Tänään Doris ja Mosku olivat päässeet isoisän kanssa metsälenkille. Kaupunkineiti, joka normaalisti ei a) kasta varpaitaan muuten kuin pakon edessä b) pidä märästä lumesta c) ainakaan lähde auraamattomaan metsään rämpimään oli tänään yllättänyt kaikki. Mäyräkoiran tarmolla oli rämmitty upottavassa märässä hangessa, bongailtu hirvenjäljet ja niitä sitten jäljitetty piiiiiiiitkän matkaa (ja pidemmälle kuin Mosku ;)). Isoisä oli tästä tietysti innoissaan ja isoäidin mukaan Doriksen tulevaisuus näyttää tällä hetkellä pitkälti tältä: ajoa ja metsästystä aamusta iltaan - toki vain metsästysaikana.
Äiti on toisaalta liikuttunut isoisän innosta (ja lapsenmielisestä uskosta siihen, että sohvanvaltaajaprinsessasta muka tulisi eräkoira) ja toisaalta taas ihmeissään omasta prinsessastaan. Missä vaiheessa sohvaperunasta tuli hirvikoira?