyrisneidin piti sekoittaa em. whippetpojan pää niin pahasti, että äiti saa puolen yön jälkeen tekstarin, jossa kyseisen poikakoiran omistaja valittaa, kun koira ulvoo vieläkin - pari tuntia lenkin jälkeen?
- äidillä (tai kummitädillä) on jalassa aina ne parhaat housut, kun mäyrisneiti päättää kavuta syliin?
- äidin ja iskän piti hommata pikkuisen prinssin sijaan pieni prinsessa?
- miksi aika oli kullannut muistot ja kaikki narttukoirien kanssa vietetyt vuodet juoksujen tuomine tuskineen olivat pyyhkiytyneet äidin mielestä?
- taloutta pyörittää hormonihirviö mäyräkoira? Koko ajan on liian kylmää/kuumaa/vetoista/märkää/keksi itse ja elämä on muutenkin kovin vaikeaa. Raskaita huokauksia, mököttävä ilme, puoliksi syödyt luut... sitä arki tällä hetkellä on.
- NE EIVÄT VAAN LOPU?!