Äiti on näin kevään myötä ryhdistäytynyt ja ottanut kovemmat otteet ikuisuustaistelussa kiukkuavaa mäyräkoiraa vastaan. "Kurikuuri" on nyt jatkunut muutaman viikon ja tuloksia alkaa hiljalleen näkyä, jos oikein positiivisin mielin asiaa katselee.
Kaikki lähti käyntiin hihnakäyttäytymisestä. Doriksen kanssa ongelmahan on ollut lähinnä se, että neiti ei oikeasti liiku minnekään vaan jumittaa siellä hihnan toisessa päässä. "Perässä vedettävää mallia", yrittää äiti aina vitsailla ohikulkijoille, mikäli harmiltaan ja kiukultaan pystyy. Nyt, kun äiti on hieman reipastunut kurin ja lenkkien suhteen, parivaljakon yhteiset lenkkeilyt hoituvat kerta kerralta paremmin. Äidistä on ollut järkyttävää huomata, että ennen niihin pitkiin tunnin lenkkeihin menee oikeasti vain puoli tuntia, jos vain liikkuu reippaasti. Aluksi Doris kapinoi rajustikin tällaisia uudistuksia vastaan, mutta pikku hiljaa se on alistunut kurjaan kohtaloonsa ja koittaa liikuttaa töppöjalkojaan hieman reippaammassa tahdissa. Aika ajoin Doris jopa kulkee äidin edellä.. ;)
Myös koirapuistoilun suhteen on tapahtunut muutamia muutoksia. Enää äiti ei suostu viettämään koko päiväänsä siellä (mäyräkoiraa jahdaten). On tapahtunut suorastaan valaistuminen: tunti (tai kaksi..) koirapuistoilua päivässä riittää vallan mainiosti! Jopa Doriksellekin (syynä saattaa tietysti olla lähinnä suurta vesilammikkoa muistuttava koirapuisto, mutta kuitenkin..)! Niin ja on ollut ehkä ihan hyvä, ettei äiti ole raahannut Dorista koirapuistoon kolmea kertaa päivässä (onhan äidillä toki omakin elämänsä..) :D
Koirapuistossa äiti on myös aloittanut luoksetulon treenaamisen - taas jälleen kerran. Se taito kun tuntuu kadonneen mäyräneidin ajatuksista jonnekin? Enää ei edes pää kääntynyt äitiin päin kutsuttaessa. Mutta hiljalleen (lukuisten kirosanojen ja hiusten kiskomisten jälkeen) tämäkin asia on korjaantumassa.
Onkos muilla ollut tarvetta "kurikuureille"? ;)
Myös koirapuistoilun suhteen on tapahtunut muutamia muutoksia. Enää äiti ei suostu viettämään koko päiväänsä siellä (mäyräkoiraa jahdaten). On tapahtunut suorastaan valaistuminen: tunti (tai kaksi..) koirapuistoilua päivässä riittää vallan mainiosti! Jopa Doriksellekin (syynä saattaa tietysti olla lähinnä suurta vesilammikkoa muistuttava koirapuisto, mutta kuitenkin..)! Niin ja on ollut ehkä ihan hyvä, ettei äiti ole raahannut Dorista koirapuistoon kolmea kertaa päivässä (onhan äidillä toki omakin elämänsä..) :D
Koirapuistossa äiti on myös aloittanut luoksetulon treenaamisen - taas jälleen kerran. Se taito kun tuntuu kadonneen mäyräneidin ajatuksista jonnekin? Enää ei edes pää kääntynyt äitiin päin kutsuttaessa. Mutta hiljalleen (lukuisten kirosanojen ja hiusten kiskomisten jälkeen) tämäkin asia on korjaantumassa.
Jep. Paavo joutui kuurille. Sairauden mukanaan tuoma huomio on purkautunut remmiräyhänä. Ja nyt olisi tarkoitus laittaa jätkän pätkä ojennukseen.
VastaaPoistaJee, tsemppiä teille! Kurjaa, että Paavo on ruvennut räyhäämään :/
PoistaHeh, meikäpoika täyttää syyskuussa neljä vuotta enkä tähän päivään mennessä ole suostunut alistumaan minkäänlaisiin kuureihin ; ) Pentuna tulin koirapuistossa luo, kun Palvelijatar puhalsi pilliin. Sitten hoksasin, että tottelemisestahan seuraa vapauden riisto: joutuu taluttimeen. Siitä lähtien pilli on saanut soida ihan rauhassa ja minä olen vilistänyt miljoonaa ympäri puistoa. Sama juttu keppien ja pallon palauttamisen kanssa. Nopeasti huomasin, ettei hommasta tule ikinä valmista, niinpä Palvelijatar saa hakea itse keppinsä ja pallonsa. Vähän olen hillinnyt vastaantuleville räyhäämistä, mutta vielä on mm labbikset ja kultaisetnoutajat haukuttava huolella. Palvelijatar on kyllä johdonmukaisesti äkäinen tyhmyyksistäni ja yrittäähän Se raukka noudattaa kaikkia koirankouluttajien antamia vinkkejäkin. Mutta minulla nyt vain on oma elämäni ja omat aatokseni... ; ) ; )
VastaaPoistaSulla on selvästi homma hallussa kuomaseni! Mulla on vähän samanlaiset suunnitelmat,annoin vaan äiskän kirjotella lämpimikseen!;) - doris
PoistaTodellakin on tarvetta! Kuulosti niin tutulta, meilläkin ollaan se tunti lenkillä, mutta matkassa mitattuna ei olla liikuttu kovinkaan paljon. Pakotitko Doriksen vain liikkeelle? Nyt juoksujen aikaan jämähtämisongelma on räjähtänyt käsiin, menee hermot jo tuohon neljällä tassulla vastaanharaamiseen! Iineksen saa liikkeelle vain pakottamalla sen kulkemaan vieressä, jolloin sitä saa silti nykiä eteenpäin. Muuten koira tulee mahdollisimman kaukana perässä ja näyttää siltä, että tässä mua väkisin viedään, auttakaa ohikulkijat! Ja minä kun olen ollut innoissani aurinkoisesta säästä, että nyt lähdetään kivalle pitkälle lenkille. Se on sitten vaihtunut lyhyempään lenkkiin, että saan edes erävoiton mäyriäisestä (en sentään käänny takasin kotiin).
VastaaPoistaTäällä odotetaan vinkkejä innokkaasti ;)
Tavallaan ihana kuulla, ettei me olla yksin tän ongelman kanssa! Meillä auttoi se, että vaihdoin flexin nahkataluttimeen (hihna on koko ajan samanpituinen ja tavallaan reilumpi koiralle, kun hihna ei välillä pitene/lyhene). Ensimmäiset lenkit kirjaimellisesti kiskoin Dodoa perässä ja koira senkun vaan kiukkusi.. mutta kun itse vaan pysyin lujana, niin jossain vaiheessa D:kin antoi (hitusen) periksi. Tajusin, ettei koiran tarvitse koko aikaa haistella tai merkkailla.. Ne hommat hoituu koirapuistossakin ja siellä Doris saa hidastella niin paljon kuin haluaa :D Mutta on me kyllä katseita kerätty, kun oon kiskonut vastaan haraavaa koiralasta perässäni...
PoistaTsemppiä sinnekin tositosi paljon ja raportoi ihmeessä, miten teillä kurikuuri etenee! ;)
Kuureja on monessa tottelevaisuusasiassa ollut ja tarvitaan varmaan jatkossakin, kaksi poikaa on kova pala :)
VastaaPoistaArttu mennä viilettää lenkillä edellä, ja kiskoo hihnasta. Basse tulee juuri edellisessä kommentissa kuvailemallasi tavalla kaukana perässä, kuten Doriskin. Jostain itselleni hämäräksi jääneestä syystä viimeisen viikon aikana on Artun kanssa tapahtunut edistystä. Se jopa kuuntelee minua lenkillä, jää odottamaankin ja yrittää selvästi kaikin voimin vähentää vetämistä :) Hassusti sanottu, mutta olen sitä mieltä, että sitä vievät hajut mennessään, muuten se olisi oikein mallikas lenkkeilijä. Sen olen joskus todennut sellaisilla teillä kävellessämme, joilla ei ole ulkoilutettu koiria (maalla) ja ei ole haisteltavia merkkauksiakaan.
Mutta nyt poikettiin vastaan hangoittelemisesta vetämiseen... Basse on laiska kävelemään, useimmiten. Viime kesänä, kun olin sen kanssa muutaman kerran yksin lenkillä, ei etenemisestä tahtonut tulla mitään. Toisen koiran kanssa on enemmän mielenkiintoa etenemiseen ja samojen lumikokkareiden merkkaamiseen. Bassehan matkii kaikessa Arttua :) Liikkuuko Doris paremmin, jos mukana on toinen koira?
Mulla ei siis ole neuvoja, koska olen itsekin joutunut välillä kiskomaan Bassea paremman neuvon puutteessa. Joskus se kyllä pinkoo edelläkin, usein lenkin loppupuolella tepsuttaa kivasti ihan mun vieressä. Tiedän, että lumipalloilla houkuttelu saisi noilla laiskoilla lenkeillä vipinää tassuihin, mutta silloin tilanne muuttuu helposti siihen, että palloja kerjätään koko lenkin ajan! No, olisi siinä tietty mahtava "kontakti" koiran ja omistajan välillä, mutta ei kauniisti sivulla vaan edessäni poukkoillen ja kerjäten.
Mutta kun säät vaihtuu, koiriin tulee liikettä! Niinpä tämän päivän lumimyräkkä nosti Artun kierroksia moninkertaisesti. Loppumatkasta Basse kyllä alkoi taas hyytyä, kun lunta oli liikaa, vaikka se Artun tassunjäljissä yrittikin tepastella.
Mitäänsanomaton kommentti, sori, ei ole vinkkejä ;/
Voi ei, kuulostaa aika haastavalta, kun koirat on niin erilaisia lenkitettäviä!
PoistaMeillä on sama juttu, muiden koirien seurassa Doris liikkuu paljon paljon paremmin (mun mielestä tässä viimeistään on hyvä syy hankkia se toinen koira, mutta V pistää vähän hanttiin :D)! Usein onkin käytetty muita koiria vetoapuna, mutta haluaisin toki, että D liikkuis ihan itsekin eteenpäin..
Ja höpö höpö, kommentit on aina tervetulleita, eikä toi sun ollut mitenkään mitäänsanomaton! :)