maanantai 12. joulukuuta 2011

Ansaitset unen rauhaisan ja kiitoksen kaikkein kauneimman

Kaunis Nellini

Tänään on se päivä,
kun minun matkani on kuljettu loppuun.
Olen sairas ja voimani ovat ehtyneet.


Älä siis pyydä minua jaksamaan pidemmälle,
vaan pidä minua sylissäsi
ja kerro minulle kaikista yhteisistä vuosistamme.


Silitä turkkiani niin kauan
kunnes olen kulkenut rajan yli
ja sydämeni on sammunut.


Muistele minua, mutta älä takerru minuun,
vaan jatka eteenpäin.


Kun aika koittaa, kohtaamme jälleen,
emmekä eroa koskaan.







Siunattu on ihminen, joka on ansainnut vanhan koiran rakkauden.





3 kommenttia:

  1. Syvin osanottoni <3 Rakkaistaan ei tahtoisi koskaan luopua ja vaikka siihen olisikin aikaa varautua, ei siihen vaan koskaan totu.

    VastaaPoista
  2. Voih, kurkkua kuristaa, pitää pyyhkiä silmänurkkaa, niistää nenää. Otan osaa <3
    Vaikka tämä oli tiedossa, se tuli kuitenkin niin yllättäen. Liian pian, eihän Venlankaan poismenosta vielä kauaa ole. Ehdeitte kuitenkin sanomaan sille hyvästit.

    Doris, ole kiltti, ja lipaise kyyneleet kotiväkesi kasvoilta. Anna heidän rapsuttaa turkkiasi ja vie heidät pitkille lenkeille. Lohduta heitä parhaan kykysi mukaan.

    VastaaPoista
  3. Idatoi: Kiitos osanotoista! Ei niin.. Ja nimeonomaan, vaikka tuo oli jo tiedossa ja siihen varauduttu, oli silti hankalaa.. Mutta jos joku tässä asiassa helpottaa, niin ainakin se, että tietää Nellillä olevan kaiken nyt paremmin! Ei kipuja, ei sairauksia..

    Ellieli: Kiitos! Tämä syksy on kyllä ollut älyttmän raskas: kaksi rakasta lähti pois niin lähekkäin ja sinällään täysin odottamatta. Nellille oltiin kaavailtu rauhallisia eläkepäiviä ja Venlalle hieman reippaampia 'keski-ikäisen' aktiviteetteja. Mutta mikään ei mennyt sitten mennytkään niin. Katkera olo, tuntuu niin väärältä, että kahden piti lähteä ja vieläpä näin lähekkäin..

    Doris luki (äidin avustuksella) viestisi ja tajusi tärkeän roolinsa! Onneksi meillä on Doris <3

    VastaaPoista