Vaikkei nykyään enää ensinäkemältä uskoisikaan, on Doriskin ollut varsin pieni ja lutunen otus. Toki se on suloinen vieläkin, mutta sellainen pehmo-pentumaisuus on kyllä karissut aikoja sitten :D Äitiä hieman surettaa, eihän Doris ole kuin viisi kuukautta. Viisi! Doriksen pitäisi olla pieni pehmoeläin vielä ainakin... öö... pari vuotta? Melko ärhäkkään 'äititahtootoisensöpönkoiran' -kuumeeseen ei ihan hirveästi auttanut katsella Dodon vaip.. siis vauvakuvia :P
Isä väittää, että äiti tarkoituksella hyppi niiden 'tähän Doris pissasi'- ja 'tämäkin oli ehjä ennen mäyräkoiran tuloa taloon' -kuvien yli, mutta äiti puolustautuu, ettei muista mitään siitä pissakakkarallista tai muutamasta hassusta tuhotusta huonekalusta. Tai no, ehkä muistaa, mutta tällä hetkellä koirajutut on parempi värittää vaaleanpunaisiksi hattarapilviunelmiksi, jotta saataisiin iskäkin vakuuttuneeksi, että kyllä toinen koira menee tässä samalla kuin yksikin. Ja kolmas. Ja neljäs.
Doris on ollut ruttukasa. Doris on ollut pehmoinen. Doris on ollut suloisen kömpelö. Doris on ollut sylivauva. Ja onneksi Doris on edelleen tuota kaikkea <3











