Jälleennäkemisen riemua!

Doriksen (ja toki iskän ja äidinkin) viikonloppu oli mitä mahtavin! Siihen sisältyi rapsutuksia, korvien repimistä, kaverin kanssa jaettu peuransarvi.. 

Ensin paikalle saapui kummitäti. Voi sitä riemun määrää, kun lähes kaksi kuukautta erossa olleet näkivät toisensa. Äiti jo pelkäsi Doriksen nyrjäyttävän vähintään häntänsä, niin innokkaasti se vispasi puolelta toiselle.  Vihdoinkin talouteen oli saatu Doris-fani, joka jaksoi heitellä kulkuspalloa kerta toisensa jälkeen ja pidellä peuransarvesta kiinni! Lienee kai sanomattakin selvää, että kummitädin saapumisen jälkeen äidin ja iskän läsnäoloa ei koettu ollenkaan tarpeelliseksi. Dorikselle kelpasivat vain kummitädin antamat herkut ja rapsutukset, jotka tietenkin olivat monin verroin äidin ja iskän vastaavia parempia.

Myöhemmin illalla seuraan liittyivät vielä Biff ja Riikkakin. Äiti oli mielessään kuvitellut riehakkaan jälleennäkemisen Biffin ja Doriksen välille. Pentuaikojen "Paita ja Peppu" kun eivät olleet nähneet toisiaan moneen moneen kuukauteen. Flunssainen äiti myös (salaa) toivoi, että riehuminen kuluttaisi mäyräneidin energiavarastoja sen verran, että oltaisiin selvitty lyhyemmillä lenkeillä. Mitä vielä! Biff kyllä ryntäsi sisään lupaavan riehakkaasti, mutta siihen se jäikin. Koirat parkkeerasivat heti olohuoneen paksulle karvamatolle ja jäivät siihen kellimään rapsutuksia kerjäten. Kaksijalkaisten kannustus- ja yllytyshihkaisut kaikuivat kuuroille korville. Noin kymmenen minuutin päästä lattialta kuului kuorsaus. Silloin tällöin jompi kumpi kaveruksista tarttui peuransarveen ja tarjosi sitä toiselle. Hetken pureskelun jälkeen uni maistui jälleen. 

Vaikka loppuilta ei mennytkään aivan suunnitellusti, oli äidin mielestä kovin hellyyttävää katsella vierekkäin nukkuvia kauhukakaroita. Se sai äidin jälleen pohtimaan, millaista olisi, jos taloudessa olisi kaksi koiraa... ;)

Onko teidän karvakorvilla parasta koiraystävää?