Heinäpellolla roihusi myös lempi. Rakkauden kohteena oli tällä kertaa tallikaverin koira, Patu. Aurinko, kuumuus ja heinä.. Mitä muuta sitä rakkaudenhaluinen pikkukoira tarvitseekaan?;) Ehkä tämä 'lällällää otan itseäni vanhemman ja suuuuuremman poikaystävän heti kun äiskän ja iskän silmät välttävät' -kapina johtui tosiaan siitä, että 'hylkäsimme' rakkaan pikku prinsessamme niinkin dramaattisen pitkäksi aikaa? Mene ja tiedä.
Kuvista kiitos isoäidille :)
Komeen kaverin ootkin löytänyt. Ja jämäkkä nimikin sillä on: Patu. Sulla on ollu ilmeisen mukavaa, kaikelviisii. Tommoset mummolat pitäs kaikilla koirilla olla. Mun mummot asuu kerrostaloissa. Mut kaupungissa on se hyvä puoli, että on kaikkee haisteltavaa ja näkee älyttömästi koiria ja ihmisiä. Tääl maalla nää huvit on vähän niukassa.
VastaaPoistaMyrsky: Jjep, jämäkkä nimi ja suuren suuri ulkomuoto ovat juuri sitä, mitä maalta lähdettiin hakemaan ;)
VastaaPoistaVai Ruisrockissa ollaan oltu, toivottavasti oli mukava reissu ja jäi paljon muisteltavaa tuleviksi vuosiksi.
VastaaPoistaKesä on lemmen aikaa, ei se sitten ihme että Doriksenkin rinnan alla roihuaa. Komian sulhon oli tytsi löytänyt, kannattaa pitää kiinni lujasti ;) Samaa mieltä Myrskyn kanssa: tullaiset mummolat kaikilla kunnon koirilla pitäisi olla.
Et tainnut, Doris käärmeitä nähdä? Minä olen pikkulikkana nähnyt heinäpellolla kyyn. Hiukan pelotti, mut aikuiset ajoivat sen pois tai tappoivat, en muista enää.
Taas toi Doriksen nahkanapa...aargh. Suloinen.
Ellieli: Juuh, Ruissista jäi paljon hyviä muistoja 'talven varalle' muisteltaviksi :)
VastaaPoistaJa juuh, pienen Doriksen suuri sydän kyllä todellakin pakahtui tunteista Patua kohtaan ;) Taitaa rakkauden kohde tosin taas vaihtua, kun uusi koira tulee vastaan :D
Ei ole Doris käärmeisiin törmännyt - onneksi! :)