Silmäoperaatio

Silmä ei lähtenyt parantumaan, vaikka tippoja annettiin kaksi viikkoa putkeen. Heti, kun tipat lopetettiin, silmä muurautui umpeen. Hätääntynyt äiti soitti eläinlääkärille, missä Dorista hoitanut nainen ilmoitti, että nyt olisi varmaan parempi kääntyä osaavamman eläinlääkärin puoleen. Hänellä ei kuulemma enää tieto tai taito riittänyt.

Äiti ja isä pelästyivät.

Onneksi Turusta löytyi silmiin erikoistuneita eläinlääkäreitä saman katon alta kaksin kappalein. Doris sai ajan seuraavaksi päiväksi.

Heti, kun Doris tuotiin hoitohuoneeseen, eläinlääkäri sanoi, että silmässä on vieras esine. Siitä vain, ilman mitään katsomista. Ja niinhän siellä olikin. Musta piste, jota toinen eläinlääkäri oli väittänyt reiäksi, olikin kaarnanpala. Äidin kurkkua kuristi. Mäyräparka oli kärsinyt reilut kaksi viikkoa.. Ei ihme, että oli ollut hieman vaisu ja haluton. Miettikää nyt, jos teillä olisi roska tai edes ripsi hankaamassa silmää lähes kolmen viikon ajan!

Doris sai nukutusaineen ja vietiin leikkaussaliin. Operaatio kesti kymmenisen minuuttia. Sen jälkeen äidin ja iskän luo kiikutettiin reissussa rähjääntynyt, umpiunessa kuorsaava mäyrälapsi.

Leikkauksesta on kulunut tänään tasan kaksi viikkoa. Doris tietysti draamaili ja sylivauvaili leikkauksen jälkeen pari päivää, mutta muutos oli nähtävissä jo heti seuraavana päivänä. Ruoka kelpasi, virtaa riitti ja elämä oli taas mukavaa. Äiti ja iskäkin uskaltavat ehkä vihdoin huokaista helpotuksesta..

Koulutusapua/-neuvoja kaivataan!

Doris pääsi eilen kuitenkin vasta yhdeksän jälkeen kotiin. Ell oli sitä mieltä, että pitää lapsukaista mieluusti tipassa vielä pidempään (aluksihan sen piti siis päästä kuudelta). Kun sitten yhdeksän maissa tulimme hakemaan Dorista, niin heräämöstä kuului vinkumista ja kitinää - oikea draamakuningatar. Se oli selvästi sitä mieltä, että jos hakuajaksi on sovittu kello kuusi, niin silloin se myöskin pitää. Onneksi Doris on kuitenkin anteeksiantavaista sorttia (ainakin tässä suhteessa, koska sillä oli nälkä), joten kun saimme sen syliimme, niin pusutteluilta ja hännän heilutuksilta emme voineet välttyä! :)


Nyt on edessä sitten seitsemän päivän antibioottikuuri. Dorista se ei tunnu haittaavan, ovathan tabletit kauniin vaaleanpunaisia ja niiden kanssa tarjoillaan aina jotain herkkua. Tällä hetkellä lempparia ovat (edelleen) hirven jauheliha ja kana, maksamakkaralle taas nyrpistellään nenää - se on niin nähty!


Pari päivää otetaan nyt rauhallisemmin, eikä koirapuistoonkaan mennä... Saa nähdä, minkälaisia energiapuuskia täällä kotona sitten nähdään! No, nyt on ainakin aikaa sitten treenailla tuota perustottelevaisuutta vielä paremmaksi. Tuntuu, että käskyjä osataan kotona, mutta koirapuistoon tai muualle ulos mentäessä kaikki unohtuu. Erityisesti koirapuistosta lähdettäessä esiintyy sellaisia kiukunpuuskia. Doris puree ja repii käsiä ihan kunnolla! Onko kellään kokemusta tällaisesta?


Doriksen ei ole pakko totella. Doris ei halua ulkona olla tavoitettavissa. Dorista ärsyttää. Doris ei jaksa. Doris ei juuri nyt kuule. Doris ei halua kuulla. Doris ei tottele.


Luoksetulo erityisesti tuottaa ongelmia.

Olisiko kellään antaa hyviä vinkkejä/neuvoja, miten saataisiin homma toimimaan paremmin?