Epäonnen elokuu

Äiti ei haluaisi olla pessimisti. Äiti haluaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa ja että asiat päättyvät useimmiten onnellisesti. Ja kaikkea muuta yltiöpositiivista pajatusta.


Elokuu ei kuitenkaan ole mennyt ihan putkeen (edes isän ja äidin lähestyvät synttärit eivät sitä pelasta): 
- Jäljestyskurssi, jolle meidän piti osallistua, menikin kokonaan ohi Doriksen juoksun takia (Doriksen mielestä se ei tietenkään olisi ollut mikään este, korkeintaan hidaste)
- Emme myöskään pääse osallistumaan 3.9. Lohjan näyttelyihin, sillä tämän päiväisen nukutuksen takia (ks. tämä) emme saa osallistua. Doping-säännökset ovat sellaiset. Varoaikakin on huimat 28 päivää!
- Juoksu esti myös pentujen ToKo-kurssille osallistumisen
- jäljestys- tai ToKo-kursseja ei enää tälle syksylle järjestetä

                                       *   *   *  *  *  *  *   *

Loppuun vielä mielenvirkistykseksi kuvia maanantailta, jolloin äiti ja Doris metsäilivät. Äiti siis poimi kantarelleja ja yritti pelastaa niitä Doriksen alta. Neiti kun taas silppusi kaikki keltaiset sienet tieltään. (keskittykää roikkuvan vatsan sijasta Doriksen sielukkaisiin silmiin).

Jos vesi ei tule mäyriksen luo, on mäyriksen mentävä veden luo..

Kylmästä järvestä ja synkästä metsästä pelastettu rääpäle.