On ihan okei vinkua koirapuiston portilla "haluan kotiin, haluan kotiin!" ja luoda äitiin (, joka on taas jäänyt suustaan kiinni) murhaavia katseita. Ja sitten, vartin värjöttelyn jälkeen, kun äiti vihdoin lähestyy porttia hihnan kanssa, juosta iloisesti häntää heilutellen karkuun! Ottaa oikein spurtteja! Kiitää tuulen lailla ympäri puistoa! Sinkoilla kumiluotina ees taas!
Niin. Mäyräkoiralla on oikeus muuttaa mieltään.
Ja vaatia huomiota kun emäntä vaan höpöttää :)
VastaaPoistaTodellakin! Tyhmä emäntä, kun ei tajua, että Doris on koko maailman keskipiste ;)
PoistaTäsmälleen samaa mieltä. Mulle vain käy niin, että Palvelijatar ottaa niin helposti nokkiinsa ja sitten menee taas aikaa ennen kuin pääsen puistoon riehaamaan...
VastaaPoistaMeillä ei äiskä onneks niin pahasti oo loukkaantunut, etteikö mua puistoon veis... ainakaan vielä! - Doris
PoistaHaha, meillä on koirapuistossa yksi tipsuherra joka pitää aina välistä kaapata ihan kenenkä toimesta vaan kiinni. Jos herra ehtii tajuta että on kotiinlähdön aika, niin iloinen karvapallo kirmaa jo täyttä häkää siksakkia. :)
VastaaPoista:D Voi ei! Ennen mä oon vähän jopa mielessäni naureskellut näille "koirapuiston koomikkokoirille", jotka ei anna kiinni, mutta en kyllä enää :D
Poista