Pääsiäisen metsäilyt

"Täältä tullaan metsä, vapaus ja villieläimet!"

"Tästä on taatusti mennyt peura/saukko/metso/hirvi.."

" Ei muuta kuin perään!"

" Perskules. Missä välissä tätä lunta on tullut näin paljon? Menee uimiseksi koko homma!"

" Pakko kääntyä, vielä kun voi.."

" Eikä nuo kaksijalkaiset tietenkään voi edes auttaa.. Minä tässä henkeni kaupalla kauhon menemään ja äitikin vaan räpsii kuvia!"

" Hukun tänne! Auttakaa nyt joku! "

" Viimeiset voimansa kooten mäyräkoira valmistautuu pelastavaan hyppyynsä!"

" Korvat tötteröllä kohti pelastusta.. Älkää naurako siellä! "

" Näenkö mä oikein, näenkö? Onko tuolla.. ? Voisiko se olla.. ? KEPPI! "

" Voi kyllä!"

" Viis äidin kiukkuisesta puhinasta ja kurtistuneista kulmakarvoista. Mä oon mä ja teen just niin kuin itse haluan. Ja just nyt mä haluan kantaa tätä oksaa! "

" No kai mä sitten hetken voin poseerata.. Mutta älkää luulkokaan, että unohtaisin keppini! "

" Joko tää poseeraus tältä kerralta riittäis? "

 

" Mä en oikeesti jaksa enää.. "

" Ja missäs se keppi nyt on?"

" Äiti hei.. Edes sä et voi sanoa "ei" tälle katseelle?"

" Et nyt ala kuvailla mitään puita! Mulla oli kepin kerjäys kesken! "

" Tiesinhän, että kovimmatkin kanahaukat heltyvät.. Siinä se nyt on! "

" Tadaa! Jälleen kerran on äiti voitettu ja mäyräkoira saanut tahtonsa läpi. Ottakaa oppia lajitoverit! ;) "

Pullukka ja ruipelo metsäilemässä osa 2

Lisää kuvia :) 
Äiti haluaa huomauttaa, että 2,5 tunnin metsässä rymyäminen väsyttää mäyriksen tehokkaasti! Tällä hetkellä tilanne on se, että Doris on koisaillut vaivaiset kolme tuntia korissaan. Mikäli äiti tai iskä kuitenkin erehtyy ulko-ovelle, Doris aloittaa äänekkään 'kuorsaamisen' - ettei kukaan vahingossakaan erehdy luulemaan, että se haluaisi ulos :D

Pullukka ja ruipelo metsäilemässä

Äiti on helpottunut. Koiran ruokinta (ja sen vaikeus) ei olekaan ydinfysiikkaa. Ei, vaikka siltä on jo pidempään tuntunut. Resepti on sangen yksinkertainen: paaaaaljon liikuntaa, säännölliset ruokinta-ajat ja kaikki ylimääräiset herkut pois. Ja tadaa! Puolen vuoden jälkeen äiti ja isä voivat ylpeinä todeta, että Doris tosiaan syö kuppinsa tyhjäksi!


Viikko on mennyt Riikan ja Biffin kanssa kuntoillen. On käyty koirapuistossa, lenkkeilty, koirapuistoiltu lisää ja vielä vähän lisää. Aina koirapuiston penkillä istuessaan äiti rupeaa pohtimaan, miten mukavaa olisi, jos kamera olisi ollut mukana. Sama on toistunut koko viikon, kunnes tänään äiti ryhdistäytyi ja päätti ottaa kameran metsäretkelle mukaan. Doris poseerasi vanhasta tottumuksesta (joskin alkuun hieman näreissään, se kun ei voinut ymmärtää, miksi äiti halusi jättää sille paniikkihihnan kiinni), Biff taas juoksenteli innosta soikeana ympäriinsä :)


Äiti on sitä mieltä, että Doris ja Biff ovat mitä erikoisin parivaljakko. Doris on musta, Biff vaalea. Doris on tankki, Biff atleetti. Doris on hidas, Biff äärettömän nopea. Doris on kuuro tänne-huudoille, Biff tulee juosten luokse. Doriksen perusilme on hölmistynyt, Biffin taas tarkkaavainen. Mutta silti ne ovat löytäneet yhteisen sävelen, saman aaltopituuden. Varsin sopuisan näköinen parivaljakko, eikö? ;)