ISO kiitos!

Äidillä on viimeinen työpäivä (tai no -ilta) edessä. Tavarat on pakattu ja pienoisella jännityksellä odotetaan, kestääkö punainen paholaisemme moisen lastin Turkuun asti. Äidin mielestä mukana on kaikki tarpeellinen, isän mielestä puolet taas voisi suosiolla heittää pois. Auton ahtautta ei myöskään yhtään helpota eräs pieni mäyräkoira, joka välttämättä haluaa nukkua etupenkillä penkinlämmitin (edelleen) täysillä. Äidillä on tiedossa mukava matka takapenkillä polvet suussa, hiki otsalla -tyyliin, Doriksen nautiskellessa lämmöstä ja tilasta etupenkin puolella.

Kesä tosiaan on meidän kohdaltamme siinä mielessä ohi, että lopullinen paluu Turkuun häämöttää tuolla reilun kymmenen tunnin päässä :) Doris odottaa innolla koirapuistoa ja koirakavereita, mutta jää toki kaipaamaan metsiä ja peltoja, joissa on saanut koko kesän rymytä - niin, ja ehkä ihan vähän niitä isovanhempien tekemiä lettuja (vaniljajäätelöllä!), ihailuja, rapsutuksia, kasvimaan aarteita, kukkapenkkejä, kantarelleja...

Tässä kohtaa kolmen koplamme haluaakin nöyrästi kiittää kummitätiä,  isovanhempia ja isoisovanhempia, jotka ovat kärisvällisyydellä ja rakkaudella katsoneet Doriksen perään iskän ja äitin paahtaessa töissä :) Ilman teitä mäyriksemme olisi varmasti kävelevä aikapommi (tai vastaavasti noin 100kg:a painavampi tankki...). Olette kaikki rakkaita, puspus <3